Siirry pääsisältöön

Anne-Maria Latikka: Valonkehrääjä

Silloin valo osui siipien sinisiin silmiin, ne olivat taas elossa ja seurasivat häntä. Tuntui kuin huoneessa olisi ollut vain perhonen ja hän, hän ja perhonen, eikä millään muulla ollut väliä. Mutta hetkessä näky haihtui, ja edessä makasi pelkkä eloton kuori. Kun perhonen oli vielä elossa, sen siivessä oli välähtänyt häivähdys Amaliasta, ja Kaja muisti, mitä isä oli aiemmin kertonut perhosista, miten ne olivat viestintuojia menneisyydestä.

Anne-Maria Latikka: Valonkehrääjä
WSOY 2024
kansi Marjaana Virta
310 sivua

Kajan tavallinen arki muuttuu yllättäen, kun hänen äitinsä sisar Amalia muuttaa Ruotsista takaisin kotiseudulleen. Amalialla on mukanaan poikansa, Poju, jonka isästä ei kenelläkään tunnu olevan tietoa. Amalia aloittaa työt ammustehtaalla, mutta eräänä päivänä hän ei palaa töistä kotiin.

Traaagisen räjjähdysonnettomuuden seurauksena Amalia on iäksi poissa, ja Poju muuttaa pysyvästi serkkunsa perheen luokse. Hän saa päähänpinttymän perhosista, ja naapurin valovoimainen tyttö Aurora saa Pojun uskomaan Valonkehrääjään. Jos Valonkehrääjää palvelee riittävästi tekemällä erilaisia tehtäviä, voi aika keriytyä taaksepäin siihen, kun onnettomuutta ei ollut vielä tapahtunut.

Sävyltään tummahko romaani kuvaa kauniisti ja ymmärtäen lasten näkökulmasta maailmaa, joka on nyrjähtänyt pahoin sijoiltaan. Ihastelen taitavaa kielenkäyttöä, joka hivelee lukijan mieltä. Perhossymboliikka tuntuu sekin toimivan oikein hyvin.

Sen verran tummasävyinen Valonkehrääjä on, että paikoin koin lukemisen raskaaksi kauniista ilmaisusta huolimatta. Kenties romaani olisi hyötynyt jonkintasoisesta napakoittamisesta, mutta toisaalta loppua kohden tunnelma tiivistyi siten, että kirjaa oli vaikea laskea käsistä. Taitavasti kirjassa rakennetaan kuvaa siitä, miten laajalti suuronnettomuus yhteisöön jälkiä jättää.

Anne-Maria Latikan romaanista ovat kirjoittaneet myös Tuija ja Arja.

Helmet 2024 -lukuhaaste: 14. Kirjassa harrastetaan.

Kommentit

  1. Lapsinäkökulma ei ole koskaan helppo. Hienoa, että se on onnistunut.

    VastaaPoista
  2. Lasten usko Valonkehrääjään kuulostaa jo tästä jutustasi luettuna tosi liikuttavalta. Lienee itselleni ainakin pienimuotoisesti itketyskirja. Täytyy muistaa tämä.

    VastaaPoista
  3. Minulle oli ihan uusi tuttavuus tämä, sekä romaani että kirjailja. Perustuuko tämä todellisiin tapahtumiin, onko kyseinen räjähdysonnettomuus tapahtunut? Kuulostaa ihan tyylikkäältä kokonaisuudelta, mutta tällä hetkellä surumielisyys ja raskaus ei tunnetilana houkuttele.

    VastaaPoista
  4. Tämä on minun ehkä -listalla ollut vähän sellaisella kysymysmerkillä varustettuna, että onko lintu vai kala. Nyt sain taas paremmin hahmotettua sitä, kiitos paljon! Taidan kuunnella!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii