Siirry pääsisältöön

Kuunneltuja äänikirjoja

Kuopion kauppahalli tuo mieleen lentokoneen kokoisen karamellin, joka on tehnyt pakkolaskun keskelle menevää 1980-lukua. Fasadipäädyn tornit muistuttavat Imatran valtionhotellin torneja lasten värityskirjaversiona. Reliefityyliset eläinhahmot taas näyttävät satukirjan kuvitukselta marengin muodossa. Vähemmästäkin alkaa tulla nälkä.

Ville-Juhani Sutinen: Matkalla Suomeen – Tarinoita heimojen maasta
Into 2022
äänikirjan lukija Aku Laitinen
kesto 12 t 51 min

Ville-Juhani Sutinen matkustaa kirjassaan ympäri Suomea tarkastellen eri alueiden ominaispiirteitä. Hän haluaa selvittää, ovatko käsitykset Suomen eri heimoista pelkkiä myyttejä vai onko niissä jonkinlaista totuuspohjaa. Tätä matkaa lukija pääsee seuraamaan aitiopaikalta Matkalla Suomeen -kirjan parissa.

Kirjan ehdotonta antia on se, että sen äärellä tulee väistämättä miettineeksi omia juuria, omaa identiteettiä ja omia käsityksiä eri alueiden asukkaista. Pidän myös siitä, miten Sutinen toisaalta tuo esille heimoaatteiden keinotekoisuuden mutta toisaalta tarkastelee avoimin mielin eri alueiden ominaispiirteitä.

Matkalla Suomeen on viihdyttävä teos, jonka miljöökuvauksista nautin paljon. On kiehtovaa kuunnella, miten Sutinen kuvailee Kuopion toria, kun samalla voi nähdä mielessään torin kellertävän kauppahallin. Erityisen paljon pidän Sutisen humoristisesta otteesta, joka saa paikoin tyrskähtelemään ääneen, ja toisaalta runollisena pilkahtelevasta kielestä.

Haluaisin saada kirjan tutkittavaksi myös painettuna kappaleena. Kirjakaupassa teosta selailtuani nimittäin ilahduin runsaasta kuvamateriaalista, ja sitä tarkastelisin mielelläni ihan ajan kanssa.


Sara Osman: Kaikki mikä jäi sanomatta
Like 2022
alkuteos Allt vi inte sa
suomentanut Sirje Niitepõld
äänikirjan lukija Mimosa Willamo
kesto 10 t 11 min

Sara Osmanin romaanissa kuvataan kolmea ystävystä, Amandaa, Carolinea ja Sofiaa. Amanda on kiinnostunut lähinnä bilettämisestä ja Caroline influensserina toimimisesta. Sofia on toisen polven maahanmuuttaja, joka haluaa edetä työssään lakitoimistossa.

Nuoret naiset ovat vuorotellen minäkertojia ja valottavat yksi kerrallaan traagisen kesän tapahtumia. Tästä ristivalotuksesta syntyy mielenkiintoinen jännite, joka pitää alusta loppuun saakka. Ristiriitaa on siinä, miten ystävykset toisensa näkevät ja tapahtumia kokevat, ja myös siinä, mitä näytetään ulospäin. 

Caroline ei näe tällaisia asioita. Hän on patriarkaaliselle yhteiskunnalle hyödyllinen idiootti. Ja se raivostuttaa minua niin että tulen melkein hulluksi. Miten voimme ikinä kiriä miehet kiinni, jos kaikki aikamme kuuluu siihen, että vihaamme omaa kehoamme ja vertailemme sitä toisten kehoihin? Miten voimme vaatia meille kuuluvia paikkoja johtokunnissa, jos vain märehdimme puutteitamme?

Romaani ei keskity vain naisten väliseen ystävyyteen vaan laajenee onnistuneesti tarkastelemaan nykyhetken ruotsalaista yhteiskuntaa. Katse on usein kriittinen, paikoin suorastaan sivaltava.


Kaikki mikä jäi sanomatta on vaikuttava, dramaattinen ja lopulta myös viiltävän surullinen kertomus nykypäivän kipukohdista. Osmanin romaani jää vahvasti mieleen.


