Siirry pääsisältöön

Jenna Kostet: Punainen noita

Valpuri arvasi, että talvesta tulisi pitkä. He eivät voineet lähteä jäiden aikaan Tukholmasta Turkuun vaan oli odotettava kevättä, jolloin laivat taas kulkisivat kaupungista toiseen. Toisaalta heillä olisi nyt aikaa kerätä rahaa ja valmistella matkaa. Samalla oli varottava herättämästä kaupunkilaisten epäluuloja. Valpuri joutuisi ottamaan parantajan työtehtäviä entistä enemmän hoitaakseen, sillä Mariaa eivät kaikki enää luokseen halunneet. Kun noidan leima oli kerran lyöty, sitä oli vaikea pyyhkiä pois.

Jenna Kostet: Punainen noita
Aula & Co 2024
kansi Reeta Meilahti
328 sivua

Punainen noita kertoo fiktiivisen tarinan henkilöstä, joka on ollut oikeasti olemassa: 1600-luvulla Suomessa eli Valpuri Kinni. Naista syytettiin noituudesta ja hänet heitettiin Aurajokeen juuri noitaepäilyjen vuoksi. Romaaniin kirjailija on rakentanut yhden version siitä, minkälaista noitana pidetyn naisen elämä vuosisatoja sitten kenties oli.

Epäilykset noituudesta eivät varsinaisesti saa romaanin sivuilla vahvistusta. Ennemminkin Punainen noita kertoo tarinaa naisesta, joka tuntee esimerkiksi yrttejä ja osaa parantaa silloin, kun lääketieteellistä apua ei ole saatavilla. Onnettomuudekseen hän on myös hahmo, jota on helppo syyttää silloin, kun asiat menevät vikaan milloin mistäkin syystä. Tähän erityisesti Valpurin veli kaikessa ”kunnollisuudessaan” turvautuu.

Punainen noita on Valpurin kasvutarina. Nuoresta naisesta kasvaa samankaltainen parantaja kuin Maria-äidistään ja kauniin koskettavasti teos piirtää esiin kuvan hahmosta, joka haluaisi elää rauhassa ja olla kyvyillään avuksi. Hän kuitenkin joutuu kerta toisensa jälkeen hylätyksi ja päätyy irtolaiseksi.

Jenna Kostet rakentaa romaaniinsa taitavasti historiallista kuvaa niin, että Valpurin maisemat muotoutuvat kuviksi silmien eteen. Paikoin mietin, olisiko kerronnassa ollut pikkuisen karsittavaa mutta yhtä kaikki: romaaniin rakentuu kiinnostava ja hyvin mahdolliselta tuntuva maailma. Kirjan luettua saattaa ajautua miettimään, onko ihminen epäluuloineen juuri muuttunut ja mitä mahtavatkaan olla tämän ajan noitavainot.

Helmet 2024 -lukuhaaste: 17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo. Ärsyttäviä hahmoja on useampikin, mutta erityisesti Valpurin veli saa verenpaineen kohoamaan.

Kommentit

  1. Kyllä se on tartuttava tähän teokseen. Aihepiiri ja vähän juonikin muistuttaa Susan Fletcherin vuosikymmenen takaista blogihittiä Noidan rippi.

    VastaaPoista
  2. Pidin paljon tästä Kostetin kirjasta. Kuten olen pitänyt hänen aiemmistakin kirjoista, ennen kaikkea tietokirjasta Kuuden Katariinan jäljillä. Hyvin Kostet tässäkin kirjassa on tavoittanut aikakauden historian. Kirjan kiinnostavuutta lisää vielä se, että Valpuri Kynders eli Kinni on todellakin ollut olemassa. Näin kirjan tapahtumat linkittyvät laajoihin noitavainoihin keskiajalla ja uuden ajan alussa koko Euroopassa. Kirjassa on kaunis kansi! - Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Sain tämän eilen loppuun, ja oli kyllä hyvä!
    Valpurin kohtalo oli jollakin tapaa tuttu aiemmista opinnoista, mutta silti ihan jännitti käänteet. Huikean tarinan oli Kostet vähäisten tietojen varassa luonut. Ja Tuomas-veli oli kyllä harvinainen inhottava hahmo, ihan Kari Kaukovaara-osastoa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii