Siirry pääsisältöön

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

"Minä olen ahtaampi ihminen. Tykkään enempi valittaa. Seitsemäänkymmeneenkolmeen vuoteen en valittanut kertaakaan. Sitten lääkäri tutki minut päästä varpaisiin ja ulkoa sisään ja sanoi, että jos ei elämäntavat muutu, niin saattavat mennä suonet tukkoon. Saattaa sydän leikata kiinni. Se halusi kovat rasvat pois ruokavaliosta, tilalle salaattia ja hyötyliikuntaa, mutta kyllä minä tiesin, mistä tukkeumat johtuvat. Ne johtuvat siitä, kun ei sano, mitä ajattelee ja mistä pahoittaa mielensä. Kun asioita kerää päähänsä niin eihän ne sinne loputtomasti mahdu. Ne menevät verisuoniin ja niveliin. Ryhdyin rehellisesti valittamaan ja onko sen jälkeen kaikki arvot olleet kohdallaan. Kyllä ovat."
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
(WSOY 2010)
Äänikirjan kesto 3 h 3,5 min.
Kyllä ei tarvinnut mieltä pahoittaa, kun Elisa Kirjan äänikirjavalikoimista löytyi Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja vieläpä Antti Litjan lukemana. Jos johonkin kirjaan sopii äänikirjaformaatti erityisen hyvin, niin juuri tähän. Kirjahan on alun perin sarja kuunnelmia. Mainion teoksen parissa tuli autoiltua, ulkoiltua ja välillä tehtyä myös kotihommia. Viihdyin, ilahduin, nautin, mietin, muistin, koin jotain tuttua ja liikutuin.

Mielensäpahoittaja on 80-vuotias suomalainen mies, jota mietityttävät monenlaiset asiat. Maailma ympärillä muuttuu, mutta mies pysyy omanlaisenaan - ja pahoittaa mielensä esimerkiksi käydessään uusimassa reseptin ja joutuessaan lähtemään kirkolle silloin, kun pitäisi äänestää.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun poika kertoi heittäneensä jääkaapista kaikki vanhentuneet ruuat pois. Hän lukee pilaantumisen pakettiin tehdyistä merkinnöistä, minä haistan ja maistan.
Mielensäpahoittaja ottaa kantaa maailmanmenoon rintaruokinnasta lähtien aina thaimaalaisiin marjanpoimijoihin saakka. Vaikka taustalla on aina pahoittunut mieli, jää kuuntelijalle kirjasta hyvä mieli. Tarinoissa on jotain niin tunnistettavaa, että niitä kuuntelee ilokseen. Mielensäpahoittajan arvomaailmassa on humaania ihmisläheisyyttä, ekologisuutta ja kiireen vastustamista, mikä tuo lähelle päähenkilön, jota etukäteen pidin melko kaukaisena. Kaikkea nykyaikaan liittyvää suomalaisjäärä ei ymmärrä, mutta miksi pitäisikään?

Luulenpa, että hankin piakkoin luettavaksi ja kuunneltavaksi seuraavan osan, kirjan Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike. Sarjan ensimmäisestä osasta ovat bloganneet ainakin Maria, Sara ja Kini.

Kommentit

  1. Vaikuttaa niin suomalaiselta kirjalta, ihanan ironisella tavalla. (: Minulla on vielä Mielensäpahoittaja lukematta ja kovasti kiinnostaisi se elokuvakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalainen tämä tosiaan mielenmaailmaltaan on, ja siksi niin tunnistettava. Pidin siitä, että kirjassa myös rikotaan ennakko-odotuksia eikä päädytä vain luettelemaan stereotypioita.

      Poista
  2. Eihän tätä voi olla rakastamatta! Minä luin tämän, mutta jos joskus tulee kirjastossa vastaan äänikirjana, niin aivan varmasti lainaan! Litjan lukemana tämä olisi varmasti ihan huippu! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole kirjaa lukenut, joten en tietenkään pysty vertaamaan. Mutta kyllä äänikirjamuoto vaikutti oikein hyvältä! Toivon pääseväni lähiaikoina näkemään elokuvan.

      Poista
  3. Olen yrittänyt lukea yhtä mielensäpahoittajaa, taisi olla 'sarjan' ensimmäinen teos. Kirja jäi minulta kesken, mutta radiosta kuunneltuina jutut tuntuivatkin yhtäkkiä ihan mukavilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ennen tätä lukenut kirjasta vain katkelmia. Kuunneltuna teos toimi hienosti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?