Siirry pääsisältöön

Katariina Vuori: Kasvun paikka

Ruuvasin kodinhoitohuoneen kattoon koukun ja värkkäsin ontelokuteesta jättimäisen amppelin. Laitoin siihen vanhasta uunista jääneen paistopellin ja asettelin Annalta ostamani kasvit siihen. Siinä ne olivat paikassa, johon mieheni silmät eivät eksyneet. Ja kun äitini seuraavan kerran tulisi, nostaisin amppelin siksi aikaa saunaan, piiloon lauteiden alle.

Katariina Vuori: Kasvun paikka
Otava 2022
kansi Mirella Mäkilä
334 sivua

Kasvun paikka on viihteellinen romaani, jossa kasvavat sekä kasvit että romaanin päähenkilö. Jälkimmäinen on nimeltään Silvia, ja hänellä on takanaan useita kotiäitivuosia. Miehellä on vaativa työ, joka on kuitenkin sen verran hyväpalkkainen, että mies elättää yksinään perheensä.

Silvian puoliso on toivonut, että vaimo on kotiäiti, joka leipoo keskiviikkoisin pullaa ja huolehtii, että pöydässä on lämmin ruoka odottamassa töistä kotiin palaavaa. Silvialla ei ole suuria ammatillisia ambitioita oikeastaan koskaan, joten kotiäidin rooli on sopinut hänelle vallan hyvin.

Sitten Silvia löytää elämäänsä jotain, mikä ei ole varsinaisesti puolison toiveiden mukaista. Silvia hurahtaa huonekasveihin. Eikä kyseessä ole mikään pieni hurahdus, vaan pian kasvit valtaavat tilaa sekä perheen yhteisestä kodista että enenevässä määrin Silvian ajatuksista. Hän haluaa oppia ja tietää kasveista kaiken, surffaa netissä ja liittyy erilaisiin kasviryhmiin. Mitä enemmän kasveja tulee, sitä kunnianhimoisemmaksi hän ostostensa suhteen käy.

Pian Silvia haeskelee kasveja sieltä, täältä ja käyttää niihin runsaasti rahaa. Miehelleen hän valehtelee saaneensa kasveja ilmaiseksi, ja kun kasvi-innostus saa valtaansa, voi puolison unohtaa mökille hieman suunniteltua pidemmäksi aikaa.

Lukijalle on selvää, että jotain täytyy tapahtua ennemmin tai myöhemmin, niin kovilla kierroksilla Silvia kasviensa kanssa käy. Lukijalle on selvää sekin, että jokin on päähenkilön elämässä vinksallaan – ehkä viherkasvit täyttävät aukkoa, joka arjessa ammottaa.

Kasvun paikka on kiinnostavaan ideaan perustuva romaani. Siihen sisältyy runsaasti viherkasvitietoutta, ja kodin kasveista kiinnostuneille se lieneekin varsinainen aarreaitta – myönnän itsekin googlailleeni joitakin Silvian hankkimia kasveja. Minun makuuni kertomus olisi kuitenkin voinut olla hieman tiivistetympi.

Romaani on viihdyttävä ja humoristinen. Huumori perustuu paljon liioitteluun, mutta ehkä minuun vetosi kuitenkin huumoria enemmän Silvian hahmo. Minusta siinä, miten Silvia näkee itsensä ja miten muut häneen suhtautuvat, on jotain murheellista. Päähenkilön minäkuva ja viherkasviaddiktio muodostavat kombon, joka suorastaan pakottaa selvittämään, miten lopulta käy niin Silvialle kuin kasveillekin.

Helmet 2022: 34. Kirjailijan nimessä on luontosana.

Kasvun paikasta muualla: Kirsin kirjanurkka, Luetut.net ja Kirja vieköön!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok