"Olimme lähdössä hevosvarkaisiin. Niin hän sanoi tullessaan karjamajalle jolla asuin isäni kanssa sinä kesänä. Olin viidentoista. Oli vuosi 1948 ja heinäkuun ensimmäisiä päiviä."
En suostu oli ensi kosketukseni norjalaiskirjailija Per Pettersoniin. Pidin romaanista, joka sai minut kiinnostumaan kirjailijasta enemmänkin. Onneksi sai, sillä nyt, Hevosvarkaiden myötä, olen suorastaan hurmaantunut. Miten vähäeleisen kaunista, eleettömän dramaattista ja hillityn vivahteikasta kerrontaa!
Tarinan päähenkilö ja minäkertoja on Trond, joka on päätynyt Norjan ja Ruotsin rajaseudulle kunnostamaan vanhaa mökkiä, jossa hän suunnittelee viettävänsä viimeiset vuotensa. Yllättäen hänen tielleen osuu hahmo menneisyydestä, ja tapaamisen myötä mies ajautuu muistelemaan 1940-luvun lopun kesää, joka oli kuin taustalla kuohuva joki, raja lapsuuden ja aikuisuuden välillä. Tuona kesänä tapahtuu paljon sellaista, mikä vaikuttaa kasvavaan nuoreen mieheen voimallisesti. Jotain hämärää on tekeillä, isän suhteet Jon-kaverin vanhempiin ovat kiemuraiset ja Trondin suhde omaan isään muuttuu.
Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteessa etenen tämän teoksen myötä Norjaan. Maalaismaisemia-lukuhaasteessa romaani saa toimia minun kohdallani ensimmäisenä kortena heinäseipäässä - Hevosvarkaissa kuvataan hienosti kaiken muun ohella myös kesäisiä heinätöitä. 50 kategoriaa -listalta rastitan kohdan 38. A book that made you cry. Sillä niin kirja teki - ja tekee vieläkin, useita päiviä lukemisen jälkeen.
Hevosvarkaista muualla: Kirjavinkit, Lumiomena, P. S. Rakastan kirjoja, Tarukirja, Luetut, lukemattomat ja Luettua.
 |
| Per Petterson: Hevosvarkaat (Otava 2009) Norjankielinen alkuteos Ut og Stæele hester 2003 Suomentanut Katriina Huttunen 182 sivua (Kansikuva Elisa Kirjalta) |
Tarinan päähenkilö ja minäkertoja on Trond, joka on päätynyt Norjan ja Ruotsin rajaseudulle kunnostamaan vanhaa mökkiä, jossa hän suunnittelee viettävänsä viimeiset vuotensa. Yllättäen hänen tielleen osuu hahmo menneisyydestä, ja tapaamisen myötä mies ajautuu muistelemaan 1940-luvun lopun kesää, joka oli kuin taustalla kuohuva joki, raja lapsuuden ja aikuisuuden välillä. Tuona kesänä tapahtuu paljon sellaista, mikä vaikuttaa kasvavaan nuoreen mieheen voimallisesti. Jotain hämärää on tekeillä, isän suhteet Jon-kaverin vanhempiin ovat kiemuraiset ja Trondin suhde omaan isään muuttuu.
-- olin ymmärtänyt että isäni sanat ja asioiden oikea laita eivät välttämättä olleet sama asia, ja se teki maailmasta ajelehtivan ja vaikeasti pideltävän.Mutta silti isän merkitys ei katoa vaan ennemminkin kasvaa. Yhtenä teemana romaanissa onkin isän ikävä.
En ole koskaan kertonut kenellekään että aina kun aion ryhtyä tekemään jotain käytännön työtä, joka ei kuulu jokapäiväisiin askareisiini, suljen silmäni ja kuvittelen miten isäni olisi toiminut tai miten hän oikeasti toimi, ja sitten jäljittelen häntä, kunnes pääsen oikeaan rytmiin ja tehtävä avautuu ja tulee näkyväksi, ja näin olen tehnyt niin kauan kuin muistan aivan kuin salaisuus olisi siinä miten ruumiini suhtautuu tehtävään, tiettyyn lähtökohdan tasapainoon.Hevosvarkaat kertoo tiiviisti ja kauniisti tarinan kokonaisesta elämästä. Menneisyys on Trondin elämässä läsnä koko ajan, ja jotenkin upealla tavalla kasvaa ymmärrys ja hiljainen hyväksyntä sitä kohtaan, mitä oli.
--ja muistelen menneitä, jokainen liike tuollaisessa maisemassa on saanut värinsä siitä mikä tuli myöhemmin eikä niitä voi erottaa toisistaan. Ja kun joku sanoo että menneisyys on vieras maa, että siellä toimitaan eri tavalla, niin kai minustakin on tuntunut siltä suurimman osan elämääni, koska minun on ollut pakko, mutta enää minusta ei tunnu.Miten hienolla tavalla kirja päättyykään. Taidokkaan loppusilauksen jälkeen olen pahoillani, että kirja päättyi, mutta iloinen siitä, että sain lukea jotain niin täydellistä.
Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteessa etenen tämän teoksen myötä Norjaan. Maalaismaisemia-lukuhaasteessa romaani saa toimia minun kohdallani ensimmäisenä kortena heinäseipäässä - Hevosvarkaissa kuvataan hienosti kaiken muun ohella myös kesäisiä heinätöitä. 50 kategoriaa -listalta rastitan kohdan 38. A book that made you cry. Sillä niin kirja teki - ja tekee vieläkin, useita päiviä lukemisen jälkeen.
Hevosvarkaista muualla: Kirjavinkit, Lumiomena, P. S. Rakastan kirjoja, Tarukirja, Luetut, lukemattomat ja Luettua.
Hevosvarkaat on ihana. Kolmen suomennetun romaaninsa perusteella Petterson on noussut yhdeksi suosikkikirjailijakseni. Hänen tekstinsä menee jotenkin suoraan lukijan sieluun.
VastaaPoistaHevosvarkaiden myötä Petterson nousi minunkin suosikkikirjailijakseni. Kirottu ajan katoava virta on lukupinossani, mutta välillä haluan lukea jotain muuta: näin vahvaa tekstiä ei voi ahmia kerralla paljon.
PoistaAh, ihanaa kun luit tämän, ihastuit, ja kirjoitit tästä noin kauniisti! ♥ Hevosvarkaat on minulle yksi rakkaimmista blogiaikana lukemistani romaaneista. Mutta nyt kirjoituksestasi huomaan, etten enää muista miten romaani päättyi. Selkeästi uudelleenlukemisen paikka! :)
VastaaPoistaKiitos, Sara! <3 Hevosvarkaat on niin hieno kirja, että kyllähän sen pariin kannattaa uudelleen palata.
Poista