Siirry pääsisältöön

Sophie Kinsella: Hääyöaie

Minun on ihan pakko tekstata Flissille. Naputan nopeasti: "Nyt se tapahtuu." Hetken päästä näytöllä näkyy vastaus: "Älä vaan sano että tekstaat kesken kosintaa."
Sophie Kinsella: Hääyöaie (WSOY 2014)
Englanninkielinen alkuteos Wedding Night 2013
Suomentanut Aila Herronen
Äänikirjan kesto 14 h 30 min.
Lukija Anna Saksman.
(Kuva Elisa Kirjalta.)
Sophie Kinsella on takuuvarma nimi, jos kaipaa kepeää ja viihdyttävää lukemista. Himoshoppaaja-sarjan joitakin osia lukeneena tiesin kuta kuinkin, mitä odottaa, kun latasin Elisa Kirjalta äänikirjana puhelimeeni Kinsellan uusimman suomennetun teoksen, Hääyöaikeen, jolla muuten on mainio suomennos verrattuna alkuperäiseen englanninkieliseen nimeen.

Tiivistettynä kirjassa on kyse siitä, että Lottie odottaa Richardin kosivan, mutta kun mies ei ymmärrä omaa parastaan, säntää Lottie naimisiin Benin kanssa. Samaan aikaan Lottien sisar Fliss kipuilee tuoreen avioeronsa kanssa ja haluaa estää sisartaan tekemästä kauheaa virhettä - hinnalla millä hyvänsä ja keinoja kaihtamatta. Seuraa kommelluksia, väärinkäsityksiä, vääriä ratkaisuja, lukematon määrä esteitä erilaisia tavoitteiden tiellä ja niin edelleen.

Hääyöaie on ihan mainio genrensä edustaja. Chick litin ystäville kirja tarjoaa varmasti hauskoja lukuhetkiä, sillä rakkaudesta tietenkin on kysymys eikä käänteitä tarinasta puutu, kun toiset haluavat viettää hääyötään ja toiset yrittävät estää moiset toimet mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Alkuun tarina minuakin viihdytti, mutta jossain vaiheessa väsyin: kertomus alkoi tuntua pitkitetyltä farssilta, jossa vähemmän olisi lopulta ollut enemmän. Ja siinä vaiheessa, kun eräs pelastuspartio päätyi Kreikan sijaan Bulgariaan, teki mieli jo huokaista syvään. Seksin merkityksen ylikorostaminen alkoi sekin uuvuttaa eikä juonen pääkäänteiden ennalta-arvattavuus tehnyt tarinan kuuntelemisesta kovin palkitsevaa.

Aivan täysin en halua kirjaa tyrmätä, sillä se varmasti sopii tilanteisiin, kun haluaa romanttista ja kevyttä luettavaa. Maija suositteleekin teosta kevyen höpöhöpöviihteen kaipuuseen ja Krista aurinkoiseen kesäpäivään. Norkun mielestä romaani on mainio välipalakirja. Sanna ärsyyntyi mutta Arja viihtyi. Minna kysyy, oliko Hääyöaikeen lukeminen turhaa.

Kommentit

  1. Odottelen tätä kirjaa kirjaston varausjonossa ja mitä pitempään odotan, sitä enemmän jännittää kolahtaako kirja. Ainakaan odotukseni eivät ole liian korkealle viritetyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kuitenkin kolahtaa, vaikka minuun kirja ei oikein vedonnut. :)

      Poista
  2. Olen lukenut kaikki suomennetut Kinsellat ja ensimmäisten Himoshoppaajien ohella Kevytkenkäinen kummitus on suosikkini. Hääyöaie on ollut mulla jo kauan lainassa, piti lukea se loppukesästä kun se tuntuu kesäkirjalta, mutta pitänee kääntää aivot siihen asentoon että syyskirjahan se on ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen joitakin Himoshoppaajia lukenut ja pitänytkin niistä. Kevytkenkäinen kummitus on lukematta. Moni on sitä kehunut, joten pitäisi varmaan laittaa se muistiin niitä hetkiä varten, kun kaipaa kepeää luettavaa.

      Poista
  3. Moi! Koska alkuperäisestä haastevoittajasta ei kuulunut mitään, arvoin uudelleen ja tällä kertaa onni suosi sinua: http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/10/uusi-vive-la-france-voittaja_30.html Voisitko laittaa kirjavalintasi ja osoitteesi sähköpostiini (annaminunlukea (at) gmail.com)? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämäpä hauska uutinen, kiitos! Otan sinuun yhteyttä piakkoin! :)

      Poista
  4. Oijoi, olisipa ihanaa lukea pitkästä aikaa joku hersyvä viihderomaani. Kiitos mukavasta arviosta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viihderomaaneja aina välillä tarvitsee. Kiitos kommentistasi! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...