Koira pelästyy ääntä ja laukkaa vuorostaan minun luokseni. Vasta silloin hahmo kääntyy, nostaa hupun kasvoiltaan ja näkee minut. Vaaleat hiukset ovat sateen kastelemat ja sotkussa. Punainen huivi on valahtanut alas hänen otsaltaan ja peittää hänen toisen silmänsä, mutta yksisilmäinenkin katse saa minut pysähtymään niille sijoilleni. Korpit raakkuvat päidemme yllä. Hän ei ole kaunis vaan jylhä.
Niina Meron esikoisteos Englantilainen romanssi (Gummerus 2018) jätti kirjailijan nimen kertaheitolla mieleeni, niin viehättävä ja raikas tuo romaani oli. Olikin itsestään selvää, että tartun myös Romanssin sankariin.
Ensimmäinen ajatus tästä romaanista oli pieni yllätys. Romaanin minäkertoja onkin mies, "romanssin sankari" itse – jotenkin olin harhautunut odottamaan, että romanssissa näkökulma on naisen, joka kohtaa ah, niin kiehtovan ja vähän vaarallisen miehen. Ja kohtaamisesta seuraa tietenkin tulisia tunteita ja hieman väärinkäsityksiä.
Kyllä näinkin, mutta Meron romaanin ideana on myös leikitellä romanttisen kirjallisuuden piirteillä ja rikkoa odotuksia. Kun romantiikkaan tyypillisesti sisältyy ajatus leiskuvasta rakkaudesta ja onnen seesteiseen satamaan päätymisestä esteiden voittamisen jälkeen, on Romanssin sankarin pohjavire realistisempi ja maanläheisempi. Siitä kiitos.
Romaanin päähenkilö, englantilaissotilas Ben, on jossain määrin perinteinen romanssin sankari. Hieman vaarallisen oloinen, väkivallan keskellä aikuiselämäänsä paljolti viettänyt mies, jossa on salaperäisyyttä ja kiehtovuutta. Mies on sotakokemuksistaan myös traumatisoitunut, eikä lapsuuskaan ole jäänyt taakse jälkiä jättämättä.
Tästä voisi sitten päätellä, että kun Ben saapuu Suomeen, hän löytää elämänsä naisen, joka korjaa miehen rakkaudellaan ja siloittelee ainakin näkymättömät arvet kadoksiin. No, tavallaan, mutta sitten ei kuitenkaan. Ben tapaa Helenan, joka ei sankareita tai sankaruutta havittelevia elämäänsä kaipaa. Nainen on itsenäinen ja itsellinen, osaa hakata halkonsa ja huolehtia sekä itsestään että muista. Hän ei elättele kuvitelmia rakkauden parantavasta voimasta vaan ymmärtää, että elämä on. Hänen rinnallaan palkkasoturi onkin yllättäen enemmän kiinni romanttisissa kuvitelmissa kuin juureva suomalaisnainen.
Romanssin sankari on raikas ja tuoreella tavalla romanttista genreä tuulettava romaani. Se herättää ajatuksia ja kirvoittaa mieleen pohdintoja esimerkiksi sankaruudesta ja miehisyydestä, siitä, minkälaisia odotuksia kohtaamme ja toisaalta asetamme. Kerronta etenee hyvin ja erityisesti ihailen sitä, miten uskottavasti Mero Benin hahmon on teokseensa rakentanut. Mainio teos tämä Romanssin sankari.
Kiitos kirjan esittelystä. Tämä kiinnostaa, pidin paljon tuosta Englantilaisesta romanssista.
VastaaPoistaMinäkin pidin Englantilaisesta romanssista, joten tältä odotin paljon – enkä turhaan. Hauskaa muuten, että tässä on esikoisesta tuttuja hahmoja.
PoistaMinuakin alkoi kiinnostaa! Kiva, että on kirjoitettu jotain vähän erilaista. :)
VastaaPoistaTässä on kyllä ihanan raikas ote. :)
Poista