Siirry pääsisältöön

Blake Crouch: Wayward Pines - salaisuus

"Ethan ajatteli Peteriä, jonka sähköisku oli saanut savuamaan. Ajatteli alastonta kuollutta naista keskellä tietä. Ajatteli sitä, että oli melkein saanut surmansa, ja sitä, ettei hänellä ollut aavistustakaan siitä, mitä tämä kaikki merkitsi."
Blake Crouch: Wayward Pines - salaisuus
(Tammi 2015)
Alkuteos Wayward 2013
Suomentanut Ilkka Rekiaro
363 sivua


Wayward Pines -trilogian toinen osa Salaisuus on selkeää jatkoa ensimmäiselle osalle, Ei pakotietä.
Ollaan siis edelleen Waywards Pines -nimisessä pikkukaupungissa, joka osoittautui kovin omituiseksi mutta kauniiksi pikkukaupungiksi jo sarjan aloitusosassa. Silloinhan salaisen palvelun agentti Ethan Burke päätyi työtehtävissä kaupunkiin, jossa pian selvisi olevan paljon mätää korean pinnan alla. Salaisuudessa tiedetään jo paljon enemmän, mutta paljon on myös epäselvyyksiä, joita Burke haluaa kaivaa esiin, vaikka turvallisempaa olisi tyytyä elämään keskellä kulissia.
Ethanille alkoi yhä selvemmin valjeta, että elämä Pinesissa oli kuin monimutkainen näytelmä, jossa esirippua ei lasketa koskaan.
Kaikilla oli roolinsa.
Blake Crouch luo tarinaansa hienosti hienovireisen ahdistavan tunnelman. Kirjaa lukiessa pohtii, millaista olisi elää valvotussa yhteiskunnassa, jossa intiimeimmätkin hetket saattavat päätyä ulkopuolisen näkemiksi. Myös vallanpidon ja hallinnan oikeutuksia ja keinoja on pakko miettiä. Teoksen teemat ovatkin kiinnostavia.

Aloitusosaan verrattuna Salaisuus on tummasävyisempi ja hitaampi. Uhkaa tuntuu olevan kaikkialla ja valoa vähän, vaikka aurinko kauniisti paistaakin. Loppuosassa tarina tiivistyy niin, että kirjan tulin lukeneeksi loppuun suorastaan ahmien. Ja aivan loppuun Crouch paiskaa sellaisen cliffhangerin, että eiköhän trilogian päätösosakin pidä lukea. Sitä saadaan odotella tammikuuhun 2016 saakka.

Salaisuuden ovat lukeneet myös Jenni ja Juha. Kiitos kustantajalle kirjasta!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on