Siirry pääsisältöön

Katariina Vuori: Kasvun paikka

Ruuvasin kodinhoitohuoneen kattoon koukun ja värkkäsin ontelokuteesta jättimäisen amppelin. Laitoin siihen vanhasta uunista jääneen paistopellin ja asettelin Annalta ostamani kasvit siihen. Siinä ne olivat paikassa, johon mieheni silmät eivät eksyneet. Ja kun äitini seuraavan kerran tulisi, nostaisin amppelin siksi aikaa saunaan, piiloon lauteiden alle.

Katariina Vuori: Kasvun paikka
Otava 2022
kansi Mirella Mäkilä
334 sivua

Kasvun paikka on viihteellinen romaani, jossa kasvavat sekä kasvit että romaanin päähenkilö. Jälkimmäinen on nimeltään Silvia, ja hänellä on takanaan useita kotiäitivuosia. Miehellä on vaativa työ, joka on kuitenkin sen verran hyväpalkkainen, että mies elättää yksinään perheensä.

Silvian puoliso on toivonut, että vaimo on kotiäiti, joka leipoo keskiviikkoisin pullaa ja huolehtii, että pöydässä on lämmin ruoka odottamassa töistä kotiin palaavaa. Silvialla ei ole suuria ammatillisia ambitioita oikeastaan koskaan, joten kotiäidin rooli on sopinut hänelle vallan hyvin.

Sitten Silvia löytää elämäänsä jotain, mikä ei ole varsinaisesti puolison toiveiden mukaista. Silvia hurahtaa huonekasveihin. Eikä kyseessä ole mikään pieni hurahdus, vaan pian kasvit valtaavat tilaa sekä perheen yhteisestä kodista että enenevässä määrin Silvian ajatuksista. Hän haluaa oppia ja tietää kasveista kaiken, surffaa netissä ja liittyy erilaisiin kasviryhmiin. Mitä enemmän kasveja tulee, sitä kunnianhimoisemmaksi hän ostostensa suhteen käy.

Pian Silvia haeskelee kasveja sieltä, täältä ja käyttää niihin runsaasti rahaa. Miehelleen hän valehtelee saaneensa kasveja ilmaiseksi, ja kun kasvi-innostus saa valtaansa, voi puolison unohtaa mökille hieman suunniteltua pidemmäksi aikaa.

Lukijalle on selvää, että jotain täytyy tapahtua ennemmin tai myöhemmin, niin kovilla kierroksilla Silvia kasviensa kanssa käy. Lukijalle on selvää sekin, että jokin on päähenkilön elämässä vinksallaan – ehkä viherkasvit täyttävät aukkoa, joka arjessa ammottaa.

Kasvun paikka on kiinnostavaan ideaan perustuva romaani. Siihen sisältyy runsaasti viherkasvitietoutta, ja kodin kasveista kiinnostuneille se lieneekin varsinainen aarreaitta – myönnän itsekin googlailleeni joitakin Silvian hankkimia kasveja. Minun makuuni kertomus olisi kuitenkin voinut olla hieman tiivistetympi.

Romaani on viihdyttävä ja humoristinen. Huumori perustuu paljon liioitteluun, mutta ehkä minuun vetosi kuitenkin huumoria enemmän Silvian hahmo. Minusta siinä, miten Silvia näkee itsensä ja miten muut häneen suhtautuvat, on jotain murheellista. Päähenkilön minäkuva ja viherkasviaddiktio muodostavat kombon, joka suorastaan pakottaa selvittämään, miten lopulta käy niin Silvialle kuin kasveillekin.

Helmet 2022: 34. Kirjailijan nimessä on luontosana.

Kasvun paikasta muualla: Kirsin kirjanurkka, Luetut.net ja Kirja vieköön!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii