Siirry pääsisältöön

Tiina Raevaara: Tulevaisuuden aaveet (naistenviikko 2024)

Joku huutaa kellonajan ääneen. Hissin pitäisi olla pian perillä, Anahitan Maassa. Järvelle lasti tuotaisiin helikopterilla. Me saisimme nähdä kuinka säiliö aukenisi, Anahita ilmestyisi meille uudessa olomuodossaan, tervehtisi meitä ja Takht-i Suleimanin pintaa, laskeutuisi sen syvyyksiin ja ottaisi sen asumuksekseen. Ja pelastaisi meidät siinä sivussa, karkottaisi kuumuuden ja kuivuuden ja niiden mukana seuranneen tuhon.

Tiina Raevaara: Tulevaisuuden aaveet
Novelleja
Haamu 2024
kansi Karoliina Norontaus
220 sivua

En varsinaisesti ole dystopioiden saati kauhun ystävä. Mutta niin vain piti tarttua Tiina Raevaaran novellikokoelmaan Tulevaisuuden aaveet – ensinnäkin koska pidän Raevaaran kirjallisesta otteesta, johon voi aina luottaa, ja toiseksi koska jokin kauhun ja tieteen yhdistämisessä kiinnostaa.

Kokoelmassa on kahdeksan novellia, jotka kaikki esittelevät aivan omanlaisensa maailman. Kokoelman avaavassa Yhteydessä ollaan hyvin apokalyptisissa tunnelmissa, kun pieni seurue taittaa matkaa uhkia varoen. Mukana matkassa on kertojan sisko, jota kuljetetaan tynnyrissä. Corot vie puolestaan avaruuteen, vieraalle planeetalle, jossa on tapahtunut jotain hämmentävää.

Sodan henki on novelleista lyhyin mutta se jää eräänlaisessa lohduttamassa ihmiskuvassaan vahvasti mieleen. Esperanza puolestaan yhdistää vaikuttavasti tieteellistä tutkimusta ja hiipivää kauhua: DNA-tutkimusta kuvataan vakuuttavasti ja tutkimustyöhön yhdistyy jotain, mitä ei oikein helposti voi tieteen keinoin selittää.

Kuninkaallisen tulen kaupunki taas kuljettaa lukijan rauniokaupunkiin. Maailma on muuttunut epätasapainoiseksi, eikä kukaan enää ”halua lapsia maailmaan, josta suolaheinät ja ruusut ovat kuivuneet pois”. Ihmiset odottavat pelastusta ylemmiltä voimilta. Uuden elämän houkutus asettuu hetkeen, kun useamman ihmisen elämä on muuttumassa.

Ei ole yhtä selvää rajaa, ei ole ovea ymmärtämättömyyden ja ymmärryksen välillä.

Gliesen lapset sijoittuu myöskin vieraalle planeetalle. Metsä on lähes kuin Maassa mutta jokin tuo uhkan tuntua. Kokoelman päättää Progress, joka sijoittuu sekin avaruuteen ja jossa keskeistä on kuolemattomuuden päämäärä.

Vaikka dystopiat ja kauhu eivät tosiaan ole minulle erityisen mieleisiä, pidin Raevaaran novelleista. Niissä on vahva tunnelma eivätkä novellien maailmat ole liian kaukaisia ja liikaa mielikuvituksen rajoja koettelevia. Niistä löytyy yhteyksiä nykyaikaan ja todellisuuteen: novelleissa on jotain tuttua mutta jokin on kuitenkin vinksallaan, ja yhdistelmästä syntyy vaikuttavaa lyhytproosaa.

Dystopioissa on usein jotain kovin lohdutonta, eivätkä Tulevaisuuden aaveet -kokoelman novellien maailmatkaan ole täynnä auringonpaistetta ja riemua. Silti, vaikka niissä on selvää, että elinympäristöt ovat muuttuneet ja jotain mullistavaa on tapahtunut, on niissä myös pilkahduksia toivosta.

Kiinnostavaa onkin se, miten ihminen toimii silloin, kun tutusta on tullut tuntematonta ja on ollut välttämätöntä sopeutua uudenlaisiin tapoihin olla olemassa. Mitä sijaa ja merkitystä on muistoilla? Mitä ihmismielessä liikkuu?

Raevaara totisesti yhdistää novelleissaan kauhun ja tieteen, ja sen hän tekee taitavasti. Kynänjälki on vakuuttavaa, ja novelleista useampi jää mieleen pyörimään.

Tämä postaus on osa Tuijan luotsaamaa naistenviikkoa.

Helmet 2024 -lukuhaaste: 49. Kirja on julkaistu vuonna 2024.

Kiitos kustantajalle lukukappaleesta!

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin...

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia ...

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostetta...