Siirry pääsisältöön

Hugh Howey: Siirros

Hän tarkasteli graffiteja, jotka oli raapustettu viime vuoden graffitien päälle ja ne vuosikausien aikana kerääntyneiden tekstien päälle. Täällä kerrostasojen välillä teräspalkit ulottuivat porraskuiluista betoniseinään, johon monet sukupolvet olivat kirjoittaneet iskulauseita.
Loppu lähestyy...
Hugh Howey: Siirros (Like 2014)
Englanninkielinen alkuteos Shift 2013
Suomentanut Einari Aaltonen
528 sivua
Hugh Howeyn Siilo oli vaikuttava lukuelämys, joka tempasi mukaansa. Niinpä lisäsin trilogian seuraavan osan lukulistalleni saman tien, ja sainkin kirjan kustantajalta luettavakseni sen ilmestyttyä suomeksi. Siirros sijoittuu aikaan ennen Siiloa ja valaisee sitä, mistä kaikki oikein alkoi. Miksi ihmiskunnan rippeet päätyivät elämään maan alle rakennettuihin valtaviin siiloihin, joissa syntyvyyttä säännellään ja sääntöjä rikkoneita rangaistaan puhdistustuomioin?

Tarina lähtee liikkeelle vuodesta 2110, kun Troy herää pitkästä unesta siilosta numero 1. Sitten palataan vuoteen 2049, kun maailma on vielä sellainen, jollaisena me sen tunnemme. Jotain erikoista on kuitenkin tapahtumassa, eikä kongressiedustaja Donald Keene pysty tajuamaan tapahtumien laajuutta, vaikka salaisuuksien verhoa hänelle hieman raotetaan. Kertomuksessa liikutaan 2000-luvun puolivälistä aina 2300-luvun puoliväliin saakka, ja viimein löytyy myös yhteys trilogian ensimmäiseen osaan.

Miljööt ja tapahtuma-ajat vaihtelevat siis paljon, ja siten tarinassa on myös useita henkilöitä. Kertomus pysyy kuitenkin hyvin koossa vaihtelevista näkökulmista ja aikatasoista huolimatta.

Siilon tapaan myös tässä romaanissa näyttäytyy miljöö, joka on ahdistava ja pelottava. Ihmiset elävät maan alla eivätkä voi mennä ulos vaan voivat vain katsella, miten surkealta ulkona näyttää. Jotkut saattavat muistaa, mistä on tultu, mutta muistot pyritään pyyhkimään pois, jotta sattuisi vähemmän. Silti tarinassa on aloitusosaa enemmän melankoliaa ja surua, mikä on ymmärrettävää, sillä onhan menetyksistä niin vähän aikaa.
Varis siristi silmiään ja suuntasi katseensa huoneen hämärään nurkkaan. Hänen ajan runtelemat huulensa erkaantuivat, ja tarina alkoi, tuttu tarina, jonka Mission oli kuullut lukemattomat kerrat. Silti häntä kiehtoi päästä vierailemaan Variksen mielikuvituksessa. Ja kun luokkahuoneeseen tuli pienokaisia, jotka asettuivat pulpettiensa ääreen, myös he vaikenivat ja keskittyivät silmät ammollaan ja mieli avoinna kuuntelemaan tarinaa maailmasta, joka oli ollut aikoinaan kaunis, mutta painunut sittemmin unholaan.
Muistot ja muistaminen nousevat teoksen tärkeäksi teemaksi. Olisi helpompaa unohtaa, mistä on tullut, mutta historian tunteminen on välttämätöntä, jotta voisi välttää vanhojen virheiden toistamisen. Samalla tietoa kontrolloidaan ja vääristellään, jotta räjähdysaltis maailma saataisiin pysymään vakaana. Eikä ihminen ole juuri muuttunut: päätöksiä tehdään inhimillisin perustein ja saatavilla olevan tiedon varassa. Howey ei sorru mustavalkoisiin tyyppeihin vaan hänen henkilöistään löytyy ulottuvuuksia.

Siirros on hyvä kirja. Se ei kuitenkaan tavoita samaa jäntevyyttä eikä tempaa lukijaansa mukaansa samaan tapaan kuin Siilo. Aloitusosan trillerimäiseksi kiristyvä jännitys puuttuu, enkä malta olla toivomatta, että trilogian päätösosassa palataan Siilon tenhoon. Silti tätä kakkososaa voi suositella dystopioista ja ihmiskunnan kohtalonkysymyksistä kiinnostuneelle lukijalle. Ajattelemisen aihetta tarina tulevaisuudenkuvineen varmasti antaa.
"Kaikki kuvittelevat, että heillä on kaikki maailman aika." Hän suuntasi viileän harmaat silmänsä Donaldiin. "Mutta he eivät koskaan pysähdy ajattelemaan, minkä verran aikaa maailmassa on jäljellä."
Taikakirjainten Raija on myös kirjoittanut tästä kirjasta.

Kommentit

  1. Tykkäsin kovasti Siilosta mutta kovaa hinkua tämän Siirroksen lukemiseen ei ole kuitenkaan syttynyt. Joku kutina on jo ennalta ollut ettei tämä osa ehkä nappaisi niin kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tästä vähän sellainen välityön tunne jäi. Toivon tosiaan, että päätösosa on parempi.

      Poista
  2. Voisiko Siilo toimia myös itsenäisenä romaanina, ilman jatko-osiaan? Olen käännellyt Siiloa silloin tällöin käsissäni ja miettinyt, lukisinko vai en...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minusta Siilo toimii vallan hyvin itsenäisenä osana. Siirroshan sijoittuu aikaan ennen Siiloa, joten se tarjoaa tietoa siitä, mitkä tapahtumat johtivat Siiloon. Mutta ilman sitäkin tietoa lukija kyllä pärjää. :)
      Olen itse asiassa miettinyt, että minä lukisin sarjan kaksi ensimmäistä osaa mieluummin toisinpäin, eli Siirroksen ensin ja Siilon sen jälkeen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on