Siirry pääsisältöön

Tittamari Marttinen: Tunturit takapihalla – Kun lähdin Lappiin

Ylitornion mökillä annoin pitkästä aikaa itselleni luvan hengähtää, olla hetken kirjoittamatta, olla hetken stressaamatta, ja vain elää luonnossa, kokea sitä. Minulle oli tullut paha tapa suorittaa elämää, laskea jo heti aamusta ahdistuneena velvollisuuksia, jotka olisi hoidettava. Yhtäkkiä sainkin istua takan ääressä lukemassa tai katsella rauhassa ikkunan takana pimenevää maisemaa. Muu ei ollut muuttunut, ainoastaan asenteeni. Työt eivät karanneet, vaikka annoin itselleni välillä mahdollisuuden levätä ja elpyä.

Tittamari Marttinen: Tunturit takapihalla
– Kun lähdin Lappiin
Kirjapaja 2023
kansi Satu Kontinen
206 sivua

Tittamari Marttinen kertoo tietokirjassaan Tunturit takapihalla – Kun lähdin Lappiin kokemuksistaan pohjoiseen muuttamisesta. Teoksesta ei kuitenkaan kannata lähteä etsimään tietoa siitä, miten muutto eteläisestä Suomesta Lappiin konkreettisesti toteutuu, vaan ennemminkin kyseessä on kokoelma havaintoja siitä, mitä on elää Pohjois-Suomessa ja mikä kaikki on muuttunut, kun vuosikymmenten elo pääkaupunkiseudulla on jäänyt taakse.

Täytyy myöntää, että alkuun hämmennyin kirjan äärellä. Tunturit takapihalla on nimittäin kovin fragmentaarinen, kuin kokoelma välähdyksiä nähdystä, koetusta ja ajatellusta. Mirja Nylanderin kehittämästä metsäkellintämenetelmästä hypätään yllättäen pohtimaan pohjoisen ihmisten puheiden Lapin-lisää; poliisin edustusporo vaihtuu äkkiä pieneen Pakisjärven kylään.

Kuitenkin kun pääsen tutuksi rakenteellisten ratkaisujen kanssa, hyväksyn ne ja myös pidän niistä. Eihän elämä ylipäätään ole juonellinen näytelmä vaan pikemminkin kokoelma hetkiä, jotka eivät useinkaan juuri liity toisiinsa. Mielellämme vain pyrimme rakentamaan elämästäkin tarinaa, joka alkaa jostain ja etenee jonkinlaista loogista polkua pitkin kohti loppua.

Tittamari Marttinen ei pakota elämää Lapissa tietynlaiselle selkeälle tielle tai edes polulle vaan lukijana pääsee hyppelemään kirjailijan rinnalla asiasta ja havainnosta toiseen. Esille tulee esimerkiksi lappilaisia taiteilijoita, perinteisiä tarinoita ja tavallista arkea, vaellus- ja ruokavinkkejä. Tärkeässä osassa on tietenkin luonto, Lapissa kun ollaan, ja erityisen paljon nautiskelinkin lukiessani siitä, miten kirjailija kuvaa luontokokemuksiaan – revontulia ja pakkasen jälkiä, kevätaurinkoa ja kaamosta. 

Arjen kauneus on ympäröivän maiseman kauneutta. Kykyä ihailla sitä kauneutta, mitä ympärillään näkee: ei siihen voi liikaa tottua, ei voi vain kulkea ohi huomioimatta sitä.

Tunturit takapihalla -kirjan kansien väliin on taltioitu Lapin mystiikkaa mukavalla tavalla: pohjoisen lumoa ei tuputeta lukijalle väkisin vaan se syntyy hetkistä ja huomioista. Teosta voi suositella lämpimästi pohjoisen tunnelmointia kaipaavalle.

Kirja kertoo paitsi Lapissa asumisesta myös elämäntahdin hidastamisesta, uudenlaisen asenteen omaksumisesta. Sellaisesta haaveilen – pohjoisessa, etelässä, jossain siltä väliltä – joten Helmet 2023 -lukuhaasteessa Tunturit takapihalla asettuu kohtaan 32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet.

Kommentit

  1. En ole koskaan käynyt Lapissa. Marttisen tuotantoon voisi kyllä joskus tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen varmasti joskus lukenut Marttiselta jotain lanua mutta siitä on aikaa. Nyt kiinnostaisi hänen aikuisille suunnattu romaaninsa Avoimesti sinun, se on ilmeisesti hiljattain ilmestynyt myöskin.

      Poista
  2. Tämä on äänikirjalistallani. Olen asunut Lapissa 1,5 vuotta ja se jätti ihan eri tavalla muistijäljen kuin sitä edeltäneet suht samanmittaiset pätkät Mikkelin naapurissa ja Joroisissa. Niinpä kiinnostaa kuulla välähdyksiä Marttisen elämästä pohjoisessa 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinulla on sitten erityinen tulokulma tähän teokseen! kiinnostaisikin kuulla, mitä ajatuksia tästä sinulla herää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat