Silloin valo osui siipien sinisiin silmiin, ne olivat taas elossa ja seurasivat häntä. Tuntui kuin huoneessa olisi ollut vain perhonen ja hän, hän ja perhonen, eikä millään muulla ollut väliä. Mutta hetkessä näky haihtui, ja edessä makasi pelkkä eloton kuori. Kun perhonen oli vielä elossa, sen siivessä oli välähtänyt häivähdys Amaliasta, ja Kaja muisti, mitä isä oli aiemmin kertonut perhosista, miten ne olivat viestintuojia menneisyydestä.
Kajan tavallinen arki muuttuu yllättäen, kun hänen äitinsä sisar Amalia muuttaa Ruotsista takaisin kotiseudulleen. Amalialla on mukanaan poikansa, Poju, jonka isästä ei kenelläkään tunnu olevan tietoa. Amalia aloittaa työt ammustehtaalla, mutta eräänä päivänä hän ei palaa töistä kotiin.
Traaagisen räjjähdysonnettomuuden seurauksena Amalia on iäksi poissa, ja Poju muuttaa pysyvästi serkkunsa perheen luokse. Hän saa päähänpinttymän perhosista, ja naapurin valovoimainen tyttö Aurora saa Pojun uskomaan Valonkehrääjään. Jos Valonkehrääjää palvelee riittävästi tekemällä erilaisia tehtäviä, voi aika keriytyä taaksepäin siihen, kun onnettomuutta ei ollut vielä tapahtunut.
Sävyltään tummahko romaani kuvaa kauniisti ja ymmärtäen lasten näkökulmasta maailmaa, joka on nyrjähtänyt pahoin sijoiltaan. Ihastelen taitavaa kielenkäyttöä, joka hivelee lukijan mieltä. Perhossymboliikka tuntuu sekin toimivan oikein hyvin.
Sen verran tummasävyinen Valonkehrääjä on, että paikoin koin lukemisen raskaaksi kauniista ilmaisusta huolimatta. Kenties romaani olisi hyötynyt jonkintasoisesta napakoittamisesta, mutta toisaalta loppua kohden tunnelma tiivistyi siten, että kirjaa oli vaikea laskea käsistä. Taitavasti kirjassa rakennetaan kuvaa siitä, miten laajalti suuronnettomuus yhteisöön jälkiä jättää.
Anne-Maria Latikan romaanista ovat kirjoittaneet myös Tuija ja Arja.
Helmet 2024 -lukuhaaste: 14. Kirjassa harrastetaan.
Lapsinäkökulma ei ole koskaan helppo. Hienoa, että se on onnistunut.
VastaaPoistaLasten usko Valonkehrääjään kuulostaa jo tästä jutustasi luettuna tosi liikuttavalta. Lienee itselleni ainakin pienimuotoisesti itketyskirja. Täytyy muistaa tämä.
VastaaPoistaMinulle oli ihan uusi tuttavuus tämä, sekä romaani että kirjailja. Perustuuko tämä todellisiin tapahtumiin, onko kyseinen räjähdysonnettomuus tapahtunut? Kuulostaa ihan tyylikkäältä kokonaisuudelta, mutta tällä hetkellä surumielisyys ja raskaus ei tunnetilana houkuttele.
VastaaPoistaTämä on minun ehkä -listalla ollut vähän sellaisella kysymysmerkillä varustettuna, että onko lintu vai kala. Nyt sain taas paremmin hahmotettua sitä, kiitos paljon! Taidan kuunnella!
VastaaPoista