Siirry pääsisältöön

Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta

"Äiti ei sanonut vieläkään mitään. Hän lysähti lattialle ja kauhoi papereita syliinsä. Kumarruin nostamaan yhden. Se oli kirje, kellastunut ja ryppyinen, jollekulle Suelle kirjoitettu. Koska kirje kuulostaa niin kovasti sinulta, Paul, kopioin sen tähän."
Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta
(Bazar 2015)
Alkuteos Letters from Skye 2013
Suomentanut Marja Helanen
331 sivua
Jessica Brockmolen esikoisromaani Kirjeitä saarelta sijoittuu suurelta osin skotlantilaiselle Skyen saarelle. Siellä asuu 1910-luvulla nuori runoilija Elspeth, joka pelkää purjehtimista eikä siksi poistu saarelta koskaan. Odottamatta hän saa kirjeen meren takaa Daveyltä, amerikkalaiselta yliopisto-opiskelijalta, ja kaksikon välille syntyy alkuun kirjeenvaihtotoveruus ja sittemmin syvempi ystävyys. Elspeth on naimisissa, Davey kihlautuu ja sota ajaa Euroopan kaaokseen, mutta pari jatkaa kirjoittamista toisilleen.

Kolme vuosikymmentä myöhemmin Elspethin tytär Margaret rakastuu Pauliin, joka toimii lentäjän ilmavoimissa. Äiti vastustaa parisuhdetta kertomatta syytä. Jälleen eletään sodan aikaa, ja kun pommi osuu Elspethin taloon Lontoossa, alkavat menneisyyden salat vähitellen paljastua.

Kirjeitä saarelta on muodoltaan kirjeromaani. Elspeth ja Davey kirjoittavat toisilleen, ja myöhemmin Elspeth kirjoittaa kirjeitä tyttärelleen, joka puolestaan vaihtaa kuulumisia sulhasensa Paulin kanssa. Muutakin kirjeenvaihtoa romaanissa tapahtuu, mutta keskiössä ovat ehdottomasti edellä mainitut, ja kirjeiden kautta rakentuu kuva ihmisistä 1910- ja 1940-luvuilla.

Sota on romaanissa vahvasti läsnä, sijoittuuhan tarina kahden eri sodan ajalle. Davey suhtautuu taisteluun lapsellisen naiivisti:
Ajattele nyt! Että saan ajaa autoa tuhatta ja sataa kranaattien viuhuessa pään päällä, ja miesten henki toden totta riippuu minusta, kun kaahaan niin rämäpäisesti ja pelottomasti kuin pystyn. Voitko keksiä mitään, mikä sopisi minulle loistavammin? (Davey Elspethille)
Myöhemmin Elspeth kirjoittaa tyttärelleen:
Minä tiedän, olen nähnyt sen. Miehet lähtevät matkaan voittamattomina, varmoina siitä, että tulevaisuus on kultalampi heidän edessään, sinne vain sukeltamaan. Ja sitten tapahtuu jotain - pommi, ranteen nuljahdus, luoti, joka viuhahtaa ohi kiusallisen läheltä - ja äkkiä he hamuavat mitä ikinä käsiinsä saavat. Kultalampi velloo heidän ympärillään, ja heitä pelottaa, että he saattavat hukkua, elleivät pidä varaansa. He pitävät tiukasti kiinni ja lupaavat mitä mieleen juolahtaa. Mihinkään, mitä sota-aikaan sanotaan, ei voi uskoa. Tunnetilat kaikkoavat yhtä herkästi kuin yön rauha.
Erityisesti romaanissa on kuitenkin kyse rakkaudesta, ja rakkautta kirjassa on monenlaista. On velvollisuudentuntoa, on sopimatonta ja luvatonta rakkautta ja on rakkautta, jolla on kaikki edellytykset onnistua mutta jota ei kuitenkaan hyväksytä. On elämää suurempaa rakkautta, joka säilyy kohtalon oikuista huolimatta, ja on vielä sitä arkista rakkautta, joka katoaa, hiipuu pois, kun tapahtuu liian paljon. Lopulta kuohuva sota jää taustalle, kun ihmiset kaaoksenkin keskellä kaipaavat rinnalleen sitä, joka läheltä puuttuu. Näitä tunteita romaanissa kuvataan sykähdyttävästi. Itse kirjeissäkin on jotain sykähdyttävää: miten mukavan hidas tapa vaihtaa ajatuksia nykyisen hektisyyden ja kiireen vastapainona!

Liekö kirjeromaanimuodon ansiota, mutta kirjan henkilöt ovat mukavasti läsnä ja muodostuvat läheisiksi. Jonkinlainen melankolisuus ja kohtalokkuus tekevät tarinasta ajatuksia herättävän, vaikka juonenkäänteisiin sisältyy pientä ennalta-arvattavuutta. Menneisyyteen ja merelliselle saarelle sijoittuvaa romanttista tarinaa kaipaavalle kirjaa voi ehdottomasti suositella. Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville -romaanista pitäneille tämä taitaa olla aika varma valinta.

Tämän kirjan ovat lukeneet myös Sara, Laura, Ulla ja Mai.

50 kategoriaa -listalla Kirjeitä saarelta asettuu kohtaan 34. A book with a love triangle. 

Kommentit

  1. Tuo kirjemuoto vangitsi minut. Pidin tarinasta. Loppu lumosi minut, tuntui kuin olisin itse ollut tuolla kirkossa. Ihana kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on jotain hyvin viehättävää. Ihanaa menneen maailman tuntua.

      Poista
  2. Tämä on todella symppis kirja kaikin tavoin...kirja sai minut herkistelemään...ihana :)

    VastaaPoista
  3. Minua niin kiinnostaisi tämä tarina, mutta kirjemuoto häiritsee... voi kun pääsisi tuosta kammosta eroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole aiemmin ollut mikään kirjeromaanien ystävä. Jossain vaiheessa oli niin, että en kerta kaikkiaan tarttunut kirjaan, jos se koostui kirjeistä. Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville taisi viimein tukahduttaa vastarintani, se osoittautui ihanaksi. Tässä on paljon samaa. Kannattaa joskus antaa kirjeromaanille mahdollisuus. Jos ei innosta, ei siinä kamalia tapahdu - onneksi maailmaan mahtuu muutenkin hyvää luettavaa. :)

      Poista
  4. Minäkin koin henkilöhahmot paljon läheisimmiksi, kun heidän tekemisensä ja ajatuksensa tulivat esiin juuri kirjeiden kautta. En tiedä, olisiko tarina ollut paljon tylsempi, jos sitä ei olisi kirjoitettu kirjemuotoon. Se sopi tähän todella hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjemuoto tosiaan sopi tähän hyvin. Oli jännittävää Elspethin rinnalla odottaa, saako hän kirjettä rintamalta vai ei. Kirjeissä on jotain ihanan nostalgista.

      Poista
  5. Minustakin tämä oli sykähdyttävä. Ja olen samaa mieltä: kirjemuotoisena tämä varmasti oli parhaimmillaan. Aika ihana kirja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika ihana tosiaan. Hyvää luettavaa sellaiseen hetkeen, kun kaipaa nostalgiaa ja romantiikkaa - ja vähän sotatantereita siihen oheen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on