Siirry pääsisältöön

Markus Ahonen: Palava sydän

"Mutta ketään ei näkynyt.
Oli vain vieressä istuva lippalakkipäinen mies ja pensaiden takana Helsinginkadulla kulkeva autojono. Ja helteen keskellä kuin niitoksistaan irti raiteillaan kirskahtelevat raitiovaunut, jotka tiesivät jonkun elämän juuri kohdanneen loppunsa.
Markus Ahonen: Palava sydän
(Smashwords Edition 2012)
Ilmestynyt alunperin vuonna 2008
Myllylahden kustantamana
504 sivua
Markku Isaksson -dekkarisarjan toinen osa, Palava sydän, sijoittuu Helsinkiin, eduskuntatalon liepeille. Töölönlahden rannasta löytyy kuollut nainen, jota kukaan ei ole ilmoittanut kadonneeksi, vaikka jäljistä päätellen uhri on ehtinyt olla kuolleena jo jonkin aikaa. Myöhemmin junan alle ruhjoutuu mies, jota luullaan erääksi lääkäriksi. Kun kansanedustajakin vielä katoaa, alkaa soppa olla valmis.

Töölönlahden rannalla paikassa, josta moni voisi olla kateellinen, asuu isänsä kanssa lähes sokea Ilpo. Ilpo ei ole koskaan kuulunut yhteiskunnan hyväosaisiin, eikä hänen itsetuntonsa ymmärrettävästi liitele yläilmoissa varsinkaan, kun hän saa potkut työstään. Häätömääräys saa Ilpon toimimaan tilanteessa, jossa kukaan ei tunnu pitävän hänen tai hänen isänsä puolia.

Näistä aineksista syntyy tarina, joka käynnistyy hitaanlaisesti, vaikka ensimmäiseen ruumiiseen törmätään jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Loppua kohden vauhti sitten kiihtyykin jo niin, että viimeisiä sivuja oli pakko käännellä yöunien kustannuksella.

Tässä dekkarisarjan toisessa osassa poliisi Markku Isaksson tulee jo hieman ensimmäistä osaa tutummaksi, vaikkei hän suuresti framilla pyöri edelleenkään. Naisasiat miestä mietityttävät ja lukijaa puolestaan mietityttää naisystävä, joka on jo aloitusosa Meduusasta tuttu. Päähuomion tässä toisessa osassa kuitenkin vie Ilpo, mikä ei ole huono asia ollenkaan. Ilpo on hahmona hyvin kiinnostava ja luontevasti rakennettu: hänen kauttaan voi ajautua pohtimaan sitä, olemmeko kuitenkaan vanhan sanonnan mukaan oman onnemme seppiä vai joskus vain onnettomien olosuhteiden uhreja. Ilpon ja hänen isänsä kautta luodaan kuvaa nyky-yhteiskunnan haasteista, joista ei voi puhua liikaa. Kun kirjan hahmot eivät ole yksiselitteisen hyviä tai pahoja, joutuu lukija punnitsemaan omia arvojaan samalla, kun jännittää, millaisten käänteiden kautta lopulta päästään maaliin.

Sain tämän dekkarin luettavakseni kirjailijalta itseltään. Kiitos!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...