Siirry pääsisältöön

Kirjamessuterveisiä kuvin


Kirjojen ystävän taivas avautui Helsingin messukeskukseen viime torstaina, kun Kirjamessut taas avautuivat. Minullekin tuli vihdoin viimein tilaisuus piipahtaa messuilla - valitettavasti vain piipahtaa, sillä muiden velvoitteiden takia en ehtinyt viettää messuilla muutamaa tuntia enempää. Aikaa olisi kulunut helposti monikertainen määrä, niin paljon kiinnostavaa ohjelmaa ja houkuttelevaa nähtävää oli tarjolla.
Onneksi lauantainen visiittini tarjosi kuitenkin mukavia elämyksiä ja herätti innostukseni: messuille on pakko päästä uudelleen. Toivottavasti ensi vuonna!

Koska olin liikkeellä aikataululla, joka vaati kellon vilkuilua, tuli mentyä lähinnä sinne, mihin nenä sattui osoittamaan. En siis suunnitellut kulkemisiani etukäteen, joten seuraavat kuvavälähdyksetkin ovat vain satunnaisia otoksia sieltä, täältä.
Reijo Mäkeä haastateltiin hänen uutuusteoksestaan
Cowboy. Huomatkaa ihanat istuimet!
Vappu Pimiä puhui Suomalaisen Kirjakaupan
osastolla juuri julkaistusta keittokirjastaan.
Toisen asteen opiskelijat valitsivat Marja Björkin
Poika-romaanin Nuori Aleksis -kilpailun voittajaksi.
 Olin seuraamassa, kun toisen asteen opiskelijat valitsivat viime vuonna julkaistujen kirjojen joukosta Nuori Aleksis -kirjallisuuspalkinnon voittajan. Valinta oli kuulemma vaikea, mutta voittajaksi selviytyi Marja Björkin Poika. Kirjailija itse oli erittäin iloinen huomionosoituksesta.

Nuoret lukijat muuten hälvensivät osaltaan pelkoja lukuharrastuksen katoamisesta. He totesivat, että lukeminen tuskin kokonaan loppuu, se vain muuttaa muotoaan.

Virpi Hämeen-Anttila puhui dekkaristaan
Yön sydän on jäätä Liken osastolla.

Tapaksia oli tarjolla.

Apulanta aiheutti jonon Suomalaisen
Kirjakaupan osastolle.

Kirjakahvilan luona Roope Lipasti kertoi
uutuusteoksestaan Kunnon virkamies Virtanen.

Kirjoja, kirjoja, kirjoja!

Kommentit

  1. Kirjoja ja lisää kirjoja! Eikö ole mahtavaa, miten niin moni tulee paikalle tuonne messuhulinaan juuri kirjojen ja kirjakeskustelujen vuoksi? <3

    Harmi, että emme sattumaltakaan nähneet messuilla, mutta ihanaa että pääsit messuille ja koit noin paljon kaikkea kiinnostavaa. Ja nuo tapakset, kerrassaan herkullisen näköisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä messuilla tuli mieleen, että kirjassa on uhkakuvista huolimatta elinvoimaa! Miten eloisa ja ihana tunnelma olikaan syntynyt - ja kirjan ympärille! <3

      Olisikin ollut kiva nähdä, mutta nyt ei sattuma suosinut. Ehkä seuraavalla kerralla. Ja ehkä sitten pystyn nauttimaan messuista muutenkin enemmän, niin paljon jäi tällä kertaa näkemättä ja kokematta. Kova polte jäi! :)

      Poista
  2. Jonna, Suomessa on paljon kirjailijoita, joista en ole kuullutkaan, kuten kaikki tässä mainitsemasi eli REIJO Mäkelä, tiedän ja luen Hannu Mäkelää, Vappu Pimiä ja Roope Lipasti. Toisaalta kotimaani onkin maailmankirjallisuus eli Suomi on lähdössä tasaviivalla muihin nähden eli en lue kirjoja muuta kuin juuri ja vain niiden kiinnostavuuden tähden.

    Olisi voitu tavata: Katjalla on puhelinnumeroni, jolla minut tavoittaa messuilla.

    Joku kauhea kirous vaanii, sillä taaskaan en tavannut Don Rosaa!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Messuilla oli paljon minullekin uusia tuttavuuksia. Monia tavattoman kiinnostavia kirjailijoita jäi näkemättä ja kuulematta, kun aikatauluni oli niin ikävä. Enkä ehtinyt tapaamaan bloggarikollegoitakaan. Olisi ollut niin mukavaa nähdä sinut ja moni muu ihan livenä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii