Siirry pääsisältöön

Elina Annola: Kunnes kukkivat puut

Emilia saisi kaiken haaveilemansa. Hän saisi unelmiensa kodin, Jeren ja yhteiset suunnitelmat rantakallioilla, hehkuvan kesän lämpimät illat ja ystävät. Hän saisi onnesta pulppuavan naurun, joka pyörisi pitkin kallioita, täyttäisi kesäyön kuin surviaisten tanssi.

Elina Annola: Kunnes kukkivat puut
Bazar 2022
kansi Satu Kontinen
332 sivua

Emilialla on edessään unelmien kesä. Uusi parisuhde, pitkä kesäloma vakituisesta opettajan virasta, upea koti Helsingissä– kaikki on kohdillaan. "Ja kesä jatkuu. Kesä."

Mutta kesästä tuleekin jotain muuta. Auri-tädin kuolema vie menneisyyteen ja Pohjanmaalle tutkimaan, mitä vieraaksi jääneelle tädille oikein tapahtui. Samaan aikaan Emiliaa kalvavat monenlaiset pelot: pitäisi elää täyttä kesää mutta mielen valtaakin syksy.

Monessa kommentissa on todettu Elina Annolan esikoisromaanin yllättäneen. Se yllätti myös minut, sillä odotin ennakkoon jotain kevyempää, toisenlaista. Se, mitä lukiessani lopulta sain, ei suinkaan ollut pettymys, vaan vaikutuin Emilian kertomuksesta todella.

Jotta muillakin lukijoilla on mahdollisuus säilyttää yllättymisen mahdollisuus, en avaa enempää romaanin juonta. Totean vain, että Kunnes kukkivat puut soljuvasti etenevä romaani, jota elävöittävät erilaiset tekstilajit ja murreilmaisut. Kieli on kaunista ja kerronnassa on painoa, joka sopii mainiosti kertomuksen teemoihin.

Innolla jään odottamaan esikoiskirjailijan toista romaania. Kaikki lokakuun taivaat on tulossa painosta jo lokakuussa.

Helmet 2022 -lukuhaaste: 36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää.

Kommentit

  1. Olen kyllä nähnyt tämän, vaan en lukenut. Pitää varmaan korjata tilanne, kuulostaa hyvältä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o