Siirry pääsisältöön

Markus Ahonen: Palava sydän

"Mutta ketään ei näkynyt.
Oli vain vieressä istuva lippalakkipäinen mies ja pensaiden takana Helsinginkadulla kulkeva autojono. Ja helteen keskellä kuin niitoksistaan irti raiteillaan kirskahtelevat raitiovaunut, jotka tiesivät jonkun elämän juuri kohdanneen loppunsa.
Markus Ahonen: Palava sydän
(Smashwords Edition 2012)
Ilmestynyt alunperin vuonna 2008
Myllylahden kustantamana
504 sivua
Markku Isaksson -dekkarisarjan toinen osa, Palava sydän, sijoittuu Helsinkiin, eduskuntatalon liepeille. Töölönlahden rannasta löytyy kuollut nainen, jota kukaan ei ole ilmoittanut kadonneeksi, vaikka jäljistä päätellen uhri on ehtinyt olla kuolleena jo jonkin aikaa. Myöhemmin junan alle ruhjoutuu mies, jota luullaan erääksi lääkäriksi. Kun kansanedustajakin vielä katoaa, alkaa soppa olla valmis.

Töölönlahden rannalla paikassa, josta moni voisi olla kateellinen, asuu isänsä kanssa lähes sokea Ilpo. Ilpo ei ole koskaan kuulunut yhteiskunnan hyväosaisiin, eikä hänen itsetuntonsa ymmärrettävästi liitele yläilmoissa varsinkaan, kun hän saa potkut työstään. Häätömääräys saa Ilpon toimimaan tilanteessa, jossa kukaan ei tunnu pitävän hänen tai hänen isänsä puolia.

Näistä aineksista syntyy tarina, joka käynnistyy hitaanlaisesti, vaikka ensimmäiseen ruumiiseen törmätään jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Loppua kohden vauhti sitten kiihtyykin jo niin, että viimeisiä sivuja oli pakko käännellä yöunien kustannuksella.

Tässä dekkarisarjan toisessa osassa poliisi Markku Isaksson tulee jo hieman ensimmäistä osaa tutummaksi, vaikkei hän suuresti framilla pyöri edelleenkään. Naisasiat miestä mietityttävät ja lukijaa puolestaan mietityttää naisystävä, joka on jo aloitusosa Meduusasta tuttu. Päähuomion tässä toisessa osassa kuitenkin vie Ilpo, mikä ei ole huono asia ollenkaan. Ilpo on hahmona hyvin kiinnostava ja luontevasti rakennettu: hänen kauttaan voi ajautua pohtimaan sitä, olemmeko kuitenkaan vanhan sanonnan mukaan oman onnemme seppiä vai joskus vain onnettomien olosuhteiden uhreja. Ilpon ja hänen isänsä kautta luodaan kuvaa nyky-yhteiskunnan haasteista, joista ei voi puhua liikaa. Kun kirjan hahmot eivät ole yksiselitteisen hyviä tai pahoja, joutuu lukija punnitsemaan omia arvojaan samalla, kun jännittää, millaisten käänteiden kautta lopulta päästään maaliin.

Sain tämän dekkarin luettavakseni kirjailijalta itseltään. Kiitos!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…