Siirry pääsisältöön

Roope Sarvilinna: Kateissa

"Juntunen meni edeltä ja minä peesasin. Juntunen oikikseen, Höntynen kauppikseen. Opiskelijabileitä, uusia kavereita, pari uutta tyttöä, opintotukea, taas hampurilaisten paistoa, innokkaita keskusteluja Uudella, Manalassa, halpaa kaljaa, kulttuurinnälkää, vähän pinnistelyä tentteihin, kahvia Dommalla, yrjökännit osakuntabileissä, rakastumisia ja eroamisia, saunailtoja, pitkiä juoksuja munasillaan pensaan, talon, korttelin ja kaupunginosan ympäri, ansiomerkki siitä."
Roope Sarvilinna: Kateissa
(Tammi 2015)
176 sivua


Roope Sarvilinnan esikoisromaanin keskiössä ovat Juntunen ja Höntynen, veljekset, joihin joskus tarttuivat leikkisät lempinimet. Ikää tuli, asiat muuttuivat, mutta nimet jäivät käyttöön. Lähes kaikki tehdään yhdessä, kunnes Juntunen äkkiä lähtee Thaimaahan ajattelemaan. Sieltä hän palaa vielä Suomeen mutta päätyy sitten ajattelemaan enemmänkin, kiertää vuosien ajan ympäri Aasiaa, lähinnä Intiaa.

Satunnaiset kortit ja sähköpostit pitävät perheenjäsenet jotenkin kartalla siitä, missä Juntunen kulkee ja mitä hänelle kuuluu. Mutta sitten koittaa hiljaisuus ja viimein tieto, että Juntunen on nähty Suomessa, ajamassa ratikalla kohti satamaa. Jopa kaavamaisesti elämää suorittava Höntynen ei voi jättää asiaa sikseen vaan lähtee etsimään laivahullua veljeään Itämereltä.

Onhan näitä, juntusia. Heitä, jotka hyppäävät pois kiihtyvästä oravanpyörästä ja ajattelevat, että voi olla muutakin kuin omistusasunto, auto tai kaksi, avioliitto, lapsia, työpaikka ja säännöllinen arki. Romaanissa kuvataan sitä, miten valtavirrasta poikkeava ratkaisu vaikuttaa läheisiin - kokonaisvaikutus tietenkin on vielä suurempi, kun Juntunen katoaa hiljaisuuteen. Millaista on vastata kysymyksiin veljen tai pojan kuulumisista, kun kuulumisia ei enää ole?

Roope Sarvilinna kirjoittaa lakonisesti ja riisutusti kahdesta miehestä ja heidän elämänvalinnoistaan. Henkilöt asettuvat toistensa vastakohdiksi, kun toinen toteuttaa ajatusta hyvästä länsimaisesta elämästä perheineen ja nousujohteisine urineen ja toinen päättää aivan toisin. Juntunen ja Höntynen jäävät kuitenkin lähinnä elämänvalintojensa kuviksi: heille toivoisi enemmän lihaa luiden ympärille, luonnetta. Kiitän kirjailijan tyyliä ja vaivatonta tapaa kuljettaa tarinaa eteenpäin. Monitulkintainen lopetus jää mietityttämään mukavasti.

Sain kirjan luettavakseni kustantajalta. Kiitos!

Myös Krista on Sarvilinnan teoksen lukenut.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on