Siirry pääsisältöön

Tommy Tabermann: Vernazzan valot

"Vie minut Vernazzaan", Veronica kuiskasi. "Vie minut sinne." Veronicalla ei ollut tapana pyytää eikä anella mitään eikä asettaa vaatimuksia. Sellainen kuului pienisieluisille ja kehittymättömille ihmisille, joille elämän olemus ei koskaan paljastuisi edes ohikiitäväksi silmänräpäykseksi."
Tommy Tabermann:
Vernazzan valot
(Gummerus 2004)
264 sivua
Edesmenneen Tommy Tabermannin teos Vernazzan valot on majaillut kirjahyllyni uumenissa jo pitkään. En vain ole tullut kirjaa lukeneeksi, mutta Ompun sateenkaarihaasteen myötä kaipasin oranssiselkäistä kirjaa ja sellaisen sain tästä romaanista.

Tarinan keskiössä ovat Veronica ja Mikael, jotka ovat vuosien ajan unelmoineet matkasta Italian Vernazzaan. Ennen kuin matka toteutuu, on kuitenkin jo melkein liian myöhäistä: Veronica tekee matkan mykkänä ja liikuntakyvyttömänä, pyörätuoliin sidottuna. Rakkauden puute on sairastuttanut vahvan ja itsenäisen naisen, ja Mikael asettaa kaiken toivonsa Vernazzaan ja kaupungin valoihin. Voivatko ne yhdessä parantaa naisen?
Vernazzaan! Vernazzaan! Veronican kapeat kädet lepäsivät liikkumattomina hänen sylissään. Ne muistuttivat irtileikattuja siipiä. Sama käsi, joka oli määrätietoisesti tarttunut minun käteeni kadulla ja vienyt minut toiseen maailmaan, oli nyt veltto ja voimaton. Se oli murheellinen näky.
Matka onkin lopulta käänteentekevä.

Romaanissa puhutaan suurista asioista, kuten ihmissuhteista, rakkaudesta, itsen arvostamisesta. Kaikista tärkein kuitenkin on rakkaus, sillä sitä ihminen tarvitsee ja ilman sitä voi huonosti. Aiheesta kirjailija kirjoittaa runollisesti ja tunnelmoiden - tarinan pääpaino ei ole juonenkulussa vaan tunnelmissa ja painavissa ajatuksissa. Lukukokemus muotoutui minun kohdallani ehkä lähinnä hämmentäväksi: tarina liikkuu ikään kuin tavanomaisen arjen yläpuolella, Mikaelin ja Veronican yhteiselämässä on jotain kovin tavallisesta poikkeavaa. Heidän rakkautensa on kuin tähtiin kirjoitettu, ja sitä tulkintaa puoltavat myös viittaukset antiikin jumaltaruihin, tietenkin itse Afroditeenkin. Rakkaustarinassa on paljon aukkoja mutta toisaalta lukija tietää jo hyvin varhain, mitä tulee tapahtumaan.

Vernazzan valot tuo oranssin raidan sateenkaareeni Reading the Rainbow -haasteessa.

Kommentit

  1. Voi että -- minulla on ollut tämä pari kertaa kirjastosta lainassa, mutta en ole saanut vielä kirjaa luettua kiinnostuksesta huolimatta. Tabermann on yksi suurimmista runoilijasuosikeistani, ja haluaisin ehdottomasti lukea myös hänen kirjoittamaansa proosaa. Tämä kuulostaa todella hyvältä, vaikka lukukokemus jättikin sinut hämmennyksen valtaan. Toivottavasti se oli hyvää hämmennystä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kerran pidät Tabermannin runoista, voisit pitää myös tästä, kokonaisuudessa on jotain niin kovin runollista. Hämmentävä kokemus oli siinä mielessä, että kirja jää mietityttämään - hyvällä tavalla. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on