En ole lukenut Gillian Flynnin jännäriä Kiltti tyttö, johon elokuva Gone Girl perustuu. Se saattoi olla tämän elokuvan kohdalla hyväksi, sillä jännite säilyi hyvin lähestulkoon koko ajan. Alussa koin, että tarinaa pohjustettiin hieman liian huolella, mutta ison käännekohdan tultua kellon vilkuilu unohtui ja elokuva vei mukanaan. Välillä jo toivoin, että olisin kirjan lukenut, sillä jännitys kasvoi paikoin suorastaan piinallisiin lukemiin.
Gone Girl kertoo Dunnin avioparista. Nick ja Amy ovat unelmapari, vaikka molemmat ovat joutuneet työttömiksi ja vaikka Nickin äidin sairastuminen ja taloudelliset seikat ovat ajaneet pariskunnan muuttamaan New Yorkista Nickin kotiseudulle Missouriin. Onnellisena pidetyn parin viidentena hääpäivänä Amy yllättäen katoaa. Katoamista seuraa suunnaton mediahuomio: televisioryhmät parveilevat Nickin ja Amyn kodin ympärillä, järjestetään tiedotustilaisuuksia ja organisoidaan suuretsintöjä. Väsymätön mediahuomio on taattu viimeistään siinä vaiheessa, kun puhtoisena pidetyn Nickin elämästä ilmenee rosoja ja miestä aletaan epäillä vaimonsa murhasta.
Gone Girl -elokuvassa Nickin vaimo katoaa. Mistä on kysymys? |
Elokuva käsittelee monia teemoja kiinnostavasti. On tietenkin parisuhde, johon kohdistuu suuria, ehkä jopa epärealistisia odotuksia ja joka vuosien myötä tasoittuu, arkipäiväistyy ja harmaantuu. Yhtäkkiä ollaankin kuin se entinen tuttavapariskunta, jonka kaltaiseksi ei koskaan pitänyt tulla. Ja samaan aikaan mietitään, miltä näytetään ja miltä pitäisi näyttää ulospäin, millaista kuvaa annetaan itsestä ja parisuhteesta, kokonaisesta elämästä. Vaikka tarina vie normaalin avioliiton yläpuolelle reilusti, on siinä monia tunnistettavia elementtejä.
Yksi tärkeä tekijä tarinassa on media, jonka huomion keskipisteeksi Nick tahtomattaan joutuu. Media muokkaa hyvin voimakkaasti ihmisten mielikuvia ja hänestä, jota vihataan, saattaa hetkessä tulla rakastettu, jos vain osaa pelata mediapeliä oikein. Tätä teemaa elokuvassa tuotiin mielestäni esille kiinnostavasti ja ajatuksia herättäen. (Samalla tuli pohdittua myös virkavallan toimintaa, mutta vähemmän.)
Kolmantena seikkana esille nousi manipulointi, jota tapahtuu niin median kuin kanssaihmisten taholta. Toiset ovat siinä taitavampia kuin toiset, jotkut suorastaan hyytävän taitavia.
Gone Girl on todellakin hyytävä trilleri, joka saa jännityskierrokset kiihtymään loppua kohden. Pidin elokuvasta, joskin minun makuuni eräässä käännekohdassa veri roiskui turhan näyttävästi ja ehkä muuhun kuvakerrontaan verrattuna turhan dramaattisesti. Trillerin ja jännityksen ystäville elokuvaa voi suositella.
Elokuvasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Annami, Norkku, Taika ja Minna.
Elokuvan tarjosi SF Film Finland - kiitos!
Kirjoihin pohjautuvat elokuvat toimivat minulle usein paremmin silloin, jos en ole lukenut ko. kirjaa. Silloin en koko aikaa katsellessa tee vertailua, miten jokin juttu meni kirjassa ja miten se on leffassa toteutettu. Taru Sormusten Herrasta -leffat olivat minulle melkoista 'nyt hypättiin se ja se yli!' -mietiskelyä. :) Tätä en ole vielä käynyt katsomassa, mutta luulen, että elokuva voisi olla enemmän mieleeni kuin kirja. :)
VastaaPoistaMinulle on aika usein käynyt niin, että kirja on osoittautunut elokuvaa paremmaksi. Joitakin iloisia yllätyksiä on matkalle tosin osunut. :)
PoistaTässä elokuvassa ainakin yllätyksellisyys säilyi, kun kirja oli lukematta. Ehkä joskus vielä tartun kirjaankin.
Kiltti tyttö -kirja jäi minulla kesken, en vakuuttunut enkä ihastunut. Elokuva sen sijaan vaikuttaa erilaisten arvioiden perusteella toimivalta, ehkäpä katson tämän.
VastaaPoistaToivottavasti pidät, jos päädyt elokuvan katsomaan.
Poista