Pääni oli tyhjä ja sydämeni raskas. Muutamat viikot Olgan kanssa tuntuivat kokonaiselta elämältä, ne olivat mittaansa suurempia ja hautasivat alleen paljon. Kaikki oli pirstaloitunut jollain omituisella tavalla Eurooppaan saavuttuani. Olin elänyt lyhyessä ajassa monta erilaista elämää, eikä niillä tuntunut olevan paljoakaan tekemistä toistensa kanssa. Ainoastaan sodan lohduton maisema pysyi taustalla, se oli kuin alati humiseva tuuli tai sävellyksen läpi soiva teema. Tulevaisuutta ei kannattanut miettiä, kaikki muuttui niin nopeasti.
Ukkoslintu täydentää JP Koskisen Tulisiipi-trilogian. Nyt eletään 1900-luvun alkua ja tapahtumia niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa tarkastellaan Janne Kuuran eli James Frostin silmin. Hän haluaa Duluthista maailmalle ja suuntaa New Yorkiin haaveillen toimittajan pestistä New York Timesissa. Henkilöt luovat selkeän jatkumon Haukansilmälle, trilogian kakkososalle.
Pelkkä paikallistapahtumista kirjoittaminen ei Jannelle riitä. Hän ilmoittaa mielenkiinnostaan lähteä Eurooppaan, ja päätyykin pian lehden sotakirjeenvaihtajaksi keskelle kuohuvaa vanhaa mannerta. Rinnalleen Janne saa apassiystävä Nuoren Hirven ja myöhemmin Punaisen Ristin työntekijät Georgen ja Veran. Sodan mielettömyys konkretisoituu rintamalla, kun Jannekin päätyy keskelle haavoittuneiden hoitamista.
Toimittaja James Frostin tyylivalinnat eivät aina saa kiitosta, kun hän ei suostu kirjoittamaan siten kuin häneltä odotetaan. Pian hän saakin kutsun palata takaisin kotiin, missä odottaa uusi pesti rikostoimittajana. New York kasvaa vauhdilla, mutta ongelmitta ei se ei käy. Samaan aikaan ay-liike nostaa päätään, ja pian onkin syytä epäillä, että eräiden murhien takana on työväenliikkeiden keskinäistä välienselvittelyä.
Kuohuvaa 1900-luvun alkupuolta tarkastellaan nuoren ja varsin idealistisen Jannen silmin. Hän katselee ympärilleen analyyttisesti pohdiskellen, ja romaanista välittyykin muun muassa sodan kritiikkiä monin paikoin.
Fred katosi linjoilta, joten ripustin kuulokkeen paikoilleen. Mielessäni häilähti ajatus, että tälläkin hetkellä rintamalla murhattiin satoja miehiä, eikä kukaan lähtenyt murhaajien perään. Tuntui oudolta, että oli olemassa taikasana, jonka lausumisen jälkeen murhaaminen oli sallittu.
Janne haluaisi, että maailma voisi muuttua paremmaksi paikaksi kaikille. Kuitenkaan vallankumouspuheet tai työläisten puolustamissaarnat eivät aina uppoa kovin otolliseen maaperään semminkin, kun Jannen naisystävä ilmoittaa olevansa paheksuttu porvari, joka riistää työväkeä. Ei ole helppoa löytää kultaista keskitietä kapitalismin ja sosialismin väliltä, mutta ei ole helppoa muuttaa maailmaa muutenkaan, vaikka halua olisi.
Sytytin savukkeen ja katselin koneessa sojottavaa paperiarkkia. Vuosien saatossa olin kirjoittanut lukemattomia juttuja, mutta oliko maailma lopulta muuttunut paremmaksi? Mikään kirjoitus ei ollut aloittanut suurta sotaa, mutta mikään kirjoitus ei ollut myöskään lopettanut sitä.
Ukkoslintu on trilogian aiemmista osista tuttua seikkailua, mutta siinä on kenties myös jotain tummasävyistä. Ajoittain ihmiskuva tuntuu aika lohduttomalta mutta toisaalta Jannen ajatuksista kajastaa myös toivoa ja luottamusta siihen, että parempaan päin voidaan olla menossa.
Toivoin, että kaikki menisi hyvin. Uskoin, että kaikki menisi hyvin.
Vaikka ensimmäisen maailmansodan ajoista on kirjoitettu paljon, on tässä romaanissa valittuna sellainen näkökulma, että sodasta jaksaa kyllä lukea. Koskisen kynänjälki on tälläkin kertaa vetävää ja sujuva juonenkuljetus vetää puoleensa. Viihdyin Ukkoslinnun niin kuin trilogian muidenkin osien parissa vallan mainiosti, ja viimeisen virkkeen luettuani huomasin tuntevani jopa pienoista haikeutta. Kuuran suvun kiehtovaan tarinaan on ollut ilo paneutua!
Muualla: Kirjojen kuisketta.
Kiitos kustantajalle lukukappaleesta!
Sain juuri viestin, että tämä odottaa minua kirjastossa. Mukavaa päästä taas tämän trilogian maailmaan.
VastaaPoista