Siirry pääsisältöön

Hugh Howey: Siirros

Hän tarkasteli graffiteja, jotka oli raapustettu viime vuoden graffitien päälle ja ne vuosikausien aikana kerääntyneiden tekstien päälle. Täällä kerrostasojen välillä teräspalkit ulottuivat porraskuiluista betoniseinään, johon monet sukupolvet olivat kirjoittaneet iskulauseita.
Loppu lähestyy...
Hugh Howey: Siirros (Like 2014)
Englanninkielinen alkuteos Shift 2013
Suomentanut Einari Aaltonen
528 sivua
Hugh Howeyn Siilo oli vaikuttava lukuelämys, joka tempasi mukaansa. Niinpä lisäsin trilogian seuraavan osan lukulistalleni saman tien, ja sainkin kirjan kustantajalta luettavakseni sen ilmestyttyä suomeksi. Siirros sijoittuu aikaan ennen Siiloa ja valaisee sitä, mistä kaikki oikein alkoi. Miksi ihmiskunnan rippeet päätyivät elämään maan alle rakennettuihin valtaviin siiloihin, joissa syntyvyyttä säännellään ja sääntöjä rikkoneita rangaistaan puhdistustuomioin?

Tarina lähtee liikkeelle vuodesta 2110, kun Troy herää pitkästä unesta siilosta numero 1. Sitten palataan vuoteen 2049, kun maailma on vielä sellainen, jollaisena me sen tunnemme. Jotain erikoista on kuitenkin tapahtumassa, eikä kongressiedustaja Donald Keene pysty tajuamaan tapahtumien laajuutta, vaikka salaisuuksien verhoa hänelle hieman raotetaan. Kertomuksessa liikutaan 2000-luvun puolivälistä aina 2300-luvun puoliväliin saakka, ja viimein löytyy myös yhteys trilogian ensimmäiseen osaan.

Miljööt ja tapahtuma-ajat vaihtelevat siis paljon, ja siten tarinassa on myös useita henkilöitä. Kertomus pysyy kuitenkin hyvin koossa vaihtelevista näkökulmista ja aikatasoista huolimatta.

Siilon tapaan myös tässä romaanissa näyttäytyy miljöö, joka on ahdistava ja pelottava. Ihmiset elävät maan alla eivätkä voi mennä ulos vaan voivat vain katsella, miten surkealta ulkona näyttää. Jotkut saattavat muistaa, mistä on tultu, mutta muistot pyritään pyyhkimään pois, jotta sattuisi vähemmän. Silti tarinassa on aloitusosaa enemmän melankoliaa ja surua, mikä on ymmärrettävää, sillä onhan menetyksistä niin vähän aikaa.
Varis siristi silmiään ja suuntasi katseensa huoneen hämärään nurkkaan. Hänen ajan runtelemat huulensa erkaantuivat, ja tarina alkoi, tuttu tarina, jonka Mission oli kuullut lukemattomat kerrat. Silti häntä kiehtoi päästä vierailemaan Variksen mielikuvituksessa. Ja kun luokkahuoneeseen tuli pienokaisia, jotka asettuivat pulpettiensa ääreen, myös he vaikenivat ja keskittyivät silmät ammollaan ja mieli avoinna kuuntelemaan tarinaa maailmasta, joka oli ollut aikoinaan kaunis, mutta painunut sittemmin unholaan.
Muistot ja muistaminen nousevat teoksen tärkeäksi teemaksi. Olisi helpompaa unohtaa, mistä on tullut, mutta historian tunteminen on välttämätöntä, jotta voisi välttää vanhojen virheiden toistamisen. Samalla tietoa kontrolloidaan ja vääristellään, jotta räjähdysaltis maailma saataisiin pysymään vakaana. Eikä ihminen ole juuri muuttunut: päätöksiä tehdään inhimillisin perustein ja saatavilla olevan tiedon varassa. Howey ei sorru mustavalkoisiin tyyppeihin vaan hänen henkilöistään löytyy ulottuvuuksia.

Siirros on hyvä kirja. Se ei kuitenkaan tavoita samaa jäntevyyttä eikä tempaa lukijaansa mukaansa samaan tapaan kuin Siilo. Aloitusosan trillerimäiseksi kiristyvä jännitys puuttuu, enkä malta olla toivomatta, että trilogian päätösosassa palataan Siilon tenhoon. Silti tätä kakkososaa voi suositella dystopioista ja ihmiskunnan kohtalonkysymyksistä kiinnostuneelle lukijalle. Ajattelemisen aihetta tarina tulevaisuudenkuvineen varmasti antaa.
"Kaikki kuvittelevat, että heillä on kaikki maailman aika." Hän suuntasi viileän harmaat silmänsä Donaldiin. "Mutta he eivät koskaan pysähdy ajattelemaan, minkä verran aikaa maailmassa on jäljellä."
Taikakirjainten Raija on myös kirjoittanut tästä kirjasta.

Kommentit

  1. Tykkäsin kovasti Siilosta mutta kovaa hinkua tämän Siirroksen lukemiseen ei ole kuitenkaan syttynyt. Joku kutina on jo ennalta ollut ettei tämä osa ehkä nappaisi niin kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tästä vähän sellainen välityön tunne jäi. Toivon tosiaan, että päätösosa on parempi.

      Poista
  2. Voisiko Siilo toimia myös itsenäisenä romaanina, ilman jatko-osiaan? Olen käännellyt Siiloa silloin tällöin käsissäni ja miettinyt, lukisinko vai en...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minusta Siilo toimii vallan hyvin itsenäisenä osana. Siirroshan sijoittuu aikaan ennen Siiloa, joten se tarjoaa tietoa siitä, mitkä tapahtumat johtivat Siiloon. Mutta ilman sitäkin tietoa lukija kyllä pärjää. :)
      Olen itse asiassa miettinyt, että minä lukisin sarjan kaksi ensimmäistä osaa mieluummin toisinpäin, eli Siirroksen ensin ja Siilon sen jälkeen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…