Siirry pääsisältöön

Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

Kaupunki muistutti huvipuistoa. Talojen julkisivuja peitti kirjavien valojen sekamelska, jonka rinnalla taivaan tähdetkin joutuivat häpeään. Kattojen yllä papatti lentokone. Yhtäkkiä ylhäältä alkoi sataa tinapaperilantteja. Ohikulkijat katsahtivat taivaalle ja kumartuivat noukkimaan lappusia. Fabianin mielessä häivähti satu pikkutytöstä, joka nostaa paidanhelmansa vangitakseen taivaalta satelevia taalereita. Hän sieppasi ohikulkijan hatunlieriltä itselleen lantin. ”Tervetuloa Exotik-baariin, osoite Nollendorfplatz 3, Kauniita naisia, eläviä alastonpatsaita, samassa talossa täysihoitola Condor”, tinapaperissa luki. Hetkessä Fabian kuvitteli itsensä ilma-aluksen lentäjäksi joka katsoi ylhäältä nuorta miestä Joachimstraßella ihmisjoukon tuoksinassa, lyhtyjen ja näyteikkunoiden valoissa, kuumeiseen hehkuun syttyneiden öisten katujen vilskeessä. Miten pieni se mies oli. Ja hän itse oli tuo mies!

Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä
Aviador 2022
alkuteos Der Gang vor die Hunde 1931
suomentanut Vesa Tapio Valo
kansi Saara Hankama
294 sivua

Erich Kästnerin romaani Tuuliajolla Berliinissä on julkaistu alkujaan jo vuonna 1931. Nyt teoksesta on saatu uusi suomennos, ja koska minua kiinnostaa niin 1900-luvun alkupuolisko kuin myös Berliini – kyllä, olen katsonut Babylon Berlinin ja Lupausten linnakkeen – päädyin varaamaan Kästnerin romaanin kirjastosta itselleni.

Sainkin käsiini varsin kiintoisan kertomuksen. Sen päähenkilö on nuori mies, Fabian, lupaava mainostoimittaja. Hän elää kuljeskelevaa elämää seuranaan usein ystävänsä Labude, eikä kummankaan pyrkimyksistä tavoitella vakiintuneempaa elämäntapaa oikein tule mitään. Kun Fabian saa potkut työstään, näyttäytyy ympäröivä yhteiskunta paitsi epävakaana myös paikoin absurdina – maailma on kaoottinen, sekava ja ennustamaton, kenties sotaa enteillen. 

Jossain määrin sekava on myös Kästnerin romaani. Se koostuu tilanteista, jotka ovat kuin välähdyksiä romaanihenkilöiden ja erityisesti Fabianin todellisuudesta. Mutta kyllä kertomukseen punainen lankakin muodostuu, kun sen antaa niin tehdä. Samaan aikaan välähdyksittäin romaani on hyvin kuvallinen: on varsin vaivatonta kuvitella mielessä Fabian astelemassa 1930-luvun Berliinissä, ja juuri tällaisissa hetkissä tavoitan romaanin voimaa, hienoa tunnelmaa.

Paikka paikoin kuitenkin koen, etten aivan pysy perässä enkä aivan hahmota, mistä on kysymys. Suomentaja Vesa Tapio Valon jälkisanat ovat suureksi avuksi, mutta en niidenkään tukemana ole aina kartalla niin hyvin kuin toivoisin.

Tuuliajolla Berliinissä ei ehkä ole varsinaisesti minun kirjani, vaikka monesta asiasta sen äärellä nautinkin. Lopetus onnistui viimeistään saamaan pään pyörälle mutta myös vakuuttamaan, että Kästnerin aikanaan sensuurin kynsiin joutunut teos kannatti lukea. 

Sadan vuoden lukuhaasteessa Erich Kästnerin teos kuittaa 1930-luvun.

Kommentit

  1. Piti oikein lukea uudestaan alun lainaus, en ollut ensimmäisellä kerralla mieltänyt että siinä voisi olla lähes sadan vuoden takainen ajankohta! Mielenkiintoista!
    Harmi että oli niin sekava ja päätä pyörryttävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on tosiaan kiehtovaa modernia tunnelmaa. Kannattaa kuitenkin tutustua, jos esimerkiksi tuo aika kiinnostaa.

      Poista
  2. Jotenkin tästä tulee mieleen Natalia Ginzburgin Kieli jota puhumme, sekä ajankuvan (tosin Italiassa) että haastavan rakenteen puolesta. Kiva kuitenkin, että näitä vanhempia teoksia suomennetaan ja luetaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan kiva, että vanhempiakin teoksia tulee uudelleen esille. Tässä yllätti varsin moderni maailma, ja ajallinen konteksti on tietenkin kiehtova.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok