Siirry pääsisältöön

Marjatta Levanto ja Julia Vuori: Pelottelun (ja pelon voittamisen) käsikirja

Lohikäärmeet, jättiläiset, koko hirviöiden mielikuvituksellisen kirjava joukko sujahtaa esiin ilmasta, vedestä, maan alta ja maan päältä. Niitä on saapunut kokoukseen maailman kaikista kolkista ja kaikilta aikakausilta. Jokaisella kansalla ja kulttuurilla kun on oma hirviöjoukkonsa ja omat mielikuvitukselliset tarinansa niistä kertomaan. Yhteistä niillä on vain se, että ne ovat yksinkertaisesti uskomattoman näköisiä. Mitä suurimmassa määrin kaikkien luonnonlakien vastaisia.

Marjatta Levanto ja Julia Vuori:
Pelottelun (ja pelon voittamisen) käsikirja
Teos 2018
153 sivua

Synkkänä sydänyönä kokoontuu joukko pahoja voimia. Kolmen tien risteykseen saapuu kaikkialta maailmasta sekalainen joukkio erilaisia pelottelijoita kummituksista jättiläisiin, hirviöistä lepakoihin. Joukkion tavoitteena on paitsi pohtia pelottelun peruasioita myös suunnitella Pelottelun Käsikirjaa.

Tämän kehystarinan sisällä esitellään maailmanhistoriasta erilaisia hahmoja, jotka ovat ihmisiä onnistuneet pelottelemaan. Mukana on monenlaisia viittauksia muun muassa Raamattuun ja muuhun kirjallisuuteen, ja teokseen on koottu upeita kuvituksia jopa vuosisatojen takaa. Kokonaisuutta täydentää Julia Vuoren kuvitustyö, joka tuo mukaan myös lempeää huumoria.

Kolmosluokkalaisen lukukaverini kanssa pidimmekin paljon kirjan kuvituksesta. Siinä riittää runsaasti tutkittavaa ja teosta tulee varmasti kuvien ansiosta selailtua myöhemminkin.

Pidimme myös lennokkaasta kielestä ja siitä, miten erilaisista pelottavista mielikuvituksen luomista hahmoista tulee teoksen sivuilla eläviä ja kiinnostavia. Kokonaisuutena kertomus kuitenkin jää melko hajanaiseksi ja myös tavoitteiltaan epäselväksi: en aivan hahmottanut teoksen ydintä enkä toisaalta oikein tiedä, minkä ikäisille teos on tarkoitettu. Osin teos toiminee alakoulun alemmilla luokilla oleville mutta osin sisältö viittaa hieman vanhempiin lukijoihin. 

Kommentit

  1. Olen itse pelännyt ja jännittänyt monia asioita. Edelleen pelkään toisinaan pimeää. Se on aivan hirveää, kun on ulkona yhtäkkiä säkkipimeää, eikä näe mitään. Onneksi on nuo koirakaverit kavereina kävelylenkillä. Jos olen yksin kotona ja ulkona on pimeää, nukun valot päällä.
    Tykkään silti lukea pelottavia ja jännittäviä kirjoja.
    Peloista kannattaa puhua, sillä kaikilla on pelkoja, kaikki jännittävät eri tilanteita. Niissä ei ole mitään hävettävää. Kannustan puhumaan lasten kanssa erilaisista tunteista. Örkkejä ja muita kummallisuuksia on maailma täynnä. Ainakin meille, joilla on villi mielikuvitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä, että peloista – niin kuin muistakin tunteista – pitää puhua, jotta tulee näkyväksi se, että kaikkia pelottaa joskus ja että siinä ei tosiaan ole mitään hävettävää. On ihanaa, että on niin paljon tarjolla laadukkaita lastenkirjoja erilaisten aiheiden käsittelemiseen. Tämä teos ei siltä osin täysin lunastanut odotuksia, mutta kuvitus on upea ja sen kautta on tietysti mahdollista pohtia hyvin, miltä eri mielikuvitushahmot voivat näyttää ja mikä niissä pelottaa.

      Poista
  2. Lempeällä ja hersyvällä huumorilla on aina käyttöä:)
    Onneksi tuollaiset omakokemukselliset Mörkö tulee, jos et nukahda metodit ovat ko taaksejäänyttä aikakautensa historiaa.
    Olen Main kanssa tismalleen samaa mieltä turvallisessa tilanteessa peloista puhumisen hyvää tekevästä vaikutuksesta. Hedelmällisiksi sekä vilkasta keskustelua poikiviksi ja hilpeiksikin ovat myös osoittautuneet yhteiset iltasatu- ja lukuhetket sekä omien että lastenlasten seurassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, onneksi pelottelusta on päästy ainakin enimmäkseen eroon!
      Kirjallisuus on tosiaan mainio ja turvallinen tapa käsitellä pelottavia asioita ja muitakin mietityttäviä juttuja.

      Poista
  3. Minä ajattelen, että tämän kirjan pointti on käsitellä ja palastella pelottavia kokemuksia ja pelon tuntemusta tiedon ja leikin avulla.

    Minäkin olin lapsena monia asioita pelkäävä lapsi, tavanomaisten kummitusten lisäksi pelkäisin ihan hurjasti ufoja ja humanoideja, kiitos silloin 90-luvun alussa televisiosta tulleen Juhan af Grannin sarjan…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palasteleva lähestymistapa kyllä sopiikin sellaiseen pohdintaan, minkälaisia eri hahmot ovat mielikuvituksessa ja miten niitä on kuvattu. Hienon kuvituksen avulla on mahdollista kivasti konkretisoida mielikuvituksen tuotoksia.
      Ja kyllä, populaarikulttuuri voi vaikuttaa paljonkin siihen, mitä pelätään – varsinkin, kun kulttuurituotteet yhdistetään vilkkaaseen mielikuvitukseen. ☺️

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok