Siirry pääsisältöön

Yasunari Kawabata: Lumen maa

"Nainen kohotti päätään. Siinä missä hänen kasvonsa olivat painaneet miehen kättä, silmästä nenänvarren poikki, iho paistoi punaisena paksun puuterikerroksen alta. Se muistutti Shimamuran mieleen Lumen maan pakkasen, mutta hiusten tummuuden vuoksi siinä oli tiettyä lämpöä."
Yasunari Kawabata: Lumen maa
(Tammi 1963)
Keltainen kirjasto 16
Japaninkielinen alkuteos Yukiguni 1947
Suomentanut Yrjö Kivimies
171 sivua
Kirjallisuuden Nobelilla vuonna 1968 palkitun Yasunari Kawabatan teos sijoittuu nimensä mukaisesti Lumen maahan. Alkuasetelma ei ole kauniin runollinen: mies nimeltä Shimamura on saapunut Lumen maahan ja on vailla naisseuraa. Tokioon jäänyt perhe ei elostelijalta vaikuttavan miehen mieltä paina, kun hän etsii geishaa ajanvietteekseen. Paikalle pyydetään Komako, joka ei ole koulutettu geisha vaan nainen, joka tulee apuun silloin, kun geishoilla on liian kiire. Kaksikon välille kehittyy erikoinen suhde, joka kestää vuosien ajan: mies palaa Lumen maahan lähestulkoon kerran vuodessa ja saa joka kerta huomata naisen elämän muuttuneen.

Vaikka alkutilanne ei ole kauniin runollinen, on teoksen kieli juuri sitä. Kawabata luo herkän sielukkaasti kuvaa teoksensa maailmasta:
Tie oli iljanteessa. Talot nukkuivat rauhallisina pakkastaivaan alla. Komako nosti kimononsa helmat ja pani ne obinsa alle. Kuu loisti kuin siniseen jäähän hyytynyt miekka.
He lähtivät setrilehdosta, jossa hiljaisuus tuntui valuvan viileinä pisaroina, seurasivat hiihtomaaston juurella kulkevaa rautatietä ja saapuivat pian hautausmaalle.
Kauneudessaan kertomus on kirjoitettu hyvin niukkaeleisesti. Rivien väliin piilotetaan paljon, ja lukijalle annetaan tilaa tehdä omia päätelmiä. Minun huomioni kiinnittyi vahvasti päähenkilöihin, jotka tuntuvat leikkivän kissa- ja hiirileikkiä. Komako ei ole geishamaisen pidättyväinen, hillitty ja hallittu vaan juopottelee, livistää töistään kesken kaiken ja antautuu tunteidensa valtaan. Shimamuraa moinen ihmetyttää ja ajaa miettimään, mikä häntä itseään estää "elämästä kokonaisesti". Ehkä juuri tuo kykenemättömyys päästää irti saa aikaan sen, että miehen ja naisen väliltä jää puuttumaan jotain tärkeää. Vai onko sittenkin jotain muuta, kuten eräs Yuko?

Lumen maa on kielellisesti hieno ja kaunis teos, jonka tapahtumat kasvavat lopussa dramaattisiksi. Lopetus on huikea ja saa aikaan ajatuksen: olen lukenut jotain merkittävää.

Tämän japanilaisteoksen ovat lukeneet myös Kaisa Reetta, Katja, Sara ja Suketus, jonka postauksesta löytyy linkkejä muihin teksteihin.

Osallistun tällä kirjalla Talven lukuhaasteeseen. 50 kategoriaa -listalta kuittaan kohdan 13: A book set in a different country.

Kommentit

  1. Tämän haluan jonakin päivänä lukea. Ehkä jo pian, mutta viimeistään myöhemmin :) Tämä tuntuu kantavan niin monta kiehtovaa elementtiä, jotka vaativasti kutsuvat kohti...

    VastaaPoista
  2. Tämä on hieno ja surumielinen romaani. Luin tätä yhden pitkän automatkan aikana ja vaikka oli syksy, sopi kyseisen päivän haikea kuulaus kirjan tunnelmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, että kirja on sopinut hienosti kuvaamaasi lukuhetkeen.

      Poista
  3. Tämä oli yksi kauneimmin kirjoitetuista kirjoista, joihin olen törmännyt. Lumisen vuoriston ja erikoisen rakkauskertomuksen tunnelmat jäivät mielen pohjalle elämään omaa elämäänsä... Hyvin vaikuttava kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikuttava tämä kirja tosiaan on. Ja kuten sanot, tunnelmaa jää mielen pohjalle elämään omaa elämäänsä. Minusta tuntuu, että tarina on kasvanut entisestään, kun lukemisesta on kulunut aikaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on