Siirry pääsisältöön

Naguib Mahfouz: Midaqq-kuja

"Monet seikat todistavat, että Midaqq-kuja on yksi menneiden aikojen jalokivistä ja on joskus loistanut Kairon historiassa kuin säihkyvä tähti. Minkähän ajan Kairoa mahdan tarkoittaa? Fatimidien, mamelukkien vaiko sulttaanien? Sen tietävät vain Jumala ja arkeologit."
Naguib Mahfouz: Midaqq-kuja (Tammi 1990)
Keltainen kirjasto 243
Arabiankielinen alkuteos Zuqaqu-l-Midaqq 1947
Suomentaneet Pekka Suni ja Mustafa Shikeben
403 sivua
Nobel-voittaja Naguib Mahfouz on luonut romaanin, joka on kuin arkku täynnä tavaraa. Arkun sisältöä ihmetellessä ja siihen tutustuessa menee aikaa, mutta sen verran kiehtovia esineitä arkusta löytyy, että kannattaa sinne kurkistaa.

Midaqq-kujan henkilögalleria on laaja. Mahfouz kuvaa henkilöitään runsaasti ja yksityiskohtia säästelemättä, mikä tuntuu aluksi hieman puuduttavalta ja vaatii lukijalta - tai ainakin minulta - sitkeyttä. Henkilöillä on tarinassa paikkansa ja sijansa, ja he ovat elämänkylläisiä. Heistä löytyy karikatyyreja, jotka tuovat kujan elämään omat mausteensa ja höystävät tarinan satiiriksi pienestä yhteisöstä ja sen tavoista.

Henkilöistä keskiöön nousee kaunis nuori nainen, Hamida. Hän on kuuluisa paitsi kauneudestaan, myös terävästä kielestään ja ärhäkästä luonteestaan. Kosijoita naisella riittää, mutta hän tavoittelee jotain parempaa kuin aviovaimon elämää Midaqq-kujalla ja tekee omat laskelmoivat ratkaisunsa. Hamidaan kietoutuu moni asia, mutta lähes yhtä lailla tärkeäksi nousee miljöö, tuo elävä ja aikoinaan loistanut Midaqq-kuja, joka on joillekin koti, joillekin paikka josta pitää päästä pois. Kuten todellisuudessa, jotkut toteuttavat unelmansa, jotkut eivät haaveitaan saavuta.

Midaqq-kuja on eloisa kuvaus egyptiläisestä elämästä ja pienen yhteisön ihmisistä. Se vie mukavalla tavalla toiseen aikaan ja paikkaan ja tarjoaa siten lukijalle kurkistusaukon kujalle, jonka hahmot eivät ole kovin rakastettavia mutta tarjoavat edesottamuksineen viihdykettä lukijalle.

Tällä kirjalla saan ensimmäisen värin eli punaisen Ompun Reading the Rainbow / Luetaan sateenkaari -haasteeseen. Koska Naguib Mahfouz on minulle entuudestaan vieras kirjailija, kuittaan 50 kategoriaa -haasteesta kohdan 41. A book by an author you've never read before.

Kommentit

  1. Nyt tuli huono omatunto. Tämä teos nimittäin on tuijotellut syyttävästi hyllystäni jo vuosia. Kerännyt kunniakkaasti pölyäkin ja vielä on lukematta. Jos se sieltä nyt jotain rupeaa mutisemaan, niin vetoan siihen, että Jonna sanoi, että henkilögalleria on laaja. :)

    Minullakin on punainen kirja kuitattuna, mutta en ole siitä vielä ehtinyt blogata. Seuraavaksi oranssia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mutina käy jonain päivänä riittävän voimakkaaksi. :)
      Oranssiin tartun minäkin seuraavaksi. Vielä on harkinnassa, minkä kirjan luen.

      Poista
  2. Tämähän kuulostaisi hyvältä...kuin pandoran lipas -mutta ei ehkä yhtä kohtalokas? .)

    Pistän nimen muistiin. Runsaita tarinoita on joskus autuaallista lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sentään, vaikka eräs varsin makaaberi ammattikuntakin kirjassa esittäytyy. :) Runsaan ja hersyvän tarinan ystävälle tätä voi suositella, varsin värikäs tuttavuus.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on