Siirry pääsisältöön

Gone Girl (elokuva)


En ole lukenut Gillian Flynnin jännäriä Kiltti tyttö, johon elokuva Gone Girl perustuu. Se saattoi olla tämän elokuvan kohdalla hyväksi, sillä jännite säilyi hyvin lähestulkoon koko ajan. Alussa koin, että tarinaa pohjustettiin hieman liian huolella, mutta ison käännekohdan tultua kellon vilkuilu unohtui ja elokuva vei mukanaan. Välillä jo toivoin, että olisin kirjan lukenut, sillä jännitys kasvoi paikoin suorastaan piinallisiin lukemiin.

Gone Girl kertoo Dunnin avioparista. Nick ja Amy ovat unelmapari, vaikka molemmat ovat joutuneet työttömiksi ja vaikka Nickin äidin sairastuminen ja taloudelliset seikat ovat ajaneet pariskunnan muuttamaan New Yorkista Nickin kotiseudulle Missouriin. Onnellisena pidetyn parin viidentena hääpäivänä Amy yllättäen katoaa. Katoamista seuraa suunnaton mediahuomio: televisioryhmät parveilevat Nickin ja Amyn kodin ympärillä, järjestetään tiedotustilaisuuksia ja organisoidaan suuretsintöjä. Väsymätön mediahuomio on taattu viimeistään siinä vaiheessa, kun puhtoisena pidetyn Nickin elämästä ilmenee rosoja ja miestä aletaan epäillä vaimonsa murhasta.

Gone Girl -elokuvassa Nickin vaimo katoaa. Mistä on kysymys?
Koska en tosiaan kirjaa ollut ennen elokuvaa lukenut, saivat tarinan käänteet vankkumattoman huomioni. Sen verran taiten juoni on rakennettu, että kertomus onnistui yllättämään niin minut kuin elokuvaseurani moneen kertaan. Trilleri siis toimi meidän kohdallamme erinomaisesti.

Elokuva käsittelee monia teemoja kiinnostavasti. On tietenkin parisuhde, johon kohdistuu suuria, ehkä jopa epärealistisia odotuksia ja joka vuosien myötä tasoittuu, arkipäiväistyy ja harmaantuu. Yhtäkkiä ollaankin kuin se entinen tuttavapariskunta, jonka kaltaiseksi ei koskaan pitänyt tulla. Ja samaan aikaan mietitään, miltä näytetään ja miltä pitäisi näyttää ulospäin, millaista kuvaa annetaan itsestä ja parisuhteesta, kokonaisesta elämästä. Vaikka tarina vie normaalin avioliiton yläpuolelle reilusti, on siinä monia tunnistettavia elementtejä.

Yksi tärkeä tekijä tarinassa on media, jonka huomion keskipisteeksi Nick tahtomattaan joutuu. Media muokkaa hyvin voimakkaasti ihmisten mielikuvia ja hänestä, jota vihataan, saattaa hetkessä tulla rakastettu, jos vain osaa pelata mediapeliä oikein. Tätä teemaa elokuvassa tuotiin mielestäni esille kiinnostavasti ja ajatuksia herättäen. (Samalla tuli pohdittua myös virkavallan toimintaa, mutta vähemmän.)

Kolmantena seikkana esille nousi manipulointi, jota tapahtuu niin median kuin kanssaihmisten taholta. Toiset ovat siinä taitavampia kuin toiset, jotkut suorastaan hyytävän taitavia.



Gone Girl on todellakin hyytävä trilleri, joka saa jännityskierrokset kiihtymään loppua kohden. Pidin elokuvasta, joskin minun makuuni eräässä käännekohdassa veri roiskui turhan näyttävästi ja ehkä muuhun kuvakerrontaan verrattuna turhan dramaattisesti. Trillerin ja jännityksen ystäville elokuvaa voi suositella.

Elokuvasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Annami, NorkkuTaika ja Minna.

Elokuvan tarjosi SF Film Finland - kiitos!

Kommentit

  1. Kirjoihin pohjautuvat elokuvat toimivat minulle usein paremmin silloin, jos en ole lukenut ko. kirjaa. Silloin en koko aikaa katsellessa tee vertailua, miten jokin juttu meni kirjassa ja miten se on leffassa toteutettu. Taru Sormusten Herrasta -leffat olivat minulle melkoista 'nyt hypättiin se ja se yli!' -mietiskelyä. :) Tätä en ole vielä käynyt katsomassa, mutta luulen, että elokuva voisi olla enemmän mieleeni kuin kirja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle on aika usein käynyt niin, että kirja on osoittautunut elokuvaa paremmaksi. Joitakin iloisia yllätyksiä on matkalle tosin osunut. :)
      Tässä elokuvassa ainakin yllätyksellisyys säilyi, kun kirja oli lukematta. Ehkä joskus vielä tartun kirjaankin.

      Poista
  2. Kiltti tyttö -kirja jäi minulla kesken, en vakuuttunut enkä ihastunut. Elokuva sen sijaan vaikuttaa erilaisten arvioiden perusteella toimivalta, ehkäpä katson tämän.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?