"Juntunen meni edeltä ja minä peesasin. Juntunen oikikseen, Höntynen kauppikseen. Opiskelijabileitä, uusia kavereita, pari uutta tyttöä, opintotukea, taas hampurilaisten paistoa, innokkaita keskusteluja Uudella, Manalassa, halpaa kaljaa, kulttuurinnälkää, vähän pinnistelyä tentteihin, kahvia Dommalla, yrjökännit osakuntabileissä, rakastumisia ja eroamisia, saunailtoja, pitkiä juoksuja munasillaan pensaan, talon, korttelin ja kaupunginosan ympäri, ansiomerkki siitä."
 | |
| Roope Sarvilinna: Kateissa (Tammi 2015) 176 sivua |
Roope Sarvilinnan esikoisromaanin keskiössä ovat Juntunen ja Höntynen, veljekset, joihin joskus tarttuivat leikkisät lempinimet. Ikää tuli, asiat muuttuivat, mutta nimet jäivät käyttöön. Lähes kaikki tehdään yhdessä, kunnes Juntunen äkkiä lähtee Thaimaahan ajattelemaan. Sieltä hän palaa vielä Suomeen mutta päätyy sitten ajattelemaan enemmänkin, kiertää vuosien ajan ympäri Aasiaa, lähinnä Intiaa.
Satunnaiset kortit ja sähköpostit pitävät perheenjäsenet jotenkin kartalla siitä, missä Juntunen kulkee ja mitä hänelle kuuluu. Mutta sitten koittaa hiljaisuus ja viimein tieto, että Juntunen on nähty Suomessa, ajamassa ratikalla kohti satamaa. Jopa kaavamaisesti elämää suorittava Höntynen ei voi jättää asiaa sikseen vaan lähtee etsimään laivahullua veljeään Itämereltä.
Onhan näitä, juntusia. Heitä, jotka hyppäävät pois kiihtyvästä oravanpyörästä ja ajattelevat, että voi olla muutakin kuin omistusasunto, auto tai kaksi, avioliitto, lapsia, työpaikka ja säännöllinen arki. Romaanissa kuvataan sitä, miten valtavirrasta poikkeava ratkaisu vaikuttaa läheisiin - kokonaisvaikutus tietenkin on vielä suurempi, kun Juntunen katoaa hiljaisuuteen. Millaista on vastata kysymyksiin veljen tai pojan kuulumisista, kun kuulumisia ei enää ole?
Roope Sarvilinna kirjoittaa lakonisesti ja riisutusti kahdesta miehestä ja heidän elämänvalinnoistaan. Henkilöt asettuvat toistensa vastakohdiksi, kun toinen toteuttaa ajatusta hyvästä länsimaisesta elämästä perheineen ja nousujohteisine urineen ja toinen päättää aivan toisin. Juntunen ja Höntynen jäävät kuitenkin lähinnä elämänvalintojensa kuviksi: heille toivoisi enemmän lihaa luiden ympärille, luonnetta. Kiitän kirjailijan tyyliä ja vaivatonta tapaa kuljettaa tarinaa eteenpäin. Monitulkintainen lopetus jää mietityttämään mukavasti.
Sain kirjan luettavakseni kustantajalta. Kiitos!
Myös Krista on Sarvilinnan teoksen lukenut.
Onhan näitä, juntusia. Heitä, jotka hyppäävät pois kiihtyvästä oravanpyörästä ja ajattelevat, että voi olla muutakin kuin omistusasunto, auto tai kaksi, avioliitto, lapsia, työpaikka ja säännöllinen arki. Romaanissa kuvataan sitä, miten valtavirrasta poikkeava ratkaisu vaikuttaa läheisiin - kokonaisvaikutus tietenkin on vielä suurempi, kun Juntunen katoaa hiljaisuuteen. Millaista on vastata kysymyksiin veljen tai pojan kuulumisista, kun kuulumisia ei enää ole?
Roope Sarvilinna kirjoittaa lakonisesti ja riisutusti kahdesta miehestä ja heidän elämänvalinnoistaan. Henkilöt asettuvat toistensa vastakohdiksi, kun toinen toteuttaa ajatusta hyvästä länsimaisesta elämästä perheineen ja nousujohteisine urineen ja toinen päättää aivan toisin. Juntunen ja Höntynen jäävät kuitenkin lähinnä elämänvalintojensa kuviksi: heille toivoisi enemmän lihaa luiden ympärille, luonnetta. Kiitän kirjailijan tyyliä ja vaivatonta tapaa kuljettaa tarinaa eteenpäin. Monitulkintainen lopetus jää mietityttämään mukavasti.
Sain kirjan luettavakseni kustantajalta. Kiitos!
Myös Krista on Sarvilinnan teoksen lukenut.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.