Siirry pääsisältöön

Eve Hietamies: Palavaa lunta

Omasta mielestään Riikalla oli homma hanskassa, sillä alkuaikoina hän veti hihaan vain pari kertaa vuorokaudessa. Eihän hänellä mitään ongelmaa ollut. Vuosikaudet Riikka pystyi valehtelemaan tämän itselleen. Vielä viiden käyttövuoden jälkeen hän pystyi perustelemaan asian niin, ettei siinä ollut mitään ongelmaa – ja jatkoi vielä seuraavat viisi vuotta. Päihteidenkäyttäjille tuttu mantra pyöri päässä: Kyllä minä tämän hanskaan, pystyn lopettamaan heti kun haluan.

Eve Hietamies: Palavaa lunta
Docendo 2023
kansi Marjaana Virta
299 sivua

Minulla oli suuri kunnia osallistua marraskuussa 2022 Naistenkartano ry:n satavuotisjuhlaan. Pidin juhlassa puheen naisten keskinäisestä tuesta ja naisesikuvista – esikoistietokirjani aiheen mukaisesti. Puheeni jälkeen luokseni saapui vuolaasti kiitellen nainen, joka puhui nopeasti ja kertoi hetkessä taustastaan kaiken olennaisen.

Tuo nainen oli Riikka Tuomi, joka kertoi olleensa 20 vuotta päihderiippuvainen ja eläneensä huumeiden täyttämää elämää oikeastaan koko aikuisikänsä. Riikka myös kertoi, että hänen tarinansa on tulossa julkisuuteen kirjana. Kiinnostuin välittömästi.

Nyt tuo kirja on julkaistu. Eve Hietamiehen kirjoittama Palavaa lunta – Tuhon tieltä toipuvassa addiktiksi perustuu kirjailijan ja Riikka Tuomen keskusteluihin. Teos avaa lapsuudesta lähtien sitä, miten kaikki meni niin pahasti pieleen, että jo teini-iässä Riikka oli päihdekoukussa ja eli kahden vuosikymmenen ajan vaihtaen asuntoja ja kumppaneita, oli välillä koditon, välillä sairaalahoidossa, tuli pahoinpidellyksi ja teki rikoksia. Samoin teos avaa sitä, mikä lopulta johti siihen, että Riikka päätti jättää päihteet.

Riikka Tuomen tarina on järisyttävä. Minun piti lukea kirjaa vähitellen, pala palalta, koska tapahtumat ahdistivat välillä niin suuresti. Ahdistuksesta huolimatta kirja on tärkeää luettavaa: se muistuttaa, että addiktiot ovat sairaus ja että addiktoitunut on aina jonkun lapsi, ehkä sisar, veli tai muu sukulainen, jonkun läheinen; ihminen joka on muutakin kuin riippuvuutensa. Kun niin helposti päihdeongelmaiset niputetaan kasvottomaksi massaksi, on Palavaa lunta hyödyllinen muistutus siitä, että haasteet ovat yksilöiden haasteita, koko elämän kokoisia vyyhtejä, jotka eivät ratkea sillä, että riippuvainen käsketään lopettamaan päihteiden käyttö.

Eve Hietamiehen teos sisältääkin myös huomionarvoisia havaintoja siitä, mikä voi auttaa. Riikka Tuomen mukaan ensisijaisen tärkeää on, että ihminen itse haluaa irti päihteistä. Toisaalta pelkkä halu ei välttämättä riitä, jos oikeanlaista tukea ei ole tarjolla. Minkälaista tuen pitäisi olla, siitä Riikalla on painavaa sanottavaa.

Palavaa lunta on syntynyt Riikka Tuomen ja Eve Hietamiehen yhteisten keskustelujen tuloksena. Välillä teos raottaa verhoa taustalle, ja pidänkin siitä, miten kaksikko sanailee ja miten Hietamies oppii Tuomeen tutustuessaan lisää. Silti hätkähdän, kun Hietamies tivaa Tuomelta, miksi tämä ei lähtenyt väkivaltaisesta suhteesta – en aivan näe kysymystä tarpeellisena, vaikka ymmärränkin, että monen mieleen kysymys väistämättä nousee. Alkuun minua myös vaivaa se, miten teoksessa käytetään huumemaailman slangia sellaisissakin osuuksissa, jotka sisältävät kirjailijan kuvailua ja kerrontaa – jokin siinä, että ulkopuolelta tuleva ottaa slangin omaan käyttöönsä, häiritsee. Toisaalta pidän siitä, että kirjailija tunnustaa tietämättömyytensä ja antaa kokemusasiantuntijan kertoa. Lopputulos on yhtenäinen ja onnistunut, vaikka Riikka Tuomen ei olekaan ollut keskusteluissa helppoa rakentaa menneisyydestään selkeää aikajanaa.

Palavaa lunta on teos, jonka toivoisin päätyvän ennen kaikkea päihderiippuvaisiin vieroksuen suhtautuvien lukulistalle. Kirja antaa kurkistaa maailmaan, joka helposti jää pimentoon mutta jonka äärellä pienikin ymmärryksen ja empatian lisäys ei liene haitaksi. Varsinkin siinä kohtaa, kun vähäosaisilta halutaan viedä vähästäkin osa pois, voi olla silmiä avaavaa tutustua yhteen yksilötarinaan ja sen kautta monen muun kohtaloon. Riikka Tuomi kävi pohjalla mutta onnistui ponnistamaan ylöspäin. Valitettavan moni jää pohjalle eritoten, jos tukea ei ole riittävästi tarjolla.

Helmet 2023 -lukuhaaste: 10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja.


Kommentit

  1. Kiitos esittelystä. Todellakin päihderiippuvaisilla on läheiset. Sun poika kävi täällä oli äidin kirjoittama teos pojan holtittomasta elämästä, mihin kuuluivat päihteet. Järkyttävää luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun poika kävi täällä on vaikuttava teos! Vaikka siinä lähtökohtana onkin mielen sairastuminen, on kirjoissa paljon samaa – oivalsin nyt, kun Kuoppamäen teoksen mainitsit. Kuoppamäkihän puhuu paljon siitä, miten vaikeaa on, kun mielenterveysongelmista kärsivältä puuttuu sairaudentunto. Samankaltaistahan on myös päihderiippuvaisuuksissa: addikti ei itse hahmota, että hänen toimintansa on ongelmallista. Ja jos ei itse tunnista ongelmaa eikä halua raitistua, ovat läheiset kovin keinottomia.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Herman Koch: Lääkäri

"He haluavat että heidät tutkitaan . He eivät tyydy lääkärin monivuotiseen kokemukseen, hänen kliiniseen katseeseensa joka rekisteröi yhdellä silmäyksellä mikä jotakuta vaivaa, koska on nähnyt saman jo satatuhatta kertaa. Koska hän tietää kokemuksesta, ettei hänen sadannellatuhannennella ensimmäisellä kerralla tarvitse yhtäkkiä pukea kumihansikkaitaan." Herman Koch: Lääkäri Siltala 2013 Hollanninkielinen alkuteos Zomerhuis met zwembad  2011 Suomentanut Sanna van Leeuwen 447 sivua Herman Kochin Lääkäri -romaani tutustuttaa lukijansa yleislääkäri Marc Schlosseriin, joka on varsin omintakeinen tyyppi. Hän on onnistunut luomaan itsestään kuvan lääkärinä, jolla on aikaa. Hänen vastaanotolleen jonotetaan, vaikka hän yrittää olla kuuntelematta potilaitaan ja mieluummin vain katselee ja jättää tutkimatta. Suhtautuminen potilaisiin on kyynistä ja välinpitämätöntä. Heitä on potilaistani selvä enemmistö, useimpia ei vaivaa yhtikäs mikään. He voihkivat ja valittavat, ääntelystä

Lucy Foley: Jahti

Kun hän on lähempänä, huomaan, että hänen piirteensä ovat jähmettyneet järkytyksestä. Tunnen ilmeen. Olen nähnyt sen ennenkin. Juuri tuollaiselta näyttää ihminen, joka on nähnyt jotakin kauhistuttavaa, jotakin, mikä ei kuulu ihmisen tavallisiin kokemuksiin. Avaan oven ja päästän hänet sisään. Hän tuo mukanaan jääkylmää ilmaa ja lunta. – Mitä on tapahtunut, kysyn häneltä. Lucy Foley: Jahti Otava 2020 alkuteos The Hunting Party suomentanut  Satu Leveelahti äänikirjan lukija Outi Vuoriranta kesto 10 h 24 min Jahdissa  uutta vuotta kokoontuu vastaanottamaan yhdeksänhenkinen kaveriporukka Lontoosta. Hyväosainen ja hieman elitistiseltä vaikuttava joukkio suuntaa Skotlantiin syrjäiseen lomakylään perinteitä kunnioittaen: joukkion tapana on ollut hakeutua aika ajoin yhteen vaihtamaan kuulumisia ja muistelemaan menneitä. Mukana on neljä pariskuntaa, yksi lapsi ja yksi sinkku. Aika pian selviää, että henkilöillä ei ole niin lämpimät ja läheiset välit kuin mitä ulospäin yritetään esittää. Muutama

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum