Siirry pääsisältöön

Merete Mazzarella: Sielun pimeä puoli

"Koetin keksiä tarinan - niiden tarinoiden veroisen, jotka olivat innostaneet meitä tähän tehtävään. Tarinaa joka vetoaisi luontomme selittämättömiin pelkoihin ja herättäisi värisyttävää kauhua - joka saisi lukijan pelkäämään katsoa taakseen, hyytäisi veren ja panisi sydämen sykkimään nopeammin. Ellen pystyisi tähän, kummitusjuttuni ei olisi nimensä arvoinen." (Mary Shelleyn selontekoa.)
Merete Mazzarella:
Sielun pimeä puoli (Tammi 2014)
Suomennettu ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta
Själen nattsida - Om Mary Shelley och hennes Frankenstein
Suomentanut Raija Rintamäki
245 sivua
Luin Mary Shelleyn klassikkoteoksen Frankenstein muutama vuosi sitten ja vaikutuin. En voinut olla ihmettelemättä samaa asiaa, jota moni muu on ennen minua ja minun jälkeeni ihmetellyt: miten ihmeessä vain yhdeksäntoista vuoden ikäinen nainen sai päähänsä kirjoittaa tarinan, joka on herännyt lukemattomia kertoja eloon valkokankailla ja viehättänyt lukijoita vielä parisataa vuotta myöhemminkin?

Tähän ja moniin muihin kysymyksiin vastauksia etsii ja antaa pohjoismaisen kirjallisuuden professori emerita Merete Mazzarella, jonka uutuusteos Sielun pimeä puoli on Frankensteininsa lukeneelle varsinainen aarreaitta. Ja vaikka Shelleyn klassikkoteos olisi vielä lukematta, on teoksella silti lukijalle annettavaa. Se avaa kiinnostavasti kuvaa kirjailija Mary Shelleysta henkilönä ja 1800-luvusta ajanjaksona.

"'Kirjoitetaanpa jokainen oma kummitusjuttu' sanoi lordi Byron, ja ehdotukseen suostuttiin", kuvailee Mary Shelley itse teoksensa syntyhetkiä. Lordi Byronin sanat Genevejärven rannalla vuonna 1816 olivat lähtölaukaus prosessille, joka synnytti jotain ennenkuulumatonta.

Mistä huikea tarina kokoon kyhätystä ja eloon herätetystä Olennosta oikein syntyi, sitä Mazzarella avaa teoksessaan laajasti. Hän kuvaa Mary Shelleyn elämää, sukua ja lähipiiriä mutta myös sitä yhteiskunnallista ilmapiiriä, jossa nainen kasvoi ja eli. Mary Shelley piirtyy esiin viileänä ja etäisenä mutta samalla myös kovia kokeneena ja paljon nähneenä naisena, jolla on taipumusta melankoliaan ja jota kohtaan huomasin lukiessani usein tuntevani sympatiaa.

Pidin Sielun pimeässä puolessa paljon niin ajankuvan kuin Mary Shelleyn henkilökuvan luomisesta, mutta eniten minua kuitenkin kiinnosti se, miten laajasti ja monipuolisesti Mazzarella avaa Frankensteinia. Teoksessa näkyy se, että kirjailija tuntee Shelleyn klassikon äärimmäisen hyvin, onhan hän vuosien ajan tulkinnut teosta opiskelijaryhmiensä kanssa. Lisäksi hän kirjoittaa teoksesta kauniisti ja sujuvasti sekä tekee tulkintoja sen yhteydestä kirjoittajansa elämään ja tuon ajan yhteiskuntaan.

Mazzarellan tekstin myötä Frankenstein avautui minulle aivan uudella tavalla, ja oivalsin asioita, joita en ollut huomannut romaania lukiessani. Frankensteinin luoman Olennon merkitys kasvoi mielessäni uusiin mittasuhteisiin ja päädyin ihailemaan Shelleyn klassikkoa entistä enemmän. Ja kun Olennon olemassaolon tärkeimpiä kysymyksiä on kysymys ihmisyydestä, sisältyy teokseen myös ihmisyyden filosofisluonteista pohdintaa. Näin ollen myös lukija voi halutessaan antautua pohtimaan, mihin kaikkeen teknologiaa voi hyödyntää ja saako ihminen leikkiä Jumalaa.

Pidin Frankensteinia jo sitä lukiessani moniulotteisena teoksena, jolla on paljon annettavaa myös nykylukijalle, mutta Mazzarellan kirjan myötä minulle vasta todella avautui, kuinka suuria ja tärkeitä kysymyksiä Shelley teoksessaan käsittelee. Frankenstein on ehdottomasti klassikkoasemansa ansainnut ja Sielun pimeän puolen myötä romaani saa arvoisensa käsittelyn.

Merete Mazzarellan teoksesta ovat kirjoittaneet myös Ulla ja Mika.

Sain Sielun pimeän puolen luettavaksi kustantajalta. Kiitos!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…