Johannes Koponen, Minea Koskinen ja Jussi Pullinen:
Öyhökratia – Ketä kuunnellaan, kun kaikki puhuvat
Gummerus 2022
äänikirjan lukija Heljä Heikkinen
kesto 8 t 32 min

Johannes Koposen, Minea Koskisen ja Jussi Pullisen Öyhökratia on tavattoman ajankohtainen kirja öyhöttämisestä. Öyhöttämisellä tarkoitetaan sosiaalisessa mediassa vouhkaamista ja häiritsevää käytöstä, jonka tarkoituksenakaan ei ole saada aikaa järkevää keskustelua. 

Öyhöttäjä esiintyy opettajana: hän tietää paremmin, kertoo miten asiat ovat ja ihmettelee, miten muut voivat olla sokeita ja yksinkertaisia. Hän pyrkii saamaan asialleen maksimaalisen huomion, eikä hänellä muita tavoitteita oikeastaan olekaan. Öyhöttäjä ei pyri keskusteluun tai oppimaan toiselta – hän tyytyy tuuttaamaan maailmalle oman kärjistetyn mielipiteensä ja poistumaan paikalta.

Öyhökratialla taas tarkoitetaan sitä, minkälaisin mekanismein todellisuuden kuva nykyajassa syntyy. Kirjoittajat muistuttavat siitä, miten paljon valtaa sosiaalisella medialla on ja miten osa suomalaisesta vallankäytöstä on siirtynyt someen. Siksi on vaarallista ajatella, että somen voi ohittaa olankohautuksella.

Öyhökratia on erittäin tervetullut ja hyvin puntaroitu teos somen vaikutusvallasta. Sen soisi päätyvän ihan kenen tahansa sosiaalista mediaa käyttävän käsiin. Kun tunnistamme paremmin vaikutusmekanismeja, osaamme myös suhtautua niihin kriittisemmin.


Joonas Berghäll: Vaaleanpunainen kirje
Tammi 2022
kansi Markko Taina
äänikirjan lukija Joonas Berghäll
kesto 9 t 42 min

Miesten vuoro -dokumenttielokuvan ohjaaja Joonas Berghäll kertoo omaelämäkerrallisessa teoksessaan elämästään ja erityisesti äidistään. Eräänlainen vedenjakaja Berghällin elämässä on hetki, kun äiti kertoo olevansa sairas. Edessä on aivoleikkaus, jonka onnistuminen ei ole todennäköinen, ja 8-vuotias Joonas on vaarassa jäädä orvoksi. Ennen leikkausta äiti kirjoittaa pojalleen kirjeen, joka löytyy vasta vuosikymmeniä myöhemmin.

Raija Berghäll selviytyy leikkauksesta, ja pienellä perheellä on monia yhteisiä vuosia vielä elettävänä. Niitä vuosia ja kasvuaan palkituksi elokuvaohjaajaksi Berghäll kuvaa lämmöllä, jota välillä höystää tulikivenkatkuinen kritiikki suomalaista dokumenttielokuvamaailmaa kohtaan. Vaikeiden tilanteiden ja oman sairastamisen keskellä Berghäll tekee loistokasta työtä dokumenttielokuvien parissa. Ja taustalla on alati rakas äiti, jonka arvomaailmassa tärkeitä ovat tasa-arvo ja ihmisoikeudet. Arvomaailma välittyy myös pojalle.

Voi sitä sairaanhoitaja parkaa, joka vanhainkodissa kysyy, että Berghäll, mitä te teittekään ammatiksenne? Silloin kerron tarinat upeista äideistä, Kenian upeista taistelijatytöistä ja Miesten vuorosta. Sitten me syömme suklaata hoitajan kanssa ja itkemme. Enkä unohda kertoa maailman parhaasta äidistä Raija Berghällistä.

Olen pitänyt valtavasti näkemistäni Berghällin elokuvista. Miesten vuoron jälkeen en voi kuunnella Oravan laulua ajattelematta sielukasta elokuvaa. Äidin toive sai sanattomaksi, niin upean katselukokemuksen se tarjosi, ja Säilöttyjä unelmia sai katselemaan ruokateollisuutta uusin silmin.

Vaaleanpunaisen kirjeen äärellä mietin, että tietenkin Berghällin oma tarina koskettaa ja saa kyyneliin. Mitä muutakaan se voisi tehdä, kun tekijä on koskettanut elokuvillaankin niin suuresti? Tekisi mieli sanoa kuin ohjaaja Katja Kauriloff Äidin toiveen leikkausversion nähtyään: "haista sinä Joonas huilu!"

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok