Valpuri arvasi, että talvesta tulisi pitkä. He eivät voineet lähteä jäiden aikaan Tukholmasta Turkuun vaan oli odotettava kevättä, jolloin laivat taas kulkisivat kaupungista toiseen. Toisaalta heillä olisi nyt aikaa kerätä rahaa ja valmistella matkaa. Samalla oli varottava herättämästä kaupunkilaisten epäluuloja. Valpuri joutuisi ottamaan parantajan työtehtäviä entistä enemmän hoitaakseen, sillä Mariaa eivät kaikki enää luokseen halunneet. Kun noidan leima oli kerran lyöty, sitä oli vaikea pyyhkiä pois.
Punainen noita kertoo fiktiivisen tarinan henkilöstä, joka on ollut oikeasti olemassa: 1600-luvulla Suomessa eli Valpuri Kinni. Naista syytettiin noituudesta ja hänet heitettiin Aurajokeen juuri noitaepäilyjen vuoksi. Romaaniin kirjailija on rakentanut yhden version siitä, minkälaista noitana pidetyn naisen elämä vuosisatoja sitten kenties oli.
Epäilykset noituudesta eivät varsinaisesti saa romaanin sivuilla vahvistusta. Ennemminkin Punainen noita kertoo tarinaa naisesta, joka tuntee esimerkiksi yrttejä ja osaa parantaa silloin, kun lääketieteellistä apua ei ole saatavilla. Onnettomuudekseen hän on myös hahmo, jota on helppo syyttää silloin, kun asiat menevät vikaan milloin mistäkin syystä. Tähän erityisesti Valpurin veli kaikessa ”kunnollisuudessaan” turvautuu.
Punainen noita on Valpurin kasvutarina. Nuoresta naisesta kasvaa samankaltainen parantaja kuin Maria-äidistään ja kauniin koskettavasti teos piirtää esiin kuvan hahmosta, joka haluaisi elää rauhassa ja olla kyvyillään avuksi. Hän kuitenkin joutuu kerta toisensa jälkeen hylätyksi ja päätyy irtolaiseksi.
Jenna Kostet rakentaa romaaniinsa taitavasti historiallista kuvaa niin, että Valpurin maisemat muotoutuvat kuviksi silmien eteen. Paikoin mietin, olisiko kerronnassa ollut pikkuisen karsittavaa mutta yhtä kaikki: romaaniin rakentuu kiinnostava ja hyvin mahdolliselta tuntuva maailma. Kirjan luettua saattaa ajautua miettimään, onko ihminen epäluuloineen juuri muuttunut ja mitä mahtavatkaan olla tämän ajan noitavainot.
Helmet 2024 -lukuhaaste: 17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo. Ärsyttäviä hahmoja on useampikin, mutta erityisesti Valpurin veli saa verenpaineen kohoamaan.
Kyllä se on tartuttava tähän teokseen. Aihepiiri ja vähän juonikin muistuttaa Susan Fletcherin vuosikymmenen takaista blogihittiä Noidan rippi.
VastaaPoistaPidin paljon tästä Kostetin kirjasta. Kuten olen pitänyt hänen aiemmistakin kirjoista, ennen kaikkea tietokirjasta Kuuden Katariinan jäljillä. Hyvin Kostet tässäkin kirjassa on tavoittanut aikakauden historian. Kirjan kiinnostavuutta lisää vielä se, että Valpuri Kynders eli Kinni on todellakin ollut olemassa. Näin kirjan tapahtumat linkittyvät laajoihin noitavainoihin keskiajalla ja uuden ajan alussa koko Euroopassa. Kirjassa on kaunis kansi! - Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaSain tämän eilen loppuun, ja oli kyllä hyvä!
VastaaPoistaValpurin kohtalo oli jollakin tapaa tuttu aiemmista opinnoista, mutta silti ihan jännitti käänteet. Huikean tarinan oli Kostet vähäisten tietojen varassa luonut. Ja Tuomas-veli oli kyllä harvinainen inhottava hahmo, ihan Kari Kaukovaara-osastoa!