Siirry pääsisältöön

Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni

"Oli ennusmerkkejä, ikään kuin etiäisiä.
Linnut piipittivät pihalla ja lentelivät levottomasti edestakaisin, yksi punarintainen törmäsi ikkunaan, makasi koivet oikosenaan ja pyrähti lentoon vasta, kun yritin ottaa sen kämmenelle. Iso harakka tuli nauramaan kasvimaan viereisen koivun yläoksalle."
Joni Skiftesvik:
Valkoinen Toyota vei vaimoni
(WSOY 2014)
246 sivua

Joni Skiftesvikin omaelämäkerrallinen romaani alkaa ennusmerkkien, etiäisten ihmettelemisestä. Siivekkäät katoavat pihasta, ihan kuin vuosikymmeniä aiemmin linnut "höperehtivät", ennen kuin tapahtui pahaa. Mutta onneksi kirjailijan vaimoa tulee mustan auton sijasta hakemaan valkoinen, kun on määrä lähteä Oulusta Helsinkiin uutta sydäntä hakemaan. Mustan auton kyytiin olisi ollut vaikea Hilkkaa saatella.

Kun Hilkka viedään vaativaan operaatioon Meilahteen, päätyy kirjailija kipujensa vuoksi sairaalaan kotipaikkakunnallaan. Monin tavoin raastava tilanne saa pohtimaan ja muistamaan menneisyyttä, vuosia lapsuudesta kohti aikuisuutta ja aikuisikää uravuosineen ja perhe-elämineen. Näistä muistoista syntyy romaani, jonka sivuilla lukija pääsee kurkistamaan kirjailijan elämään.

Kirjallisuus on Joni Skiftesvikin elämässä läsnä jo varhain, kun mummo ostaa tyttärensä pojalle usein eläkepäivänään kirjan.
Kesällä kiipesin talon katolle piipun taakse ja luin. Kukaan ei siellä minua häirinnyt. Sain seurustella Robinson Crusoen, Oliver Twistin, Tom Sawyerin, Huckleberry Finnin, Nopsajalan, Haukansilmän, Pertsan ja Kilun ja monien muiden kavereitteni kanssa rauhassa. Suljin silmäni ja matkustin sinne, missä ystäväni elivät ja kulkivat, Mississipin rannoille, Alaskan erämaihin, valtamerten saarille. Ihmettelin, miten joku osasi luoda kirjoihin niin eläviä hahmoja, että heihin saattoi melkein koskea.
Lapsuuden aikainen ihmetys näyttää muuttuneen taidoksi, sillä Skiftesvikin teos on niin elävää oikean elämän kuvausta, että se saa myötäelämään vahvasti käänteissä, joihin liittyy niin iloa kuin surua.

1980-luvulla Skiftesvik muuttaa perheineen Kajaanista Ouluun, ja muuttokuormassa on mukana lähes valmis novellikokoelma. Toimittajan työssään toisenlaiseen kirjoittamiseen tottunut nauttii, kun saa kirjoittaa mitä haluaa ja tuoda esille omia ajatuksiaan.
Maisemani oli pohjoinen satamakylä ihmisineen. Siitä tuli tarinoideni maa.
Esikoisteosta, novellikokoelmaa Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja, ylistää kritiikissään Helsingin Sanomien Pekka Tarkka. Teoksen nimen taustalta löytyy ihastuttava kertomus kirjailijan pojista, Kaista ja Kimistä: toinen on puhalluskukkapoika ja toinen taivaankorjaaja. Hieman myöhemmin Kimin elämä päättyy, aivan liian varhain, ja surullinen tapahtuma on monella tapaa käänteentekevä: se lannistaa, lyö ja tummentaa taivaan. Mutta lopulta löytyy valoa, ja samaa valoa on tässä romaanissa, joka on surullinen mutta ihmeellisesti lohduttava. Kirja on kaunis niin tunnelmaltaan kuin sisällöltään, ja se kuvaa hienolla tavalla kokonaista elämää: kasvua, perhe-elämää, työtä... Tarina vavahduttaa, koskettaa ja ilahduttaa, se on niin elämänmakuinen kuin olla voi. Kertakaikkisen upea lukuelämys - kiitos, Joni Skiftesvik.

Valkoinen Toyota vei vaimoni palkittiin Runeberg-palkinnolla 5.2.2015. Huomionosoituksen kunniaksi päätimme muutaman bloggaajan kanssa lukea Skiftesvikin teoksen ja kirjoittaa siitä samana päivänä. Tänään romaani on esillä ainakin seuraavissa blogeissa:
Kirsin kirjanurkka, Kirjallisena. MinnaErjan lukupäiväkirja ja Kujerruksia.

Aiemmin kirjasta on kirjoitettu esimerkiksi näissä blogeissa: Kirjavinkit, Lukukausi, Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia ja Annelin kirjoissa.

50 kategoriaa -listalla kirja asettuu kauniisti kohtaan 26. A memoir. Elämäkertahaasteeseen saan tämän romaanin myötä ensimmäisen merkintäni.

Kommentit

  1. Lohduttava kuvaa tätä teosta hyvin. Kiinnostuin nyt myös kovasti Skiftesvikin muusta tuotannosta, etenkin tuosta novellikokoelmasta. Jos kirjoitustyyli on tällaista, luen mielelläni lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen Skiftesvikiä lukenut joskus vuosia sitten, ja tässä uusimmassa on tyylillisesti jotain mukavan tuttua. Pitäisikin lukea kirjailijan tuotantoa enemmän.

      Poista
  2. Minullekin syttyi halu lukea Skiftesvikiä lisää. Kirja on tosiaan lohduttava. Lainasitpa muuten oivan kohdan romaanista! Kirjat ovat olleet läsnä kirjailijan elämässä pienestä pitäen, ja sitä hän arvostaa kauniisti. Loistava lukukokemus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kirjallisuuden arvostus toki viehättää innokasta lukijaa. Ja se elämänmaku, joka teoksesta välittyy.
      Kirsi, kiitos sinulle tämän lukutempauksen ideoimisesta! En tiedä, olisinko ilman sinua tullut tähän hienoon kirjaan tarttuneeksi.

      Poista
  3. Komppaan sekä sua, Jonna, että Kirsiä: minusta oli mahtava lukea kirjailijan lukuharrastuksesta ja siitä, kuinka hänen äitinsä ja mummonsa ostivat pojalle vähillä rahoillaan kirjoja. <3 Hieno romaani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjallisuus on teoksessa tosiaan kauniisti läsnä. Hieno romaani, toden totta!

      Poista
  4. Häpeäkseni tunnustan, että en ole vielä lukenut yhtään Skiftesvikin kirjaa, vaikka hän on "naapuripitäjästä" lähtöisin. Pitäisi korjata aukko kirjasivistyksessäni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, luulenpa että kirjat ovat erityisen antoisia, jos miljööt ovat tuttuja. Toivottavasti pääset jossain vaiheessa Skiftesvikiin tutustumaan.

      Poista
  5. Minulla on tämä kirja kesken (harmittaa, etten ehtinyt mukaan yhteislähtöön), ja siksi silmäilin arviosi pikaisesti (palaan tänne, kun saan oman postaukseni kirjoitettua). Kirjoitit kauniisti hienosta kirjasta. Koskettava ja elämänmakuinen - oi kyllä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on siis hienoa lukuelämystä vielä jäljellä. <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on