Siirry pääsisältöön

Alba de Céspedes: Kielletty päiväkirja

Michele meni Claran luo tänä iltana, ja myöskin Mirella lähti ulos. Pyysin häntä jäämään kotiin, koska oli kiirastorstai, mutta hän sanoi, ettei mitenkään voinut jäädä. Olisin halunnut hänen jäävän myös saadakseni puhua hänen kanssaan. Minulla ei ole koskaan ollut kovin omaperäisiä ajatuksia. Tähän saakka olen turvautunut siihen moraalikäsitykseen, jonka opin jo pikku tyttönä tai siihen, mitä mieheni on sanonut. Nyt minusta tuntuu siltä kuin en enää tietäisi, mikä on hyvää ja mikä pahaa, kuin en pystyisi lainkaan ymmärtämään ympärilläni olevia ihmisiä ja kuin kaikki se, minkä uskoin olevan lujinta, hajoaisi käsiin.

Alba de Céspedes: Kielletty päiväkirja
Otava 2022
alkuteos Quaderno Proibito 1952
suomentanut Anna Louhivuori
kansi Mirjami Marttila
280 sivua

Luin kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen Alba de Céspedesin romaanin Ylioppilaskoti (alkuper. 1938), ja sen myötä kiinnostuin uudelleen de Céspedesin myöskin hiljattain uudelleen suomennetusta Kielletystä päiväkirjasta. Se käväisi jo kerran kirjastosta luonani, mutta en silloin saanut sitä edes avattua.

Kielletty päiväkirja on nimensä mukaisesti päiväkirja: sitä kirjoittaa Roomassa 43-vuotias Valeria Cossati, jonka elämä on vakiintunut mukavasti uomiinsa. Lapset ovat kasvaneet lähestulkoon aikuisikään, puoliso Michele on tuttu ja turvallinen ja oma toimistotyö tuo sekä toimeentuloa että vakautta arkeen.

Sitten Valeria hankkii yllätykseksi itselleenkin mustan vihon, johon hän alkaa kirjoittaa ajatuksiaan. Ja kun hän niin tekee, hän paitsi rakentaa itselleen salaisuuden, jotain aivan omaa, hän myös katselee omaa elämäänsä ikään kuin uusin silmin. Hän ryhtyy tutkiskelemaan arkeaan ja ihmissuhteitaan sekä ennen kaikkea itseään. Kuka hän oikeastaan on ja mitä hän haluaa? Ovatko hänen ponnistelunsa itsensä unohtamiseksi olleet oikeastaan tarpeettomia?

Kielletty päiväkirja on sukellus päähenkilön sisäiseen maailmaan, ja se herättää monenlaisia pohdintoja. Ajoittain Valerian ajatusmaailma tuskastuttaa. Eräänlainen peili hänelle on tytär, jota hän yrittää sinnikkäästi sovittaa omiin normeihinsa ja joka on kuitenkin omaksunut äitiään vapaamielisemmän katsantokannan maailmaan. Toisella puolella taas ovat Valerian omat vanhemmat, jotka ovat tytärtään vanhoillisempia. Yhtä kaikki, sisäiset ristiriidat ja muuttuva maailma tulevat kuvatuiksi tavalla, joka ei jätä kylmäksi.

Tunnen ahdistusta. Olisi parasta, että nyt lopettaisin kirjoittamisen, sillä pelkään, että väsymys estää minua näkemästä asioita selvästi.

Valeria käyttää suunnattomasti energiaa pitääkseen päiväkirjansa piilossa. Toisaalta sekin tuskastuttaa tässä nykyajassa, kun kaikki tuntuu olevan kaikille avoinna, mutta toisaalta siinä on jotain hyvin ymmärrettävää. Miksei naisella, joka on antanut valtavasti perheelleen, saisi olla jotain omaa? Myös Valeria tarvitsisi oman huoneen, kuten niin moni nainen ennen häntä ja hänen jälkeensä.

Romaani sijoittuu 1950-luvulle ja se heijastelee omaa aikaansa. Silti siitä voi myös nykylukija ammentaa paljonkin: omat tarpeet suhteessa perheen ja muiden läheisten odotuksiin eivät ole kadonneet mihinkään.  Niinpä ajoittaisista tuskastumisista huolimatta lukukokemus jäi ilman muuta positiivisen puolelle ja jätti ajatusituja jälkeensä.

Helmet 2024 -lukuhaaste: 10. Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna.

Kommentit

  1. Muistan kun itse kirjoitin lapsena päiväkirjoja. Lopetin kirjoittamisen, kun niiden sisältö alkoi olla muun perheen ruokapöydän keskustelun aiheena. Jatkoin kirjoittamista, kun pääsin pois kotoa. Salaisille sivuille on kuitenkin aina joku lukija eksynyt, siksi kirjoitan nykyisin vain hyvin yleisiä juttuja. Mökillä on kiva kirjoittaa mökkipäiväkirjaa. Niitä on vuosien varrella kertynyt aikamoinen läjä.

    VastaaPoista
  2. Minulla taas käväisi lainassa mutta jäi avaamatta tuo Ylioppilaskoti. Alba de Céspedes kyllä kiinnostaa.

    VastaaPoista
  3. Olipa kiva lukea postauksesi. En ole lukenut yhtään Alba de Céspedesin teosta. Tämä Kielletty päiväkirja saattaisi olla kiinnostavaa luettavaa nimenomaan ajankuvauksena. Täman tyyppisissä kirjoissa vierastan hieman päähenkilön jahkailua samojen teemojen ympärillä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii