Siirry pääsisältöön

Marjatta Levanto ja Julia Vuori: Pelottelun (ja pelon voittamisen) käsikirja

Lohikäärmeet, jättiläiset, koko hirviöiden mielikuvituksellisen kirjava joukko sujahtaa esiin ilmasta, vedestä, maan alta ja maan päältä. Niitä on saapunut kokoukseen maailman kaikista kolkista ja kaikilta aikakausilta. Jokaisella kansalla ja kulttuurilla kun on oma hirviöjoukkonsa ja omat mielikuvitukselliset tarinansa niistä kertomaan. Yhteistä niillä on vain se, että ne ovat yksinkertaisesti uskomattoman näköisiä. Mitä suurimmassa määrin kaikkien luonnonlakien vastaisia.

Marjatta Levanto ja Julia Vuori:
Pelottelun (ja pelon voittamisen) käsikirja
Teos 2018
153 sivua

Synkkänä sydänyönä kokoontuu joukko pahoja voimia. Kolmen tien risteykseen saapuu kaikkialta maailmasta sekalainen joukkio erilaisia pelottelijoita kummituksista jättiläisiin, hirviöistä lepakoihin. Joukkion tavoitteena on paitsi pohtia pelottelun peruasioita myös suunnitella Pelottelun Käsikirjaa.

Tämän kehystarinan sisällä esitellään maailmanhistoriasta erilaisia hahmoja, jotka ovat ihmisiä onnistuneet pelottelemaan. Mukana on monenlaisia viittauksia muun muassa Raamattuun ja muuhun kirjallisuuteen, ja teokseen on koottu upeita kuvituksia jopa vuosisatojen takaa. Kokonaisuutta täydentää Julia Vuoren kuvitustyö, joka tuo mukaan myös lempeää huumoria.

Kolmosluokkalaisen lukukaverini kanssa pidimmekin paljon kirjan kuvituksesta. Siinä riittää runsaasti tutkittavaa ja teosta tulee varmasti kuvien ansiosta selailtua myöhemminkin.

Pidimme myös lennokkaasta kielestä ja siitä, miten erilaisista pelottavista mielikuvituksen luomista hahmoista tulee teoksen sivuilla eläviä ja kiinnostavia. Kokonaisuutena kertomus kuitenkin jää melko hajanaiseksi ja myös tavoitteiltaan epäselväksi: en aivan hahmottanut teoksen ydintä enkä toisaalta oikein tiedä, minkä ikäisille teos on tarkoitettu. Osin teos toiminee alakoulun alemmilla luokilla oleville mutta osin sisältö viittaa hieman vanhempiin lukijoihin. 

Kommentit

  1. Olen itse pelännyt ja jännittänyt monia asioita. Edelleen pelkään toisinaan pimeää. Se on aivan hirveää, kun on ulkona yhtäkkiä säkkipimeää, eikä näe mitään. Onneksi on nuo koirakaverit kavereina kävelylenkillä. Jos olen yksin kotona ja ulkona on pimeää, nukun valot päällä.
    Tykkään silti lukea pelottavia ja jännittäviä kirjoja.
    Peloista kannattaa puhua, sillä kaikilla on pelkoja, kaikki jännittävät eri tilanteita. Niissä ei ole mitään hävettävää. Kannustan puhumaan lasten kanssa erilaisista tunteista. Örkkejä ja muita kummallisuuksia on maailma täynnä. Ainakin meille, joilla on villi mielikuvitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä, että peloista – niin kuin muistakin tunteista – pitää puhua, jotta tulee näkyväksi se, että kaikkia pelottaa joskus ja että siinä ei tosiaan ole mitään hävettävää. On ihanaa, että on niin paljon tarjolla laadukkaita lastenkirjoja erilaisten aiheiden käsittelemiseen. Tämä teos ei siltä osin täysin lunastanut odotuksia, mutta kuvitus on upea ja sen kautta on tietysti mahdollista pohtia hyvin, miltä eri mielikuvitushahmot voivat näyttää ja mikä niissä pelottaa.

      Poista
  2. Lempeällä ja hersyvällä huumorilla on aina käyttöä:)
    Onneksi tuollaiset omakokemukselliset Mörkö tulee, jos et nukahda metodit ovat ko taaksejäänyttä aikakautensa historiaa.
    Olen Main kanssa tismalleen samaa mieltä turvallisessa tilanteessa peloista puhumisen hyvää tekevästä vaikutuksesta. Hedelmällisiksi sekä vilkasta keskustelua poikiviksi ja hilpeiksikin ovat myös osoittautuneet yhteiset iltasatu- ja lukuhetket sekä omien että lastenlasten seurassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, onneksi pelottelusta on päästy ainakin enimmäkseen eroon!
      Kirjallisuus on tosiaan mainio ja turvallinen tapa käsitellä pelottavia asioita ja muitakin mietityttäviä juttuja.

      Poista
  3. Minä ajattelen, että tämän kirjan pointti on käsitellä ja palastella pelottavia kokemuksia ja pelon tuntemusta tiedon ja leikin avulla.

    Minäkin olin lapsena monia asioita pelkäävä lapsi, tavanomaisten kummitusten lisäksi pelkäisin ihan hurjasti ufoja ja humanoideja, kiitos silloin 90-luvun alussa televisiosta tulleen Juhan af Grannin sarjan…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palasteleva lähestymistapa kyllä sopiikin sellaiseen pohdintaan, minkälaisia eri hahmot ovat mielikuvituksessa ja miten niitä on kuvattu. Hienon kuvituksen avulla on mahdollista kivasti konkretisoida mielikuvituksen tuotoksia.
      Ja kyllä, populaarikulttuuri voi vaikuttaa paljonkin siihen, mitä pelätään – varsinkin, kun kulttuurituotteet yhdistetään vilkkaaseen mielikuvitukseen. ☺️

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Herman Koch: Lääkäri

"He haluavat että heidät tutkitaan . He eivät tyydy lääkärin monivuotiseen kokemukseen, hänen kliiniseen katseeseensa joka rekisteröi yhdellä silmäyksellä mikä jotakuta vaivaa, koska on nähnyt saman jo satatuhatta kertaa. Koska hän tietää kokemuksesta, ettei hänen sadannellatuhannennella ensimmäisellä kerralla tarvitse yhtäkkiä pukea kumihansikkaitaan." Herman Koch: Lääkäri Siltala 2013 Hollanninkielinen alkuteos Zomerhuis met zwembad  2011 Suomentanut Sanna van Leeuwen 447 sivua Herman Kochin Lääkäri -romaani tutustuttaa lukijansa yleislääkäri Marc Schlosseriin, joka on varsin omintakeinen tyyppi. Hän on onnistunut luomaan itsestään kuvan lääkärinä, jolla on aikaa. Hänen vastaanotolleen jonotetaan, vaikka hän yrittää olla kuuntelematta potilaitaan ja mieluummin vain katselee ja jättää tutkimatta. Suhtautuminen potilaisiin on kyynistä ja välinpitämätöntä. Heitä on potilaistani selvä enemmistö, useimpia ei vaivaa yhtikäs mikään. He voihkivat ja valittavat, ääntelystä

Lucy Foley: Jahti

Kun hän on lähempänä, huomaan, että hänen piirteensä ovat jähmettyneet järkytyksestä. Tunnen ilmeen. Olen nähnyt sen ennenkin. Juuri tuollaiselta näyttää ihminen, joka on nähnyt jotakin kauhistuttavaa, jotakin, mikä ei kuulu ihmisen tavallisiin kokemuksiin. Avaan oven ja päästän hänet sisään. Hän tuo mukanaan jääkylmää ilmaa ja lunta. – Mitä on tapahtunut, kysyn häneltä. Lucy Foley: Jahti Otava 2020 alkuteos The Hunting Party suomentanut  Satu Leveelahti äänikirjan lukija Outi Vuoriranta kesto 10 h 24 min Jahdissa  uutta vuotta kokoontuu vastaanottamaan yhdeksänhenkinen kaveriporukka Lontoosta. Hyväosainen ja hieman elitistiseltä vaikuttava joukkio suuntaa Skotlantiin syrjäiseen lomakylään perinteitä kunnioittaen: joukkion tapana on ollut hakeutua aika ajoin yhteen vaihtamaan kuulumisia ja muistelemaan menneitä. Mukana on neljä pariskuntaa, yksi lapsi ja yksi sinkku. Aika pian selviää, että henkilöillä ei ole niin lämpimät ja läheiset välit kuin mitä ulospäin yritetään esittää. Muutama

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse