Siirry pääsisältöön

Marjatta Levanto ja Julia Vuori: Pelottelun (ja pelon voittamisen) käsikirja

Lohikäärmeet, jättiläiset, koko hirviöiden mielikuvituksellisen kirjava joukko sujahtaa esiin ilmasta, vedestä, maan alta ja maan päältä. Niitä on saapunut kokoukseen maailman kaikista kolkista ja kaikilta aikakausilta. Jokaisella kansalla ja kulttuurilla kun on oma hirviöjoukkonsa ja omat mielikuvitukselliset tarinansa niistä kertomaan. Yhteistä niillä on vain se, että ne ovat yksinkertaisesti uskomattoman näköisiä. Mitä suurimmassa määrin kaikkien luonnonlakien vastaisia.

Marjatta Levanto ja Julia Vuori:
Pelottelun (ja pelon voittamisen) käsikirja
Teos 2018
153 sivua

Synkkänä sydänyönä kokoontuu joukko pahoja voimia. Kolmen tien risteykseen saapuu kaikkialta maailmasta sekalainen joukkio erilaisia pelottelijoita kummituksista jättiläisiin, hirviöistä lepakoihin. Joukkion tavoitteena on paitsi pohtia pelottelun peruasioita myös suunnitella Pelottelun Käsikirjaa.

Tämän kehystarinan sisällä esitellään maailmanhistoriasta erilaisia hahmoja, jotka ovat ihmisiä onnistuneet pelottelemaan. Mukana on monenlaisia viittauksia muun muassa Raamattuun ja muuhun kirjallisuuteen, ja teokseen on koottu upeita kuvituksia jopa vuosisatojen takaa. Kokonaisuutta täydentää Julia Vuoren kuvitustyö, joka tuo mukaan myös lempeää huumoria.

Kolmosluokkalaisen lukukaverini kanssa pidimmekin paljon kirjan kuvituksesta. Siinä riittää runsaasti tutkittavaa ja teosta tulee varmasti kuvien ansiosta selailtua myöhemminkin.

Pidimme myös lennokkaasta kielestä ja siitä, miten erilaisista pelottavista mielikuvituksen luomista hahmoista tulee teoksen sivuilla eläviä ja kiinnostavia. Kokonaisuutena kertomus kuitenkin jää melko hajanaiseksi ja myös tavoitteiltaan epäselväksi: en aivan hahmottanut teoksen ydintä enkä toisaalta oikein tiedä, minkä ikäisille teos on tarkoitettu. Osin teos toiminee alakoulun alemmilla luokilla oleville mutta osin sisältö viittaa hieman vanhempiin lukijoihin. 

Kommentit

  1. Olen itse pelännyt ja jännittänyt monia asioita. Edelleen pelkään toisinaan pimeää. Se on aivan hirveää, kun on ulkona yhtäkkiä säkkipimeää, eikä näe mitään. Onneksi on nuo koirakaverit kavereina kävelylenkillä. Jos olen yksin kotona ja ulkona on pimeää, nukun valot päällä.
    Tykkään silti lukea pelottavia ja jännittäviä kirjoja.
    Peloista kannattaa puhua, sillä kaikilla on pelkoja, kaikki jännittävät eri tilanteita. Niissä ei ole mitään hävettävää. Kannustan puhumaan lasten kanssa erilaisista tunteista. Örkkejä ja muita kummallisuuksia on maailma täynnä. Ainakin meille, joilla on villi mielikuvitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä, että peloista – niin kuin muistakin tunteista – pitää puhua, jotta tulee näkyväksi se, että kaikkia pelottaa joskus ja että siinä ei tosiaan ole mitään hävettävää. On ihanaa, että on niin paljon tarjolla laadukkaita lastenkirjoja erilaisten aiheiden käsittelemiseen. Tämä teos ei siltä osin täysin lunastanut odotuksia, mutta kuvitus on upea ja sen kautta on tietysti mahdollista pohtia hyvin, miltä eri mielikuvitushahmot voivat näyttää ja mikä niissä pelottaa.

      Poista
  2. Lempeällä ja hersyvällä huumorilla on aina käyttöä:)
    Onneksi tuollaiset omakokemukselliset Mörkö tulee, jos et nukahda metodit ovat ko taaksejäänyttä aikakautensa historiaa.
    Olen Main kanssa tismalleen samaa mieltä turvallisessa tilanteessa peloista puhumisen hyvää tekevästä vaikutuksesta. Hedelmällisiksi sekä vilkasta keskustelua poikiviksi ja hilpeiksikin ovat myös osoittautuneet yhteiset iltasatu- ja lukuhetket sekä omien että lastenlasten seurassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, onneksi pelottelusta on päästy ainakin enimmäkseen eroon!
      Kirjallisuus on tosiaan mainio ja turvallinen tapa käsitellä pelottavia asioita ja muitakin mietityttäviä juttuja.

      Poista
  3. Minä ajattelen, että tämän kirjan pointti on käsitellä ja palastella pelottavia kokemuksia ja pelon tuntemusta tiedon ja leikin avulla.

    Minäkin olin lapsena monia asioita pelkäävä lapsi, tavanomaisten kummitusten lisäksi pelkäisin ihan hurjasti ufoja ja humanoideja, kiitos silloin 90-luvun alussa televisiosta tulleen Juhan af Grannin sarjan…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palasteleva lähestymistapa kyllä sopiikin sellaiseen pohdintaan, minkälaisia eri hahmot ovat mielikuvituksessa ja miten niitä on kuvattu. Hienon kuvituksen avulla on mahdollista kivasti konkretisoida mielikuvituksen tuotoksia.
      Ja kyllä, populaarikulttuuri voi vaikuttaa paljonkin siihen, mitä pelätään – varsinkin, kun kulttuurituotteet yhdistetään vilkkaaseen mielikuvitukseen. ☺️

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...