Siirry pääsisältöön

Vigdis Hjorth: Toisto (naistenviikko 2024)

Tätä en osannut selittää Unnille, sitä miten syvällä se oli, en ymmärtänyt sitä itsekään mutta nyt ymmärrän, mökissä metsässä neljäkymmentäkahdeksan vuotta liian myöhään, miten syvällä se oli, miten syvällä se on. Unni ei olisi ymmärtänyt, sillä hän ei ollut nähnyt äitiä toiminnassa, äitiä huutamassa hysteerisesti, epätoivoisena, raivoissaan ja oveani hakaten, jos olin onnistunut pääsemään sen sisäpuolelle ajoissa ja sulkemaan sen ja painautumaan sitä vasten. Unni luuli että äiti pelkäsi puolestani niin kuin useimmat äidit pelkäävät tytärtensä puolesta, raiskauksia ja pahoinpitelyjä, mutta minun äitini pelkäsi sitä mitä keksisin itse tehdä vapaaehtoisesti. Tätä en osannut selittää edes itselleni, tunsin sen vahvasti mutta minulla ei ollut sille sanoja, ja jos minulla olisi ollut sanoja, Unni ei olisi sittenkään ymmärtänyt niitä, hänen kotiolonsa olivat niin radikaalisti erilaiset kuin minulla.

Vigdis Hjorth: Toisto
S&S 2024
alkuteos Gjentakelsen 2023
suomentanut Katriina Huttunen
kansi Elina Warsta
160 sivua

Naistenviikon päättää norjalaisen Vigdis Hjorthin pienoisromaani Toisto, jossa päähenkilö on kuusikymppinen mutta samaan aikaan hän on teini-ikäinen, jota hän muistaa ja puhuttelee. Metsässä koiransa kanssa kulkiessaan hän palaa siihen aikaan, kun hän oli kuusitoistavuotias ja halusi elää ystäviensä kanssa tavallista nuoren ihmisen elämää.

Tavallinen elämä tuntuu kuitenkin mahdottomalta. Tytön äiti pitää häntä silmällä alati, kulkee huolissaan perässä ja esittää tungettelevia kysymyksiä. Äidin kontrollointipyrkimykset eivät kuitenkaan suojaa tytärtä vaan saavat hänet kaipaamaan rajojen rikkomista, vaikka äidin käytös myös pelottaa.

Älä mee hän huusi perääni mutta minun täytyi mennä koska äiti oli tullut takaisin, ja pelkäsin äidin kohtaamista, kauhu tuli.

Vasta vähitellen tytölle – ja myös lukijalle – paljastuu, mitä äiti oikeastaan pelkää yrittäessään raivopäisesti suojella tytärtään. Suuri salaisuus on piilotettu jonnekin syvälle, mutta siitä ei pidä puhua. Trauma on perheen yhteinen mutta se pitää painaa pois.

Toisto on hirvittävän vaikuttava pieni romaani. Sen ahdistava tunnelma syntyy harkitusta toistosta ja terävistä virkkeistä, ja se totisesti pitää otteessaan alusta loppuun saakka. Ihailen tapaa, jolla kirjailija kuvaa nuorta itseään siinä vaiheessa elämää, kun hän ymmärtää ja näkee enemmän kuin vuosikymmeniä sitten.

Helmet 2024 -lukuhaaste: 22. Kirjaa on suositellut kirjailija.

Kommentit

  1. Toisto vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta, nuoren itsen ja silloin vaikuttaneiden ihmisten tutkailu kypsemmällä iällä tuo uusia näkymiä ja ymmärrystä. Listalle siis tämäkin!

    Minna /KBC

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin...