Kesällä syntyi leu'dd, jota ei kukaan ihminen kuulisi. Se kertoi sydämensä hukanneesta tytöstä, jonka rakastetulla oli nimenä auringonnousu. Sen tekeminen helpotti, laulaminen kesäöisessä metsässä vielä enemmän. Ja syksyllä Senja palasi jotenkuten ehjänä, kuin nilkkuna lintuna, takaisin Helsinkiin, rakastui syksyn ensimmäisissä bileissä ja tuli vahingossa raskaaksi.
Katri Rauanjoen Kesämerkit vie keskelle saamelaisuutta. Romaani luo välähdyksenomaisia silmäyksiä erilaisiin tilanteisiin ja henkilöihin: yksi on metrossa kaukana juuriltaan, toinen Koillis-Lapissa. On kesä, ja kaikkia henkilöitä yhdistää tavalla tai toisella kolttasaamelaisuus.
Saamelaisuus piirtyy esiin vivahteikkaasti ja elävästi. Fraagmentaarinen romaani kantaa mukanaan useita henkilöitä, ja vaihtuvat näkökulmat voisivat tehdä kokonaisuudesta rikkonaisen. Niin ei kuitenkaan käy, vaan kertoja rakentaa henkilöiden välille linkityksiä, kuin jonkinlaista nauhaa, joka sitoo hahmot yhteen. Niinpä lukukokemuksesta muodostuu ehyt ja kiinnostava.
Henkilöistä muodostuu kokonaisia ihmisiä, jotka kantavat mukanaan historiaansa ja kulttuuriaan. Hahmojen kautta otetaan kantaa siihen, miten kokonainen kansa on haluttu siirtää syrjään ja suomalaistaa. Samalla muistutetaan ihmisen oman kulttuurin ja identiteetin merkityksestä. Tämä kaikki onnistuu saarnaamatta ja tavallisen elämän kuvauksen kautta.
Luonto on romaanissa voimakkaasti läsnä. Se on paitsi miljöö myös kuin yksi henkilöhahmo, joka toimii omalla tavallaan muiden kotkotuksista huolimatta. Luontokuvaus on sielua hivelevän kauniista ja saa kaihoamaan kesäiseen Lappiin.
Aurinko oli painumassa alaspäin, mutta edelleen oli kuuma. Hillanraakile imi itseensä lämpöä, kypsytti ensimmäisen siemenensä valmiiksi. Ei enää montaa päivää. Punertuvan hillan vieressä solisi puro hiljalleen, sen rannalla tuuli hellästi silitti lapinorvokkeja ja pörrötti vastaisella kohoavaa akantakkua.
Kieli on kaunista muutenkin. Kerronta rakentaa eläviä mielikuvia niin kauniista kuin rumasta ja tuo tapahtumien ja tilanteiden kautta voimakkaasti esille ydinviestiään: muuttuvassa maailmassa on suojeltava erilaisia kulttuureja ja elämänmuotoja. Kolttasaamelaisuus ei ole henkilöille itselleen ihmeellistä ja eksoottista vaan osa heitä, eikä sitä tule typistää tutkimuksen tai ihmettelyn kohteeksi.
Muualla: Kirjakirjokansi, Yökyöpeli hapankorppu lukee ja Ina Ruokolainen.
Tämä on upea romaani. Tuo episodirakenne ja useiden eri henkilöiden näkökulma tekee tarinan niin eläväksi. Ja Lapin luonto on tosiaan niin kauniisti läsnä.
VastaaPoistaPelkäsin etukäteen, että episodit eivät muodosta kokonaisuutta tai en saa jotenkin otetta romaanista. Mutta hienostihan tämä toimii.
PoistaKuulostaa todella kiinnostavalta! Saamelaisuudesta ei juuri ole tullut luettua.
VastaaPoistaTässä tuodaan hienosti esille saamelaisuutta ja myös paikoin kipeääkin suhdetta suomalaisuuteen.
Poista