Siirry pääsisältöön

Tittamari Marttinen: Tunturit takapihalla – Kun lähdin Lappiin

Ylitornion mökillä annoin pitkästä aikaa itselleni luvan hengähtää, olla hetken kirjoittamatta, olla hetken stressaamatta, ja vain elää luonnossa, kokea sitä. Minulle oli tullut paha tapa suorittaa elämää, laskea jo heti aamusta ahdistuneena velvollisuuksia, jotka olisi hoidettava. Yhtäkkiä sainkin istua takan ääressä lukemassa tai katsella rauhassa ikkunan takana pimenevää maisemaa. Muu ei ollut muuttunut, ainoastaan asenteeni. Työt eivät karanneet, vaikka annoin itselleni välillä mahdollisuuden levätä ja elpyä.

Tittamari Marttinen: Tunturit takapihalla
– Kun lähdin Lappiin
Kirjapaja 2023
kansi Satu Kontinen
206 sivua

Tittamari Marttinen kertoo tietokirjassaan Tunturit takapihalla – Kun lähdin Lappiin kokemuksistaan pohjoiseen muuttamisesta. Teoksesta ei kuitenkaan kannata lähteä etsimään tietoa siitä, miten muutto eteläisestä Suomesta Lappiin konkreettisesti toteutuu, vaan ennemminkin kyseessä on kokoelma havaintoja siitä, mitä on elää Pohjois-Suomessa ja mikä kaikki on muuttunut, kun vuosikymmenten elo pääkaupunkiseudulla on jäänyt taakse.

Täytyy myöntää, että alkuun hämmennyin kirjan äärellä. Tunturit takapihalla on nimittäin kovin fragmentaarinen, kuin kokoelma välähdyksiä nähdystä, koetusta ja ajatellusta. Mirja Nylanderin kehittämästä metsäkellintämenetelmästä hypätään yllättäen pohtimaan pohjoisen ihmisten puheiden Lapin-lisää; poliisin edustusporo vaihtuu äkkiä pieneen Pakisjärven kylään.

Kuitenkin kun pääsen tutuksi rakenteellisten ratkaisujen kanssa, hyväksyn ne ja myös pidän niistä. Eihän elämä ylipäätään ole juonellinen näytelmä vaan pikemminkin kokoelma hetkiä, jotka eivät useinkaan juuri liity toisiinsa. Mielellämme vain pyrimme rakentamaan elämästäkin tarinaa, joka alkaa jostain ja etenee jonkinlaista loogista polkua pitkin kohti loppua.

Tittamari Marttinen ei pakota elämää Lapissa tietynlaiselle selkeälle tielle tai edes polulle vaan lukijana pääsee hyppelemään kirjailijan rinnalla asiasta ja havainnosta toiseen. Esille tulee esimerkiksi lappilaisia taiteilijoita, perinteisiä tarinoita ja tavallista arkea, vaellus- ja ruokavinkkejä. Tärkeässä osassa on tietenkin luonto, Lapissa kun ollaan, ja erityisen paljon nautiskelinkin lukiessani siitä, miten kirjailija kuvaa luontokokemuksiaan – revontulia ja pakkasen jälkiä, kevätaurinkoa ja kaamosta. 

Arjen kauneus on ympäröivän maiseman kauneutta. Kykyä ihailla sitä kauneutta, mitä ympärillään näkee: ei siihen voi liikaa tottua, ei voi vain kulkea ohi huomioimatta sitä.

Tunturit takapihalla -kirjan kansien väliin on taltioitu Lapin mystiikkaa mukavalla tavalla: pohjoisen lumoa ei tuputeta lukijalle väkisin vaan se syntyy hetkistä ja huomioista. Teosta voi suositella lämpimästi pohjoisen tunnelmointia kaipaavalle.

Kirja kertoo paitsi Lapissa asumisesta myös elämäntahdin hidastamisesta, uudenlaisen asenteen omaksumisesta. Sellaisesta haaveilen – pohjoisessa, etelässä, jossain siltä väliltä – joten Helmet 2023 -lukuhaasteessa Tunturit takapihalla asettuu kohtaan 32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet.

Kommentit

  1. En ole koskaan käynyt Lapissa. Marttisen tuotantoon voisi kyllä joskus tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen varmasti joskus lukenut Marttiselta jotain lanua mutta siitä on aikaa. Nyt kiinnostaisi hänen aikuisille suunnattu romaaninsa Avoimesti sinun, se on ilmeisesti hiljattain ilmestynyt myöskin.

      Poista
  2. Tämä on äänikirjalistallani. Olen asunut Lapissa 1,5 vuotta ja se jätti ihan eri tavalla muistijäljen kuin sitä edeltäneet suht samanmittaiset pätkät Mikkelin naapurissa ja Joroisissa. Niinpä kiinnostaa kuulla välähdyksiä Marttisen elämästä pohjoisessa 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinulla on sitten erityinen tulokulma tähän teokseen! kiinnostaisikin kuulla, mitä ajatuksia tästä sinulla herää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin...

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia ...