Siirry pääsisältöön

Soraya Lane: Norjalainen tytär

He hyvästelivät toisensa, ja lopetettuaan puhelun Charlotte vei rasian keittiönpöydälle. Sitten hän kaatoi itselleen lasillisen viiniä ja istuutui katselemaan esineitä. Valokuvan Amelie herätti hänessä vahvan halun suojella nuorta tyttöä. Hänen vatsaansa kouraisi ajatus siitä, ettei Amelieta pian enää olisi, ettei heillä olisi paljon aikaa selvittää tätä arvoitusta. Se, että rasia oli päätynyt heille aivan yllättäen näin monen kymmenen vuoden jälkeen, tarkoitti, että joku suvun jäsen oli valehdellut menneisyydestään.

Soraya Lane: Norjalainen tytär
Bazar 2026
alkuteos 
suomentanut Lauri Sallamo
301 sivua

Kadonneet tyttäret -sarja alkoi jostain syystä kiinnostaa taannoin, ja vaikkei Espanjalainen tytär minua täysin hurmannutkaan, päätin ottaa lukulistalleni Norjalaisen tyttären ihan vain komean naapurimaamme vuoksi. Toivoin saavani uppoutua kiehtovaan ja jylhään viikinkimaan maisemaan odotettavissa olevan rakkauskertomuksen ohella.

No, en voi sanoa odotusteni mitenkään erinomaisesti täyttyneen. Vaikka romaanissa puhutaankin vuonoista ja kauniista Pohjoismaasta, jää miljöö pitkälti kulissiksi, kun fokus on ihmisten välisissä suhteissa. Loppujen lopuksi tuntui siltä, että tapahtumapaikkana olisi ihan hyvin voinut olla jokin muukin kuin Oslo.

Sarjan eri osissa taitaa olla samankaltainen idea, eli on menneisyys ja nykyisyys, ja vuosikymmenten takaisten tapahtumien kaiut kantautuvat myös tarinan nykyhetkeen. Niin tässäkin: Charlotte saa tässä ajassa tehtäväkseen viedä Lontoosta Norjaan salaperäisen rasian. Tehtävän täyttämisellä on kiire, sillä rasian omistaja Amalie, Charlotten isoisoäiti, on jo hyvin iäkäs ja hauras. Sopivasti Charlotten työsopimus on juuri päättynyt ja hän saa Osloon avattavasta hotellista vastustamattoman työtarjouksen. Niin ikään Briteissä asustava isoveli kannustaa sisartaan tarttumaan tilaisuuteen. Eipä siis muuta kuin menoksi.

Oslossa Charlottea odottaa Amalien lisäksi tämän tytär, joka ottaa lapsenlapsensa avosylin vastaan. Norjassa asustaa myös Charlotten isä, jonka kanssa välit ovat vuosia olleet niin etäiset, että Charlotte on mieluummin pysytellyt ulkomailla kuin palannut synnyinmaahansa. Ehkä paluu voisi kuitenkin avata keskusteluyhteyden perheenjäsenten välillä?

Hulppea hotellihanke ja työtarjous kiinnostavat Charlottea samoin kuin hotellin pääarkkitehti Harrison. Samaan aikaan hän haluaa saada selvää sukunsa tarinasta. Mitä salaperäisen rasian sisältö merkitsee? Minkälainen tarina Amaliella on kerrottavanaan?

Tarinan toinen aikataso sijoittuukin 1950-luvulle, kun Amalie oli nuori ja korviaan myöten rakastunut Oskariin. Sulhasehdokkaan vanhemmat eivät kuitenkaan sulata nuorten aikuisten rakkautta, onhan Oskar vakavaraisen yrittäjäsuvun perijä, jonka unelmat eivät vanhempia juuri kiinnosta. Vähä vähältä menneisyyden salat paljastuvat ja sekä Charlotte että tämän isoäiti saavat kuulla tarkoin varjellun salaisuuden.

Norjalainen tytär on ihan viihdyttävä ja sujuvasti etenevä romaani, jonka parissa vietin yhden viikonlopun matkustaessani bussilla keskisestä Suomesta Helsinkiin ja takaisin. Matkakirjana se toimikin vallan mainiosti, sillä sivut kääntyivät kuin itsestään eivätkä julkisen liikenteen häiriöäänet, kuten puhelimiinsa kailottavat matkakaverit, onnistuneet vaikeuttamaan tarinan hahmottamista. Siinä oikeastaan onkin myös kertomuksen puute: kovin suuria yllätyksiä se ei lopulta tarjoa, vaikka onkin sinällään ihan viihdyttävä.

Soraya Lanen romaani tarjoaa oivallisen mahdollisuuden paeta arjen realiteetteja romantiikan pariin. Toisaalta se myös vaatii lukijalta realismin karistamista ajatuksista. Tässä en oikein onnistunut ja huomasinkin välillä hieman tuhahtelevani hattaralle, jota romaani tarjoilee yllin kyllin. Paikoin tapahtumien käänteet tuntuivat myös turhan yksioikoisilta, sillä aika isot asiat tuntuivat oikenevan tuosta vain, kun aika oli oikea.

Summa summarum: Viihteellisenä romaanina Norjalainen tytär tarjoaa kyllä lukijalleen varmasti sen, mitä pitääkin. Syvällistä otetta ei kannata odotella mutta lämminhenkistä eskapismia kaipaavalle romaani on oivallinen vaihtoehto.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...