Siirry pääsisältöön

Tekstit

Tatu Kokko: Rob McCool ja Krimin jalokivi

"Jätti huomasi Robin ja hyppäsi neidon eteen. Rob ennätti ajatella, että hirviön kengissä täytyi olla jonkinlaiset pienet leijuntasäiliöt, teknologiaa, jota ei pitänyt olla olemassakaan, mutta niin ketterä liike ei tuntunut lainkaan mahdolliselta. Jätin ylemmät kädet tavoittelivat pistooleita ja suuri käsi ojentui kohti sapelin kahvaa." Tatu Kokko: Rob McCool ja Krimin jalokivi (Icasos 2015) 284 sivua Tatu Kokko on työstänyt nuortenkirjansa Rob McCool ja Krimin jalokivi käsikirjoitusta verkossa yhdessä nuorten kanssa. (Prosessissa mukana olleiden nuorten nimet löytyvät kirjan lopusta, ja heitä on varsin paljon.) Tästä kiinnostavasta prosessista kuultuani tartuin mielelläni lopulliseen tuotokseen, kovakantiseen ja lähes 300-sivuiseen kirjaan, kun kirjailija sitä minulle tarjosi. Alussa kirjan päähenkilö Rob McCool on seitsemänvuotiaana retkellä kaksosveljensä Filburin ja isoveljiensä Markin ja Apollon kanssa. Pojat ovat kaukana kotoa - luvatta tietenkin - ja pä...

Blake Crouch: Wayward Pines - salaisuus

"Ethan ajatteli Peteriä, jonka sähköisku oli saanut savuamaan. Ajatteli alastonta kuollutta naista keskellä tietä. Ajatteli sitä, että oli melkein saanut surmansa, ja sitä, ettei hänellä ollut aavistustakaan siitä, mitä tämä kaikki merkitsi." Blake Crouch: Wayward Pines - salaisuus (Tammi 2015) Alkuteos Wayward 2013 Suomentanut Ilkka Rekiaro 363 sivua Wayward Pines -trilogian toinen osa Salaisuus on selkeää jatkoa ensimmäiselle osalle, Ei pakotietä. Ollaan siis edelleen Waywards Pines -nimisessä pikkukaupungissa, joka osoittautui kovin omituiseksi mutta kauniiksi pikkukaupungiksi jo sarjan aloitusosassa. Silloinhan salaisen palvelun agentti Ethan Burke päätyi työtehtävissä kaupunkiin, jossa pian selvisi olevan paljon mätää korean pinnan alla. Salaisuudessa tiedetään jo paljon enemmän, mutta paljon on myös epäselvyyksiä, joita Burke haluaa kaivaa esiin, vaikka turvallisempaa olisi tyytyä elämään keskellä kulissia. Ethanille alkoi yhä selvemmin valjeta, että elämä Pi...

Kesähaaste

Kaisa Reetta heitti minulle kesähaasteen, jota olen innolla blogeissa jo aiemminkin seuraillut. On ollut kiintoisaa lueskella muiden postauksia, mutta omien vastausten miettiminen olikin sitten hieman kinkkisempää. Tässä silti aatoksiani: 1.  Kerro jotain mitä emme tiedä sinusta. Koska olen blogissani keskittynyt lähinnä kirjoihin, on paljonkin asioita, joita blogini lukijat eivät minusta tiedä. Kaiken kaikkiaan olen aika varovainen sen suhteen, mitä itsestäni paljastan verkossa - edes omassa Facebook-profiilissani. Perhettäni en nettiin tuo, joskin se lienee useimmilla tiedossa, että minulla on perhettä. Moni on varmasti huomannut myös sen, että pidän kirjojen ohella luonnosta ja matkustelemisesta. Tässä kohtaa voin paljastaa, että vaikka olen rauhallinen,  rakastan vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Olen istunut ralliauton kyydissä ja nauttinut vauhdin hurmasta, ja minä olen perheestäni viimeinen, joka kieltäytyy huvipuistolaitteiden pyörityksestä. Tosin esikoiseni...

Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö

"Minulta on tässä vaiheessa mennyt kaksi vuotta siihen, että olen hellittämättä koostanut "musiikkitoimittaja Dolly Wildea" ihan alkutekijöistä. Olen lainannut keskuskirjastosta yhteensä 148 albumia, kuunnellut käytännössä jok'ikisen John Peelin radio-ohjelman, ja olen nyt vuosien 1988-92 indiemusiikin asiantuntija. Olen viettänyt huoneessani paljon aikaa ajatellen: osaan kertoa, miltä 90-luvun musiikki kuulostaa kuusitoistavuotiaan tytön korvissa." Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö (Schildts & Söderströms 2015) Alkuteos How to Build a Girl 2014 Suomentanut Sari Luhtanen 361 sivua Caitlin Moranin Näin minusta tuli tyttö -romaanin päähenkilö on kuusitoistavuotias Johanna Morrigan, joka ajautuu esiintymään televisiossa. Näyttäytyminen kaikelle kansalle ei mene aivan kuvitelmien mukaisesti, ja Johanna tajuaa, että jotain on tehtävä. Hän päättää luoda itsensä uudelleen, ja niin hänestä tulee nuori, ilkeä ja pelätty musiikkitoimittaja Dolly Wilde, joka ...

Bingoilu on päättynyt!

Kirjankansibingo on tullut ainakin tältä erää päätökseensä. Kuten haastepostauksessani määrittelin, bingoon otetaan mukaan ajalla 15.5.-15.8. luetut kirjat, eli eilen päättyi haasteaika. Haastekoonteja on tosin aikaa tehdä tämän kuun loppuun saakka. Koontipostausten osoitteet toivon ilmoitettavan haasteilmoituksen kommentteihin eli tänne . Oletan kaikkien koostajien osallistuvan kirjalliseen arvontaan, ellei toisin kukaan ilmoita. Jotkut ruudut osoittautuivat yllättävän haastaviksi. Siksi odotankin innolla, millaisia kirjoja ruutuihin on löytynyt. Jo tässä vaiheessa kiitän kaikkia osallistujia. Kivaa on ollut ainakin minulla, toivottavasti myös teillä!

Roope Sarvilinna: Kateissa

"Juntunen meni edeltä ja minä peesasin. Juntunen oikikseen, Höntynen kauppikseen. Opiskelijabileitä, uusia kavereita, pari uutta tyttöä, opintotukea, taas hampurilaisten paistoa, innokkaita keskusteluja Uudella, Manalassa, halpaa kaljaa, kulttuurinnälkää, vähän pinnistelyä tentteihin, kahvia Dommalla, yrjökännit osakuntabileissä, rakastumisia ja eroamisia, saunailtoja, pitkiä juoksuja munasillaan pensaan, talon, korttelin ja kaupunginosan ympäri, ansiomerkki siitä." Roope Sarvilinna: Kateissa (Tammi 2015) 176 sivua Roope Sarvilinnan esikoisromaanin keskiössä ovat Juntunen ja Höntynen, veljekset, joihin joskus tarttuivat leikkisät lempinimet. Ikää tuli, asiat muuttuivat, mutta nimet jäivät käyttöön. Lähes kaikki tehdään yhdessä, kunnes Juntunen äkkiä lähtee Thaimaahan ajattelemaan. Sieltä hän palaa vielä Suomeen mutta päätyy sitten ajattelemaan enemmänkin, kiertää vuosien ajan ympäri Aasiaa, lähinnä Intiaa. Satunnaiset kortit ja sähköpostit pitävät perheenjäsenet...

Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit

"Katoamisen pelko alkoi vainota minua kaikkialla. Pelkäsin taikuriohjelmien katoamistemppuja. Enkä uskaltanut leikkiä piilosta muiden lasten kanssa, koska pelkäsin itse katoavani. Saattaisin jäädä ikuisuuksiksi kadoksiin, odottamaan löytäjääni. Maailman orvoin tunne on odottaa löydetyksi tulemista. Kuinka yksinäiseltä äidistä täytyi tuntua, hän oli vankina tyhjyydessä jolle ei ollut loppua." Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit (Otava 2015) 459 sivua Pasi Pekkolan romaani Lohikäärmeen värit  tuli luettavakseni erään tilaisuuden oheislahjana. Kirjailijaa en entuudestaan tuntenut mutta lahjan myötä päädyin lukemaan kirjan, joka vei hurjalle matkalle Suomesta Kiinaan, hiljaisuuden maasta maailman väkirikkaimpaan valtioon. Tarinan keskiössä on kolmekymppinen Kimi, suomalaismies, joka viimein, eräiden sattumusten myötä, matkustaa Kiinaan. Kiina on Kimin äidin kotimaa, mihin äiti on kadonnut jo silloin, kun Kimi oli aivan pieni poika. Äiti jätti poikansa Suomeen, missä Kimi va...