Siirry pääsisältöön

Per Petterson: Hevosvarkaat

"Olimme lähdössä hevosvarkaisiin. Niin hän sanoi tullessaan karjamajalle jolla asuin isäni kanssa sinä kesänä. Olin viidentoista. Oli vuosi 1948 ja heinäkuun ensimmäisiä päiviä."
Per Petterson: Hevosvarkaat
(Otava 2009)
Norjankielinen alkuteos
Ut og Stæele hester 2003
Suomentanut Katriina Huttunen
182 sivua
(Kansikuva Elisa Kirjalta)
En suostu oli ensi kosketukseni norjalaiskirjailija Per Pettersoniin. Pidin romaanista, joka sai minut kiinnostumaan kirjailijasta enemmänkin. Onneksi sai, sillä nyt, Hevosvarkaiden myötä, olen suorastaan hurmaantunut. Miten vähäeleisen kaunista, eleettömän dramaattista ja hillityn vivahteikasta kerrontaa!

Tarinan päähenkilö ja minäkertoja on Trond, joka on päätynyt Norjan ja Ruotsin rajaseudulle kunnostamaan vanhaa mökkiä, jossa hän suunnittelee viettävänsä viimeiset vuotensa. Yllättäen hänen tielleen osuu hahmo menneisyydestä, ja tapaamisen myötä mies ajautuu muistelemaan 1940-luvun lopun kesää, joka oli kuin taustalla kuohuva joki, raja lapsuuden ja aikuisuuden välillä. Tuona kesänä tapahtuu paljon sellaista, mikä vaikuttaa kasvavaan nuoreen mieheen voimallisesti. Jotain hämärää on tekeillä, isän suhteet Jon-kaverin vanhempiin ovat kiemuraiset ja Trondin suhde omaan isään muuttuu.
-- olin ymmärtänyt että isäni sanat ja asioiden oikea laita eivät välttämättä olleet sama asia, ja se teki maailmasta ajelehtivan ja vaikeasti pideltävän.
Mutta silti isän merkitys ei katoa vaan ennemminkin kasvaa. Yhtenä teemana romaanissa onkin isän ikävä.
En ole koskaan kertonut kenellekään että aina kun aion ryhtyä tekemään jotain käytännön työtä, joka ei kuulu jokapäiväisiin askareisiini, suljen silmäni ja kuvittelen miten isäni olisi toiminut tai miten hän oikeasti toimi, ja sitten jäljittelen häntä, kunnes pääsen oikeaan rytmiin ja tehtävä avautuu ja tulee näkyväksi, ja näin olen tehnyt niin kauan kuin muistan aivan kuin salaisuus olisi siinä miten ruumiini suhtautuu tehtävään, tiettyyn lähtökohdan tasapainoon.
Hevosvarkaat kertoo tiiviisti ja kauniisti tarinan kokonaisesta elämästä. Menneisyys on Trondin elämässä läsnä koko ajan, ja jotenkin upealla tavalla kasvaa ymmärrys ja hiljainen hyväksyntä sitä kohtaan, mitä oli.
--ja muistelen menneitä, jokainen liike tuollaisessa maisemassa on saanut värinsä siitä mikä tuli myöhemmin eikä niitä voi erottaa toisistaan. Ja kun joku sanoo että menneisyys on vieras maa, että siellä toimitaan eri tavalla, niin kai minustakin on tuntunut siltä suurimman osan elämääni, koska minun on ollut pakko, mutta enää minusta ei tunnu.
Miten hienolla tavalla kirja päättyykään. Taidokkaan loppusilauksen jälkeen olen pahoillani, että kirja päättyi, mutta iloinen siitä, että sain lukea jotain niin täydellistä.

Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteessa etenen tämän teoksen myötä Norjaan. Maalaismaisemia-lukuhaasteessa romaani saa toimia minun kohdallani ensimmäisenä kortena heinäseipäässä - Hevosvarkaissa kuvataan hienosti kaiken muun ohella myös kesäisiä heinätöitä. 50 kategoriaa -listalta rastitan kohdan 38. A book that made you cry. Sillä niin kirja teki - ja tekee vieläkin, useita päiviä lukemisen jälkeen.

Hevosvarkaista muualla: Kirjavinkit, Lumiomena, P. S. Rakastan kirjoja, Tarukirja, Luetut, lukemattomat ja Luettua.

Kommentit

  1. Hevosvarkaat on ihana. Kolmen suomennetun romaaninsa perusteella Petterson on noussut yhdeksi suosikkikirjailijakseni. Hänen tekstinsä menee jotenkin suoraan lukijan sieluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevosvarkaiden myötä Petterson nousi minunkin suosikkikirjailijakseni. Kirottu ajan katoava virta on lukupinossani, mutta välillä haluan lukea jotain muuta: näin vahvaa tekstiä ei voi ahmia kerralla paljon.

      Poista
  2. Ah, ihanaa kun luit tämän, ihastuit, ja kirjoitit tästä noin kauniisti! ♥ Hevosvarkaat on minulle yksi rakkaimmista blogiaikana lukemistani romaaneista. Mutta nyt kirjoituksestasi huomaan, etten enää muista miten romaani päättyi. Selkeästi uudelleenlukemisen paikka! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sara! <3 Hevosvarkaat on niin hieno kirja, että kyllähän sen pariin kannattaa uudelleen palata.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on