Siirry pääsisältöön

Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit

"Katoamisen pelko alkoi vainota minua kaikkialla. Pelkäsin taikuriohjelmien katoamistemppuja. Enkä uskaltanut leikkiä piilosta muiden lasten kanssa, koska pelkäsin itse katoavani. Saattaisin jäädä ikuisuuksiksi kadoksiin, odottamaan löytäjääni. Maailman orvoin tunne on odottaa löydetyksi tulemista. Kuinka yksinäiseltä äidistä täytyi tuntua, hän oli vankina tyhjyydessä jolle ei ollut loppua."
Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit
(Otava 2015)
459 sivua
Pasi Pekkolan romaani Lohikäärmeen värit tuli luettavakseni erään tilaisuuden oheislahjana. Kirjailijaa en entuudestaan tuntenut mutta lahjan myötä päädyin lukemaan kirjan, joka vei hurjalle matkalle Suomesta Kiinaan, hiljaisuuden maasta maailman väkirikkaimpaan valtioon.

Tarinan keskiössä on kolmekymppinen Kimi, suomalaismies, joka viimein, eräiden sattumusten myötä, matkustaa Kiinaan. Kiina on Kimin äidin kotimaa, mihin äiti on kadonnut jo silloin, kun Kimi oli aivan pieni poika. Äiti jätti poikansa Suomeen, missä Kimi varttui vaitonaisen isänsä ja tämän vanhempien huomassa.

Kimin ohella tai oikeastaan ohitsekin tarinan valokeilaan asettuu hänen äitinsä Xiaolong, joka varttuu köyhässä maaseutukylässä isänsä kanssa. Äiti on kuollut tyttären synnytyksessä ja Xiaolong kasvaa nuoreksi naiseksi keskellä Kiinan kulttuurivallankumousta, joka tarkoittaa epävakautta, pelkoa ja jatkuvasti valvovia silmiä. Maaseudulla mahdollisuuksia ei juuri ole, ja monen muun nuoren naisen tavoin myös Xiaolong päätyy etsimään onneaan suurkaupungista, jonka lait ovat kovat.

Suurkaupungista onneaan etsii myös "Rosie", joka johdattaa Kimin vuosikymmenten mittaisen arvoituksen äärelle. Hänen tehtäväkseen koituu osoittaa se tie, jota liian moni nuori nainen vaeltaa edelleen, kun vaihtoehtoja ei ole.

Kiihkeässä tarinassa on äiditön tytär, joka tekee äidittömäksi oman poikansa. Xiaolong päätyy keskeltä köyhyyttä Suomeen mutta haluaa palata kotimaahansa. Romaanin keskeinen kysymys onkin se, miksi nuori äiti hylkää pienen lapsensa ja katoaa jäljettömiin, toiseen maahan. Miksi köyhyydestä ponnistaneelle ei riitä länsimainen hyvinvointi? Miksi hän palaa maahan, joka on rikkonut paljon eikä kykene tarjoamaan kansalaisilleen edes elämän perusedellytyksiä? Alkuun tuntuu mahdottomalta ymmärtää ratkaisua, joka tuntuu käsittämättömältä, mutta kyllä Pekkola onnistuu kelpo selityksen tarinaansa rakentamaan, joskin paikoin kerronta vajoaa hieman liian sentimentaaliseksi minun makuuni.

Pasi Pekkolan romaanin ehdottomiin vahvuuksiin kuuluu kahden erilaisen maan vivahteikas ja todentuntuinen kuvaus. Sukellus Kiinan lähihistoriaan on vakuuttava ja herättää mielenkiinnon aasialaista suurvaltiota kohtaan. Taustatyö on tehty ilmeisen huolella, eikä haittaa varmasti ole siitä, että kirjailija on asunut kolme vuotta Kiinassa. Lohikäärmeen värit on vaikuttava ja mieleenpainuva tarina muun muassa orpoudesta, kaipuusta, kultturien risteämisistä ja elämästä kahden maan välissä, rakkaudesta, luottamuksesta sekä petoksesta.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Arja, Tuija, Krista ja Bleue.
Kirjankansibingossa ruksi asettuu ruutuun Kasvokuva.

Kommentit

  1. Mietin juuri, sen saman tilaisuuden jälkeen, että lukisinko vaiko en. Kirjoituksesi perusteella kannattaa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on sen verran kiehtovia elementtejä, että uskallan suositella.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on