Siirry pääsisältöön

Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia

"Helmikuun viimeisen viikon Lisbeth Salander toimi omana toimeksiantajanaan. Hänen ensisijainen erityisprojektinsa oli asianajaja Nils Erik Bjurman, syntynyt vuonna 1950. Hän paiski töitä suurin piirtein 16 tuntia vuorokaudessa ja teki tarkemman henkilökartoituksen kuin milloinkaan aikaisemmin. Hän käytti hyväkseen kaikki arkistot ja julkiset asiakirjat, joihin vain pääsi käsiksi."
Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia
(WSOY 2006)
Alkuteos Man som hatar kvinnor
Suomentanut Marja Kyrö
Äänikirja julkaistu 2011
Lukija Kari Ketonen
Kesto 19 h 10 min. 
Stieg Larssonin Millennium-trilogia on minulle elokuvina tuttu mutta kirjat ovat tähän saakka jäänyt lukematta. Kun bongasin trilogian avausteoksen Miehet jotka vihaavat naisia Elisa Kirjan valikoimista, päädyin kuuntelemaan teoksen äänikirjana. Kuunnellessani totesin, että olen unohtanut hirveän paljon elokuvasta, joka oli vaikuttava, mukaansa tempaava ja äärimmäisen kiinnostava. Samoin totesin, että kirja on vielä vaikuttavampi, mukaansa tempaavampi ja kiinnostavampi, vaikka alkuun koin kuuntelemisen haastavaksi, kun estradille marssi Vanger toisensa perään.

Elokuvasta jäi vahvasti mieleen niljakas asianajaja Nils Erik Bjurman, joka kohtelee holhottavaansa Lisbeth Salanderia kammottavan huonosti. Lisbeth päätyy (oikeutetulle) kostoretkelle tultuaan holhoojansa raiskaamaksi, ja niin elokuvan katsojana kuin kirjan lukijana myötätuntoni asettui täysin huostaanotetun tytön puolelle.

Lisbeth Salander - Nils Erik Bjurman -kuvion lisäksi tarinassa on kaksi muutakin päälinjaa. Toimittaja Mikael Blomkvist on kirjoittanut Millennium-aikakauslehteen paljastusjutun teollisuuskiho Wennerströmistä. Oikeudessa Blomkvist tuomitaan vankeuteen kunnianloukkauksesta, mutta kaikkea ei ole paljastettu. Kohun keskellä iäkäs Henrik Vanger ottaa yhteyttä Mikaeliin ja toivoo tämän ottavan selvää Vangerin veljentyttären Harrietin kohtalosta. Harriet katosi vuonna 1966, minkä jälkeen Henrik Vanger alkoi saada säännöllisesti lahjaksi kukkatauluja. Palkkioksi selvitystyöstä Vanger lupaa antaa Mikaelille todisteita Wennerströmin rikoksista.

Näistä aineksista syntyy teos, joka kiskaisee lukijan mukaansa ja vaatii pysymään kiinni vauhdissa, joka kiihtyy kiihtymistään. Kun Mikael alkaa penkoa vuosikymmenien takaisia tapahtumia, paljastuu salaisuuksia, joihin kietoutuu rasismia, insestiä ja väkivaltaa. Lisbeth Salanderin avun myötä alkavat monet kysymykset saada vastauksia.

Vyyhti on monimutkainen ja äänikirjaa kuunnellessa oli välillä kovilla, kun yritti seurata kaikkia tarinalinjoja. Sinnikkyys kuitenkin palkittiin, sillä Miehet jotka vihaavat naisia on moniaineksinen rikosromaani, jossa on tehoa. Pienet suvantovaiheet antoivat tervetulleita hengähdystaukoja, ennen kuin vuoristoradan vaunut taas kiihdyttivät täyteen vauhtiin - ehkä pieni tiivistäminen olisi tehnyt ainakin kirjan kuuntelijan korville hyvää. Tietenkin voi kysyä, onko dekkarissa aineksia jo liikaakin, kun kolme tuntia ennen äänikirjan loppua mietin, mitä ihmettä tässä nyt enää voi tulla, ja sitten alettiin availla toisen jutun solmuja. Mutta kaiken kaikkiaan kyseessä on mielestäni koukuttava dekkari, joka viihdyttää mainiosti.

Millennium-trilogian avausosasta ovat laillani pitäneet myös KiniMarile ja Salla, joka nostaa esille muutamia kirjan ongelmakohtia, samoin kuin JenniZephyr ei kirjasta vakuuttunut. Kirsi on kuunnellut äänikirjoina koko trilogian.

Kirja on sanomalehti Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla, jota yritän vähitellen saada täydennettyä.

Kommentit

  1. Minäkin kuuntelin tämän äänikirjana keväällä. Toisin kuin sinä, minä en ole nähnyt elokuvia, joten aika puhtaalta pöydältä lähdin kuunteluun. Minustakaan pieni tiivistäminen ei olisi tehnyt kirjalle huonoa, ehkä se korostui kuunnellessa, en tiedä olisiko tullut samanlainen olo, jos olisin lukenut kirjaa. Näin jälkikäteen onkin jäänyt vähän ristiriitainen olo kirjasta. Kuten mainitset, kirja on tehokas ja koukuttava, mutta samaan aikaan muistan, että jonnekin puoliväliin asti kirjaa olin aika uuvuksissa, kun mitään ei tapahtunut ja tarinaan vyörytettiin vain uusia hahmoja.. Jatko-osat aion lukea jossain välissä, mutta toistaiseksi tuntuu, että en jaksa urakkaan vielä ryhtyä.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin, kuinka paljon äänikirjamuoto vaikutti lukukokemukseen. Kuunnellessa ei ainakaan ollut helppo palata tarkastamaan, kuka olikaan kuka laajassa henkilögalleriassa.
      Jatko-osien suhteen ajattelen samoin kuin sinä. :)

      Poista
  2. Olen lukenut trilogian aikoinaan, vuosia sitten, ruotsiksi ja paksuudesta huolimatta ne sujuivat ihan sukkelaan. Juoni oli vetävä, tosin joissain kohdissa kuljettiin epäuskottavuuden rajamailla. Vaikka pidän tämäntyyppisistä dekkareista kovasti, ovat ne silti vähän kertakäyttökamaa. Pistin trilogian jossain vaiheessa tädilleni kiertoon, tällaisia pokkareita en lue kuitenkaan enää uudestaan ja lahojoitan niitä mielelläni eteenpäin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minullekaan jäänyt tästä tunnetta, että kirjan haluaisin uudelleen lukea - tai kuunnella. Kelpo ajanvietettä dekkari tarjoaa ja hyvä niin. :)

      Poista
  3. Muistan kuinka tämä dekkari imaisi mukaansa. Lisbeth on aivan mahtava tapaus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisbeth on tosiaan hahmona upea! Ihailin elokuvissa kovasti Noomi Rapacen työtä Lisbethin roolissa.

      Poista
  4. Olen lukenut trilogiasta 2/3. Kolmaskin on hyllyssäni pokkarina. Vaikken ole tämän kirjallisuuden lajin suurkuluttaja, oli 2/3 hyviä lukukokemuksia. Joskin vähän kiireesti nämä tuli hotkittua. Trilogioissa on minulla aina se pelko, että petyn viimeiseen, joka vie maun edellisistäkin. Ehkäpä siksi minulla on vieläkin se kolmas lukematta, mutta silti koko ajan käsieni ulottuvilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan sääli, jos trilogian päätösosa vetää maton alta. Jospa kuitenkin uskaltaudut kirjan jossain vaiheessa lukemaan. Mielelläni kuulisin ajatuksiasi siitä!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on