Siirry pääsisältöön

Sophie Kinsella: Hääyöaie

Minun on ihan pakko tekstata Flissille. Naputan nopeasti: "Nyt se tapahtuu." Hetken päästä näytöllä näkyy vastaus: "Älä vaan sano että tekstaat kesken kosintaa."
Sophie Kinsella: Hääyöaie (WSOY 2014)
Englanninkielinen alkuteos Wedding Night 2013
Suomentanut Aila Herronen
Äänikirjan kesto 14 h 30 min.
Lukija Anna Saksman.
(Kuva Elisa Kirjalta.)
Sophie Kinsella on takuuvarma nimi, jos kaipaa kepeää ja viihdyttävää lukemista. Himoshoppaaja-sarjan joitakin osia lukeneena tiesin kuta kuinkin, mitä odottaa, kun latasin Elisa Kirjalta äänikirjana puhelimeeni Kinsellan uusimman suomennetun teoksen, Hääyöaikeen, jolla muuten on mainio suomennos verrattuna alkuperäiseen englanninkieliseen nimeen.

Tiivistettynä kirjassa on kyse siitä, että Lottie odottaa Richardin kosivan, mutta kun mies ei ymmärrä omaa parastaan, säntää Lottie naimisiin Benin kanssa. Samaan aikaan Lottien sisar Fliss kipuilee tuoreen avioeronsa kanssa ja haluaa estää sisartaan tekemästä kauheaa virhettä - hinnalla millä hyvänsä ja keinoja kaihtamatta. Seuraa kommelluksia, väärinkäsityksiä, vääriä ratkaisuja, lukematon määrä esteitä erilaisia tavoitteiden tiellä ja niin edelleen.

Hääyöaie on ihan mainio genrensä edustaja. Chick litin ystäville kirja tarjoaa varmasti hauskoja lukuhetkiä, sillä rakkaudesta tietenkin on kysymys eikä käänteitä tarinasta puutu, kun toiset haluavat viettää hääyötään ja toiset yrittävät estää moiset toimet mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Alkuun tarina minuakin viihdytti, mutta jossain vaiheessa väsyin: kertomus alkoi tuntua pitkitetyltä farssilta, jossa vähemmän olisi lopulta ollut enemmän. Ja siinä vaiheessa, kun eräs pelastuspartio päätyi Kreikan sijaan Bulgariaan, teki mieli jo huokaista syvään. Seksin merkityksen ylikorostaminen alkoi sekin uuvuttaa eikä juonen pääkäänteiden ennalta-arvattavuus tehnyt tarinan kuuntelemisesta kovin palkitsevaa.

Aivan täysin en halua kirjaa tyrmätä, sillä se varmasti sopii tilanteisiin, kun haluaa romanttista ja kevyttä luettavaa. Maija suositteleekin teosta kevyen höpöhöpöviihteen kaipuuseen ja Krista aurinkoiseen kesäpäivään. Norkun mielestä romaani on mainio välipalakirja. Sanna ärsyyntyi mutta Arja viihtyi. Minna kysyy, oliko Hääyöaikeen lukeminen turhaa.

Kommentit

  1. Odottelen tätä kirjaa kirjaston varausjonossa ja mitä pitempään odotan, sitä enemmän jännittää kolahtaako kirja. Ainakaan odotukseni eivät ole liian korkealle viritetyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kuitenkin kolahtaa, vaikka minuun kirja ei oikein vedonnut. :)

      Poista
  2. Olen lukenut kaikki suomennetut Kinsellat ja ensimmäisten Himoshoppaajien ohella Kevytkenkäinen kummitus on suosikkini. Hääyöaie on ollut mulla jo kauan lainassa, piti lukea se loppukesästä kun se tuntuu kesäkirjalta, mutta pitänee kääntää aivot siihen asentoon että syyskirjahan se on ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen joitakin Himoshoppaajia lukenut ja pitänytkin niistä. Kevytkenkäinen kummitus on lukematta. Moni on sitä kehunut, joten pitäisi varmaan laittaa se muistiin niitä hetkiä varten, kun kaipaa kepeää luettavaa.

      Poista
  3. Moi! Koska alkuperäisestä haastevoittajasta ei kuulunut mitään, arvoin uudelleen ja tällä kertaa onni suosi sinua: http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/10/uusi-vive-la-france-voittaja_30.html Voisitko laittaa kirjavalintasi ja osoitteesi sähköpostiini (annaminunlukea (at) gmail.com)? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämäpä hauska uutinen, kiitos! Otan sinuun yhteyttä piakkoin! :)

      Poista
  4. Oijoi, olisipa ihanaa lukea pitkästä aikaa joku hersyvä viihderomaani. Kiitos mukavasta arviosta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viihderomaaneja aina välillä tarvitsee. Kiitos kommentistasi! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii