Siirry pääsisältöön

Jari Järvelä: Särkyvää

"Nyt aion saada elämäni takaisin itselleni. Teen itsemurhan härkien edessä, annan niiden seivästää itseni. Joka vuosi härät seivästävät juoksijoita, varmin tapa joutua niiden maalitauluksi on pysähtyä niiden eteen ja heilutella käsiään."
Jari Järvelä: Särkyvää
(Tammi 2014)
221 sivua
En ole hetkeen nauranut niin makeasti kuin lukiessani Jari Järvelän romaania Särkyvää. Tragikoominen tarina tarjoaa varsin hupaisia hetkiä, kun päähenkilö Teemu pakkaa pahvilaatikkoon tärkeimmät tavaransa, nostaa laatikon autoon ja lähtee Ladalla matkalle halki Euroopan. Päämääränä on Pamplona, missä järjestetään vuosittain härkäjuoksu. Siellä Teemun on tarkoitus päästä hengestään dramaattisesti härkien keskellä, kun elämässä turhan moni asia on mennyt vikaan. Pelkkää hauskuutta tarina ei lukijansa eteen kuitenkaan kanna, vaan kokonaisuuteen sisältyy myös tummempia sävyjä. Ja lopulta kertomus jää mielen pohjalle kutittelemaan: kiinnostavasti pohdituttavat esimerkiksi parisuhde, miehen kuva ja tavaroiden merkitys.

Matkallaan Teemu kohtaa Agnesin, jonka kanssa oleminen on vähän kiemuraista ja uomaansa hakevaa. Yhtä kaikki, Agnes istuu Ladan kyydissä ja tuntuu Teemun tavoin pitävän joitakin tärkeitä asioita sisällään. Arvoitukselliseksi tyttö jää. Teemun menneisyyttä ja nykyisyyttä avataan sivullisen kertojan ja Teemun matkalla kirjoittamien blogimerkintöjen kautta. Ratkaisu on toimiva, sillä sen myötä tulee miettineeksi, mikä on totta ja mikä ei. Kaikkea ei lukijalle paljasteta, joten mukavasti jää lukijallekin työtä rivinvälien täydentämisessä. Mielellään sen tekee.
He ajavat halki auringon punaruskeaksi paahtaman tasangon. Teemu pysäyttää Ladan ja viittaa kohti ylänköä, jonka harjalle on rakennettu pitkä rivi tuulimyllyjä. Kun hän lopulta lähtee ajamaan, hän kertoo Agnesille kertomuksen Kuoleman kylästä Pohjanmaalta.
Matkalla - sillä elämän mittaisella - on paljon ehtinyt mennä rikki. Iso kysymys on, voiko särkynyttä korjata. Vai pitääkö talloutua härän jalkoihin tunteakseen olevansa kunnolla elossa, edes hetken? Ladassa ehtii miettiä, kun matka kohti päätepysäkkiä etenee. Miettimisestä ei tule tylsää, kun mukaan on pakattu ainakin lennokas kynä, hyvin etenevä kerronta, ironinen ote ja huumori - sekä jälkimmäisen rinnalle tummempikin sävy. Matkatavaroista koostuu paketti, jota uskaltaa suositella.

Kirjasta muualla: Tarinoiden taikaa, Booking it some more, Mari A:n kirjablogi, Luettua elämää ja Ja kaikkea muuta.
50 kategoriaa -haasteesta kuittaan tällä kirjalla kohdan 8: a funny book.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on