Siirry pääsisältöön

Ninni Schulman: Tyttölapsi nro 291

Miten paljon itkin sairaalassa puolen ensimmäisen elinvuoteni aikana? Kuuliko minua kukaan? Kunpa siitä olisi maininta potilaskertomuksissa.

Ninni Schulman: Tyttölapsi nro 291
Tammi 2022
alkuteos Flickebarn Nr. 291
suomentanut Katriina Huttunen
kansi Lotta Kühlhorn
197 sivua

Tunnettu dekkaristi Ninni Schulman romahtaa, kun liitto puolison ja yhteisten lasten isän kanssa päättyy avioeroon. Hän päätyy psykiatriseen hoitoon ja samalla tarkastelemaan koko elämäänsä ja erityisesti lapsuuttaan, joka oli erikoinen.

Kun Ninni syntyi, hänellä oli vaikea selkävamma. Sitä piti hoitaa pitkillä sairaalajaksoilla ja rajuin keinoin. Ninni joutuu jo varhain viettämään pitkiä aikoja vieraiden ihmisten hoivissa, erossa vanhemmistaan. 

Elinkelvoton. Epänormaali. Lääketieteellinen mysteeri, arvoitus joka piti ratkaista.

Avioero "vetää maton jalkojen alta" ja Ninni päätyy pohtimaan, mistä hänen pelkonsa kumpuavat. Hän toipuu avioerostaan samalla kun tutkii vanhoja potilasasiakirjojaan ja itseään, käy terapiassa ja elää arkea.

Lukijan silmien eteen piirtyy ravisteleva ja paikoin jopa kauhistuttava kertomus siitä, miten sairasta lasta on kohdeltu 1970-luvulla ja minkälaisin pakkokeinoin lasta on hoidettu. Tarkoitus on toki ollut hyvä, mutta kohtelun jäljet näkyvät vielä aikuisuudessakin. Niitä jälkiä Schulman tutkii, muistojensa ja asiakirjojen avulla hän luo kuvaa lapsesta, joka jätetään kerta toisensa jälkeen yksin.

Tyttölapsi nro 291 on vaikuttava ja omakohtainen romaani Ninni Schulmanin elämästä lapsuudesta nykyhetkiin. Schulman avaa koskettavasti kokemuksiaan erilaisuudesta, häpeästä ja vaikeuksistaan hyväksyä itseään. Omaelämäkerrallinen teos on järisyttävä ja muistuttaa siitä, miten tärkeää ihmisen on olla lähellä muita ja kokea tulevansa hyväksytyksi.

Muualla: Leena Lumi ja Kirjasähkökäyrä.

Helmet 2022: 17. Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai kohua.

Kommentit

  1. Surullinen lapsuus. Lapsuuden traumat vaikuttavat pitkälle elämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri. Onneksi Schulman saa apua ja tuo kokemuksiaan näkyviin.

      Poista
  2. Aikoinaan ei ilmeisesti ymmärrettykään sitä, mitä jälkiä pitkät sairaalajaksot lapsissa aiheuttavat. Käsittääkseni Suomessakin vanhempia suorastaan patisteltiin pysymään kotona, jotta lapset eivät niin ikävöisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällainen käsitys minullakin on. Onneksi asenteet ovat muuttuneet ja ymmärrys kasvanut.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok