Siirry pääsisältöön

Oona Pohjolainen: Äkkimakea

Mio halusi, että Adam näkisi hänet samalla tavoin kuin hänen miljoonat Instagram-seuraajansa. Maitomaisen makean filtterin läpi. Hän halusi, että hänen kasvonpiirteensä järjestäytyisivät täydellisen harmonisina kokonaisuuksina hänen luustonsa ympärille, katsoisipa Adam häntä mistä kulmasta hyvänsä. Näiden nappisilmien ja nöpönenän taakse ei kätkeytynyt mitään epäilyttävää. Ei mitään poikkeavaa, hälyttävää, outoa. Niitä asioita kannattaisi etsiä muualta. Niitä näki auton ikkunan ulkopuolella ohi lipuvien bussikatosten penkeillä istuvissa hahmoissa, kommenttikenttien käyttäjätunnusten takaa avautuvissa tunkkaisissa taajuuksissa. Ne ihmiset olivat toisenlaisia. Heillä ei ollut mitään tekemistä Mion kanssa.

Oona Pohjolainen: Äkkimakea
Kosmos 2024
kansi Iida Pohjolainen
256 sivua

Amman lukuhetki sai minut kiinnostumaan Oona Pohjolaisen Äkkimakea-romaanista ottaessaan kantaa Hesarin arvioon, jossa romaani määritellään muun muassa sokerisesti juonivetoiseksi. Otimmekin Pohjolaisen ensimmäisen oman romaanin lukupiiriimme käsiteltäväksi, ja keskustelua teos kyllä herätti – sivusimmepa keskustelussamme myös Arttu Seppäselle kritiikkiä.

Romaanin päähenkilö on Mio, nuori ja tarkoituksella sukupuoleton poppari, jonka koko maailma tuntee. Hän on osa valtavaa viihdekoneistoa ja jotta tähti ei liikaa pääse himmenemään, on jotain keksittävä. Mion tiimi saakin idean: Mion ja artistitähti Adamin välille luodaan suhde, jotta medialla riittää kohistavaa. Ongelma vain on se, että Mio inhoaa Adamia ja uskoo tunteen olevan molemminpuolinen.

Ei tietenkään ole hirveän suuri yllätys eikä varmaankaan pahaa spoilaamista kertoa, että kaksikon välit lämpenevät kyllä aikanaan. Jonkinmoinen yllätys minulle kuitenkin oli se, että vaikka kustantajakin käyttää takakannessa sanaa sokerinen, on Mion tarina minusta enemmänkin surullinen. Kepeyttä on lähinnä siinä, miten Mio elää luksuselämää ihailtuna tähtenä, mutta samaan aikaan kiiltokuvan toinen puoli on kovin tumma.

Joka tapauksessa Mion tarina on kiinnostava. Romaanissa avautuu pinnalle päin hohdokkaasta elämästä sellaisia puolia, että ajoittain puistattaa. Mion puolelle on helppoa asettua, ja samaan aikaan taviselämä tuntuu mukavan turvalliselta.

Mio on tähtenä henkilö, jota katsellaan etäältä, vaikka jotkut fanit pyrkivätkin liian lähelle. Lukijana koin jääväni etäälle minäkin, ikään kuin olisin katsellut jonkinlaista hieman utuista esitystä. Ehkä en ole kirjalle aivan ominaisinta kohderyhmää, ja toivoisinkin Äkkimakean päätyvän tähteydestä haaveilevien ja aiheesta kiinnostuneiden (nuorten) lukijoiden käsiin.

Teoksen maailma veti nopeasti puoleensa, ja alkuun luinkin romaania innolla. Jossain kohtaa hieman väsähdin mutta pohdittavaa romaani tarjosi tämän tästä. Siinä määrin paljon päähenkilö kiinnostustani herätti, että jäin pohtimaan esimerkiksi hänen taustaansa: siitä annettiin pieniä vihjeitä mutta enemmänkin olisin voinut siihen perehtyä.

Joka tapauksessa Äkkimakea on kiinnostava romaani, joka sukeltaa syvälle vieraaseen maailmaan. Pohjolainen kirjoittaa hyvin ja onnistuu yhdistämään taitavasti pintakiillon ja pinnan alla kytevät tunteet kokonaisuudeksi, joka vie labyrinttia pitkin kohti eräänlaista käännettä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat