"Nainen kohotti päätään. Siinä missä hänen kasvonsa olivat painaneet miehen kättä, silmästä nenänvarren poikki, iho paistoi punaisena paksun puuterikerroksen alta. Se muistutti Shimamuran mieleen Lumen maan pakkasen, mutta hiusten tummuuden vuoksi siinä oli tiettyä lämpöä."
Kirjallisuuden Nobelilla vuonna 1968 palkitun Yasunari Kawabatan teos sijoittuu nimensä mukaisesti Lumen maahan. Alkuasetelma ei ole kauniin runollinen: mies nimeltä Shimamura on saapunut Lumen maahan ja on vailla naisseuraa. Tokioon jäänyt perhe ei elostelijalta vaikuttavan miehen mieltä paina, kun hän etsii geishaa ajanvietteekseen. Paikalle pyydetään Komako, joka ei ole koulutettu geisha vaan nainen, joka tulee apuun silloin, kun geishoilla on liian kiire. Kaksikon välille kehittyy erikoinen suhde, joka kestää vuosien ajan: mies palaa Lumen maahan lähestulkoon kerran vuodessa ja saa joka kerta huomata naisen elämän muuttuneen.
Vaikka alkutilanne ei ole kauniin runollinen, on teoksen kieli juuri sitä. Kawabata luo herkän sielukkaasti kuvaa teoksensa maailmasta:
Lumen maa on kielellisesti hieno ja kaunis teos, jonka tapahtumat kasvavat lopussa dramaattisiksi. Lopetus on huikea ja saa aikaan ajatuksen: olen lukenut jotain merkittävää.
Tämän japanilaisteoksen ovat lukeneet myös Kaisa Reetta, Katja, Sara ja Suketus, jonka postauksesta löytyy linkkejä muihin teksteihin.
Osallistun tällä kirjalla Talven lukuhaasteeseen. 50 kategoriaa -listalta kuittaan kohdan 13: A book set in a different country.
 |
| Yasunari Kawabata: Lumen maa (Tammi 1963) Keltainen kirjasto 16 Japaninkielinen alkuteos Yukiguni 1947 Suomentanut Yrjö Kivimies 171 sivua |
Vaikka alkutilanne ei ole kauniin runollinen, on teoksen kieli juuri sitä. Kawabata luo herkän sielukkaasti kuvaa teoksensa maailmasta:
Tie oli iljanteessa. Talot nukkuivat rauhallisina pakkastaivaan alla. Komako nosti kimononsa helmat ja pani ne obinsa alle. Kuu loisti kuin siniseen jäähän hyytynyt miekka.
He lähtivät setrilehdosta, jossa hiljaisuus tuntui valuvan viileinä pisaroina, seurasivat hiihtomaaston juurella kulkevaa rautatietä ja saapuivat pian hautausmaalle.Kauneudessaan kertomus on kirjoitettu hyvin niukkaeleisesti. Rivien väliin piilotetaan paljon, ja lukijalle annetaan tilaa tehdä omia päätelmiä. Minun huomioni kiinnittyi vahvasti päähenkilöihin, jotka tuntuvat leikkivän kissa- ja hiirileikkiä. Komako ei ole geishamaisen pidättyväinen, hillitty ja hallittu vaan juopottelee, livistää töistään kesken kaiken ja antautuu tunteidensa valtaan. Shimamuraa moinen ihmetyttää ja ajaa miettimään, mikä häntä itseään estää "elämästä kokonaisesti". Ehkä juuri tuo kykenemättömyys päästää irti saa aikaan sen, että miehen ja naisen väliltä jää puuttumaan jotain tärkeää. Vai onko sittenkin jotain muuta, kuten eräs Yuko?
Lumen maa on kielellisesti hieno ja kaunis teos, jonka tapahtumat kasvavat lopussa dramaattisiksi. Lopetus on huikea ja saa aikaan ajatuksen: olen lukenut jotain merkittävää.
Tämän japanilaisteoksen ovat lukeneet myös Kaisa Reetta, Katja, Sara ja Suketus, jonka postauksesta löytyy linkkejä muihin teksteihin.
Osallistun tällä kirjalla Talven lukuhaasteeseen. 50 kategoriaa -listalta kuittaan kohdan 13: A book set in a different country.
Tämän haluan jonakin päivänä lukea. Ehkä jo pian, mutta viimeistään myöhemmin :) Tämä tuntuu kantavan niin monta kiehtovaa elementtiä, jotka vaativasti kutsuvat kohti...
VastaaPoistaKatja, luulen että voisit pitää tästä.
PoistaTämä on hieno ja surumielinen romaani. Luin tätä yhden pitkän automatkan aikana ja vaikka oli syksy, sopi kyseisen päivän haikea kuulaus kirjan tunnelmaan.
VastaaPoistaVoin kuvitella, että kirja on sopinut hienosti kuvaamaasi lukuhetkeen.
PoistaTämä oli yksi kauneimmin kirjoitetuista kirjoista, joihin olen törmännyt. Lumisen vuoriston ja erikoisen rakkauskertomuksen tunnelmat jäivät mielen pohjalle elämään omaa elämäänsä... Hyvin vaikuttava kirja!
VastaaPoistaVaikuttava tämä kirja tosiaan on. Ja kuten sanot, tunnelmaa jää mielen pohjalle elämään omaa elämäänsä. Minusta tuntuu, että tarina on kasvanut entisestään, kun lukemisesta on kulunut aikaa.
Poista