Siirry pääsisältöön

Alba de Céspedes: Kielletty päiväkirja

Michele meni Claran luo tänä iltana, ja myöskin Mirella lähti ulos. Pyysin häntä jäämään kotiin, koska oli kiirastorstai, mutta hän sanoi, ettei mitenkään voinut jäädä. Olisin halunnut hänen jäävän myös saadakseni puhua hänen kanssaan. Minulla ei ole koskaan ollut kovin omaperäisiä ajatuksia. Tähän saakka olen turvautunut siihen moraalikäsitykseen, jonka opin jo pikku tyttönä tai siihen, mitä mieheni on sanonut. Nyt minusta tuntuu siltä kuin en enää tietäisi, mikä on hyvää ja mikä pahaa, kuin en pystyisi lainkaan ymmärtämään ympärilläni olevia ihmisiä ja kuin kaikki se, minkä uskoin olevan lujinta, hajoaisi käsiin.

Alba de Céspedes: Kielletty päiväkirja
Otava 2022
alkuteos Quaderno Proibito 1952
suomentanut Anna Louhivuori
kansi Mirjami Marttila
280 sivua

Luin kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen Alba de Céspedesin romaanin Ylioppilaskoti (alkuper. 1938), ja sen myötä kiinnostuin uudelleen de Céspedesin myöskin hiljattain uudelleen suomennetusta Kielletystä päiväkirjasta. Se käväisi jo kerran kirjastosta luonani, mutta en silloin saanut sitä edes avattua.

Kielletty päiväkirja on nimensä mukaisesti päiväkirja: sitä kirjoittaa Roomassa 43-vuotias Valeria Cossati, jonka elämä on vakiintunut mukavasti uomiinsa. Lapset ovat kasvaneet lähestulkoon aikuisikään, puoliso Michele on tuttu ja turvallinen ja oma toimistotyö tuo sekä toimeentuloa että vakautta arkeen.

Sitten Valeria hankkii yllätykseksi itselleenkin mustan vihon, johon hän alkaa kirjoittaa ajatuksiaan. Ja kun hän niin tekee, hän paitsi rakentaa itselleen salaisuuden, jotain aivan omaa, hän myös katselee omaa elämäänsä ikään kuin uusin silmin. Hän ryhtyy tutkiskelemaan arkeaan ja ihmissuhteitaan sekä ennen kaikkea itseään. Kuka hän oikeastaan on ja mitä hän haluaa? Ovatko hänen ponnistelunsa itsensä unohtamiseksi olleet oikeastaan tarpeettomia?

Kielletty päiväkirja on sukellus päähenkilön sisäiseen maailmaan, ja se herättää monenlaisia pohdintoja. Ajoittain Valerian ajatusmaailma tuskastuttaa. Eräänlainen peili hänelle on tytär, jota hän yrittää sinnikkäästi sovittaa omiin normeihinsa ja joka on kuitenkin omaksunut äitiään vapaamielisemmän katsantokannan maailmaan. Toisella puolella taas ovat Valerian omat vanhemmat, jotka ovat tytärtään vanhoillisempia. Yhtä kaikki, sisäiset ristiriidat ja muuttuva maailma tulevat kuvatuiksi tavalla, joka ei jätä kylmäksi.

Tunnen ahdistusta. Olisi parasta, että nyt lopettaisin kirjoittamisen, sillä pelkään, että väsymys estää minua näkemästä asioita selvästi.

Valeria käyttää suunnattomasti energiaa pitääkseen päiväkirjansa piilossa. Toisaalta sekin tuskastuttaa tässä nykyajassa, kun kaikki tuntuu olevan kaikille avoinna, mutta toisaalta siinä on jotain hyvin ymmärrettävää. Miksei naisella, joka on antanut valtavasti perheelleen, saisi olla jotain omaa? Myös Valeria tarvitsisi oman huoneen, kuten niin moni nainen ennen häntä ja hänen jälkeensä.

Romaani sijoittuu 1950-luvulle ja se heijastelee omaa aikaansa. Silti siitä voi myös nykylukija ammentaa paljonkin: omat tarpeet suhteessa perheen ja muiden läheisten odotuksiin eivät ole kadonneet mihinkään.  Niinpä ajoittaisista tuskastumisista huolimatta lukukokemus jäi ilman muuta positiivisen puolelle ja jätti ajatusituja jälkeensä.

Helmet 2024 -lukuhaaste: 10. Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna.

Kommentit

  1. Muistan kun itse kirjoitin lapsena päiväkirjoja. Lopetin kirjoittamisen, kun niiden sisältö alkoi olla muun perheen ruokapöydän keskustelun aiheena. Jatkoin kirjoittamista, kun pääsin pois kotoa. Salaisille sivuille on kuitenkin aina joku lukija eksynyt, siksi kirjoitan nykyisin vain hyvin yleisiä juttuja. Mökillä on kiva kirjoittaa mökkipäiväkirjaa. Niitä on vuosien varrella kertynyt aikamoinen läjä.

    VastaaPoista
  2. Minulla taas käväisi lainassa mutta jäi avaamatta tuo Ylioppilaskoti. Alba de Céspedes kyllä kiinnostaa.

    VastaaPoista
  3. Olipa kiva lukea postauksesi. En ole lukenut yhtään Alba de Céspedesin teosta. Tämä Kielletty päiväkirja saattaisi olla kiinnostavaa luettavaa nimenomaan ajankuvauksena. Täman tyyppisissä kirjoissa vierastan hieman päähenkilön jahkailua samojen teemojen ympärillä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat