Siirry pääsisältöön

Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

Kaupunki muistutti huvipuistoa. Talojen julkisivuja peitti kirjavien valojen sekamelska, jonka rinnalla taivaan tähdetkin joutuivat häpeään. Kattojen yllä papatti lentokone. Yhtäkkiä ylhäältä alkoi sataa tinapaperilantteja. Ohikulkijat katsahtivat taivaalle ja kumartuivat noukkimaan lappusia. Fabianin mielessä häivähti satu pikkutytöstä, joka nostaa paidanhelmansa vangitakseen taivaalta satelevia taalereita. Hän sieppasi ohikulkijan hatunlieriltä itselleen lantin. ”Tervetuloa Exotik-baariin, osoite Nollendorfplatz 3, Kauniita naisia, eläviä alastonpatsaita, samassa talossa täysihoitola Condor”, tinapaperissa luki. Hetkessä Fabian kuvitteli itsensä ilma-aluksen lentäjäksi joka katsoi ylhäältä nuorta miestä Joachimstraßella ihmisjoukon tuoksinassa, lyhtyjen ja näyteikkunoiden valoissa, kuumeiseen hehkuun syttyneiden öisten katujen vilskeessä. Miten pieni se mies oli. Ja hän itse oli tuo mies!

Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä
Aviador 2022
alkuteos Der Gang vor die Hunde 1931
suomentanut Vesa Tapio Valo
kansi Saara Hankama
294 sivua

Erich Kästnerin romaani Tuuliajolla Berliinissä on julkaistu alkujaan jo vuonna 1931. Nyt teoksesta on saatu uusi suomennos, ja koska minua kiinnostaa niin 1900-luvun alkupuolisko kuin myös Berliini – kyllä, olen katsonut Babylon Berlinin ja Lupausten linnakkeen – päädyin varaamaan Kästnerin romaanin kirjastosta itselleni.

Sainkin käsiini varsin kiintoisan kertomuksen. Sen päähenkilö on nuori mies, Fabian, lupaava mainostoimittaja. Hän elää kuljeskelevaa elämää seuranaan usein ystävänsä Labude, eikä kummankaan pyrkimyksistä tavoitella vakiintuneempaa elämäntapaa oikein tule mitään. Kun Fabian saa potkut työstään, näyttäytyy ympäröivä yhteiskunta paitsi epävakaana myös paikoin absurdina – maailma on kaoottinen, sekava ja ennustamaton, kenties sotaa enteillen. 

Jossain määrin sekava on myös Kästnerin romaani. Se koostuu tilanteista, jotka ovat kuin välähdyksiä romaanihenkilöiden ja erityisesti Fabianin todellisuudesta. Mutta kyllä kertomukseen punainen lankakin muodostuu, kun sen antaa niin tehdä. Samaan aikaan välähdyksittäin romaani on hyvin kuvallinen: on varsin vaivatonta kuvitella mielessä Fabian astelemassa 1930-luvun Berliinissä, ja juuri tällaisissa hetkissä tavoitan romaanin voimaa, hienoa tunnelmaa.

Paikka paikoin kuitenkin koen, etten aivan pysy perässä enkä aivan hahmota, mistä on kysymys. Suomentaja Vesa Tapio Valon jälkisanat ovat suureksi avuksi, mutta en niidenkään tukemana ole aina kartalla niin hyvin kuin toivoisin.

Tuuliajolla Berliinissä ei ehkä ole varsinaisesti minun kirjani, vaikka monesta asiasta sen äärellä nautinkin. Lopetus onnistui viimeistään saamaan pään pyörälle mutta myös vakuuttamaan, että Kästnerin aikanaan sensuurin kynsiin joutunut teos kannatti lukea. 

Sadan vuoden lukuhaasteessa Erich Kästnerin teos kuittaa 1930-luvun.

Kommentit

  1. Piti oikein lukea uudestaan alun lainaus, en ollut ensimmäisellä kerralla mieltänyt että siinä voisi olla lähes sadan vuoden takainen ajankohta! Mielenkiintoista!
    Harmi että oli niin sekava ja päätä pyörryttävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on tosiaan kiehtovaa modernia tunnelmaa. Kannattaa kuitenkin tutustua, jos esimerkiksi tuo aika kiinnostaa.

      Poista
  2. Jotenkin tästä tulee mieleen Natalia Ginzburgin Kieli jota puhumme, sekä ajankuvan (tosin Italiassa) että haastavan rakenteen puolesta. Kiva kuitenkin, että näitä vanhempia teoksia suomennetaan ja luetaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan kiva, että vanhempiakin teoksia tulee uudelleen esille. Tässä yllätti varsin moderni maailma, ja ajallinen konteksti on tietenkin kiehtova.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...