Siirry pääsisältöön

Marjatta Levanto ja Julia Vuori: Pelottelun (ja pelon voittamisen) käsikirja

Lohikäärmeet, jättiläiset, koko hirviöiden mielikuvituksellisen kirjava joukko sujahtaa esiin ilmasta, vedestä, maan alta ja maan päältä. Niitä on saapunut kokoukseen maailman kaikista kolkista ja kaikilta aikakausilta. Jokaisella kansalla ja kulttuurilla kun on oma hirviöjoukkonsa ja omat mielikuvitukselliset tarinansa niistä kertomaan. Yhteistä niillä on vain se, että ne ovat yksinkertaisesti uskomattoman näköisiä. Mitä suurimmassa määrin kaikkien luonnonlakien vastaisia.

Marjatta Levanto ja Julia Vuori:
Pelottelun (ja pelon voittamisen) käsikirja
Teos 2018
153 sivua

Synkkänä sydänyönä kokoontuu joukko pahoja voimia. Kolmen tien risteykseen saapuu kaikkialta maailmasta sekalainen joukkio erilaisia pelottelijoita kummituksista jättiläisiin, hirviöistä lepakoihin. Joukkion tavoitteena on paitsi pohtia pelottelun peruasioita myös suunnitella Pelottelun Käsikirjaa.

Tämän kehystarinan sisällä esitellään maailmanhistoriasta erilaisia hahmoja, jotka ovat ihmisiä onnistuneet pelottelemaan. Mukana on monenlaisia viittauksia muun muassa Raamattuun ja muuhun kirjallisuuteen, ja teokseen on koottu upeita kuvituksia jopa vuosisatojen takaa. Kokonaisuutta täydentää Julia Vuoren kuvitustyö, joka tuo mukaan myös lempeää huumoria.

Kolmosluokkalaisen lukukaverini kanssa pidimmekin paljon kirjan kuvituksesta. Siinä riittää runsaasti tutkittavaa ja teosta tulee varmasti kuvien ansiosta selailtua myöhemminkin.

Pidimme myös lennokkaasta kielestä ja siitä, miten erilaisista pelottavista mielikuvituksen luomista hahmoista tulee teoksen sivuilla eläviä ja kiinnostavia. Kokonaisuutena kertomus kuitenkin jää melko hajanaiseksi ja myös tavoitteiltaan epäselväksi: en aivan hahmottanut teoksen ydintä enkä toisaalta oikein tiedä, minkä ikäisille teos on tarkoitettu. Osin teos toiminee alakoulun alemmilla luokilla oleville mutta osin sisältö viittaa hieman vanhempiin lukijoihin. 

Kommentit

  1. Olen itse pelännyt ja jännittänyt monia asioita. Edelleen pelkään toisinaan pimeää. Se on aivan hirveää, kun on ulkona yhtäkkiä säkkipimeää, eikä näe mitään. Onneksi on nuo koirakaverit kavereina kävelylenkillä. Jos olen yksin kotona ja ulkona on pimeää, nukun valot päällä.
    Tykkään silti lukea pelottavia ja jännittäviä kirjoja.
    Peloista kannattaa puhua, sillä kaikilla on pelkoja, kaikki jännittävät eri tilanteita. Niissä ei ole mitään hävettävää. Kannustan puhumaan lasten kanssa erilaisista tunteista. Örkkejä ja muita kummallisuuksia on maailma täynnä. Ainakin meille, joilla on villi mielikuvitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä, että peloista – niin kuin muistakin tunteista – pitää puhua, jotta tulee näkyväksi se, että kaikkia pelottaa joskus ja että siinä ei tosiaan ole mitään hävettävää. On ihanaa, että on niin paljon tarjolla laadukkaita lastenkirjoja erilaisten aiheiden käsittelemiseen. Tämä teos ei siltä osin täysin lunastanut odotuksia, mutta kuvitus on upea ja sen kautta on tietysti mahdollista pohtia hyvin, miltä eri mielikuvitushahmot voivat näyttää ja mikä niissä pelottaa.

      Poista
  2. Lempeällä ja hersyvällä huumorilla on aina käyttöä:)
    Onneksi tuollaiset omakokemukselliset Mörkö tulee, jos et nukahda metodit ovat ko taaksejäänyttä aikakautensa historiaa.
    Olen Main kanssa tismalleen samaa mieltä turvallisessa tilanteessa peloista puhumisen hyvää tekevästä vaikutuksesta. Hedelmällisiksi sekä vilkasta keskustelua poikiviksi ja hilpeiksikin ovat myös osoittautuneet yhteiset iltasatu- ja lukuhetket sekä omien että lastenlasten seurassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, onneksi pelottelusta on päästy ainakin enimmäkseen eroon!
      Kirjallisuus on tosiaan mainio ja turvallinen tapa käsitellä pelottavia asioita ja muitakin mietityttäviä juttuja.

      Poista
  3. Minä ajattelen, että tämän kirjan pointti on käsitellä ja palastella pelottavia kokemuksia ja pelon tuntemusta tiedon ja leikin avulla.

    Minäkin olin lapsena monia asioita pelkäävä lapsi, tavanomaisten kummitusten lisäksi pelkäisin ihan hurjasti ufoja ja humanoideja, kiitos silloin 90-luvun alussa televisiosta tulleen Juhan af Grannin sarjan…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palasteleva lähestymistapa kyllä sopiikin sellaiseen pohdintaan, minkälaisia eri hahmot ovat mielikuvituksessa ja miten niitä on kuvattu. Hienon kuvituksen avulla on mahdollista kivasti konkretisoida mielikuvituksen tuotoksia.
      Ja kyllä, populaarikulttuuri voi vaikuttaa paljonkin siihen, mitä pelätään – varsinkin, kun kulttuurituotteet yhdistetään vilkkaaseen mielikuvitukseen. ☺️

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...