Autoin paidan hänen yltään ja riisuuduin itse. Tunsin Marijan paljaan ihon kahdenkymmenenviiden vuoden jälkeen, siihen piirtyneet uurteet. Olimme luopuneet nuoruudesta ja kaikista väliimme kertyneistä kysymyksistä, ne makasivat nurkassa hylättyinä, kukaan ei kaivannut niitä.
Kirjailija matkustaa Italiaan etsimään tuoretta alkua kirjoittamiselleen. Asemalaiturilla hän havaitsee naisen, jota ei ole nähnyt neljännesvuosisataan. Marija on kuitenkin jättänyt mieheen jälkensä, ja päinvastoin myös. Niinpä pari matkustaa yhdessä Roomaan ja samalla menneeseen. Mitä heille tapahtui silloin ja mitä heille tapahtuu nyt?
Minäkertoja tutkiskelee suhdettaan Marijaan mutta samaan aikaan tarkastelun kohteena on miehen suhde omiin vanhempiin. Vanhemmat ovat menehtyneet mutta he ovat kertojan ajatuksissa läsnä samoin kuin muutoinkin eletty elämä. Merkityksellistä on aika, joka kuluu ja laskostuu, mutta myös se, mitä on olla läsnä ja mitä on muistaa.
Marijan rakkaus on kaunis pieni romaani, jolla on paljon sanottavaa. Se kertoo nuoruudesta, vuosien kulumisesta, unelmista ja elämästä. Siinä on jotain melankolista, kun suomalaismies ja serbialaisnainen kohtaavat vuosien jälkeen, kurottavat toistensa luokse pitkän ajan ylitse ja summaavat mennyttä.
Näin pimeiden pilvien vyöryvän päälleni ja silloin minusta tuntui kuin kaikki maailman yöt olisivat yltyneet siinä, minun yläpuolellani. Olin astumassa öiden alkukuvaan, jossa yöt saivat syntynsä. Sieltä ne lähtivät iltaisin leviämään maapallon joka kolkkaan.
Helmet 2024 -lukuhaaste: 1. Kirjan nimessä on erisnimi.
Jonotan kirjaa sijalla 120 kirjastossa. :D Mutta hyvää kannattaa odottaa.
VastaaPoistaYmmärrän Haahtelan suosion, vaikka en olekaan suuri ihailija. Viime vuonna luin ihan mielenkiinnolla kolme hänen pienoisromaaniaan peräkkäin. Niistä jäi tuntu, että hän kirjoittaa saman tarinan eri muunnelmia. Ehkä tämäkin on sellainen?
VastaaPoistaOlipa kiva lukea tämä postauksesi ja kiva kuulla, että olet tykännyt tästä. Olenkin odottanut, milloin postauksia tästä kirjasta tulisi, kun tuntuu, että eivät kaikki ole tästä tykänneet. Aika moni sanoo, että Haahtela toistaa jälleen itseään ja jälleen mies lähtee matkaan. - Oletko sinä lukenut hänen aiempaa tuotantoansa? Pitää miettiä, laitanko tämä lukulistalle. - Hyvää pääsiäistä sinulle!
VastaaPoistaTykkäsin noista lainauksista ja juonen ideasta. Mulla on vaan edelleen Haahtela -kammo siitä ekasta jonka luin. Lumivalkea jotain?
VastaaPoistaOlen luokitellut jo kauan sitten Haahtelan kirjat sellaisiksi, jotka eivät ole minua varten. Tajuan ennakkoluulo i hölmöyden, varsinkin kun suurin piirtein kaikki tuntuvat hänen teoksistaan pitävän, mutta en saa pyristellyksi mielikuvasta eroon. On niin paljon luettavia kirjoja, ja jostakin syystä näiden kuvaukset eivät vetoa.
VastaaPoistaHaahtelan romaanit ovat minulle kuin Kaija Saariahon musiikki. Ne valloittavat ja ravitsevat, kunhan vaan myönnyn, annan niiden viedä enkä murehdi kyvyttömyyttäni analysoida kokonaisuutta. Hieno on myös tämä uusin.
VastaaPoista/KBC