Siirry pääsisältöön

Jenni Räinä: Kulkijat – Naisia metsissä, soilla ja tuntureilla

Tänä kesänä rauhallisten paikkojen löytäminen luonnosta vaatii laskelmointia, sillä koronapandemian seurauksena ihmisiä liikkuu metsissä ja kansallispuistoissa ennätysmäärä. Sosiaalisessa mediassa jaetaan kuvia, joissa Oulangan kansallispuiston Karhunkierroksen riippusillalle kulkee pitkä jono. Kuva hämmentää, sillä suomalaiset eivät ole tottuneet jonottamaan, saati sitten jonottamaan luonnossa.

Jenni Räinä: Kulkijat – Naisia metsissä, soilla ja tuntureilla
Like 2021
250 sivua
äänikirjan lukija Anna Paavilainen
kesto 4 t 17 min

Jenni Räinän tietoteos Kulkijat – Naisia metsissä, soilla ja tuntureilla vie lukijan erämaahan. Se myös herättää tiettömien taipaleiden kaipuun ja saa miettimään, miltä näyttää pohjoisessa Suomessa silloin, kun on syksy, ja miltä tuntuu, kun ympärillä on avaruutta ja rauhaa.

Räinä avaa kirjassaan sitä, miten naiset ovat näkyneet luonnossa kulkijoina – tai jääneet näkymättömiin. On kiehtovaa havaita, miten vaeltaminen ja eräretket on perinteisesti nähty kovin miehisenä alueena, vaikka historian perusteella se ei liene kovin perusteltu näkemys. Naiset ovat kyllä metsissä kulkeneet ja kulkevat edelleen, sen Räinä kirjassaan osoittaa.

Pidän paljon siitä, miten kauniisti Jenni Räinä aihettaan käsittelee. Hän yhdistelee faktoja ja omia havaintojaan saumattomasti haastattelemiensa naisten kokemuksiin: kirjaan on sisällytetty tarinoita Räinän luontoretkistä yhdeksän eri naisen kanssa. Keskiössä on tietenkin se, minkälainen kunkin luontosuhde on ja mitä kukin luonnosta hakee. Kiinnostavaa on pohtia esimerkiksi sitä, mitä varjopuolia sosiaalisessa mediassa virtaavilla luontokuvilla voi olla ja miten moninaisia hyödyllisiä vaikutuksia luonnossa liikkumisella voi olla.

On selvää, että luonnosta ei voi puhua tuomatta esille ilmastonmuutoksen uhkaa. Räinä puolustaa kirjassaan luonnon monimuotoisuutta ja muistuttaa siitä, miten tärkeää on pitää huolta siitä, että luonnossa samoileminen on mahdollista myös tulevaisuudessa. Räinä ei kuitenkaan saarnaa vaan tarkastelee aihetta maltillisesti.

Painetussa kirjassa on Teija Soinin kuvia, joista äänikirjan kuuntelija jää tietenkin paitsi. Onneksi niitä on mahdollista katsella e-kirjan sivuilta myös.

Tällä postauksella osallistun kirjablogien naistenviikkoon, jota emännöi Tuija.

Kommentit

  1. Kiinnostava kirja, josta en ollut kuullut aiemmin mitään. Tässä onkin hieman erilaista naisnäkökulmaa. Itse en kyllä ole mieltänyt luonnossa kulkemista tai erähommia mitenkään erityisen miehisiksi jutuiksi, mutta enpä toisaalta ole ns. luontoihminen, ainakaan sillä lailla että harrastaisin retkeilyä tms. Kirja kiinnostaa silti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjassa pohditaan kiinnostavasti sitä, miten naiset ovat hirveän vähän esillä esimerkiksi eräkirjallisuudessa. Ja nykyään on kuitenkin niin, että enemmistö retkeilijöistä on naisia. Tämä on minusta kiinnostavaa. Ja retkeily kiinnostaa kyllä. :)

      Poista
  2. Olen kuunnellut tämän hienon luontoa rakastavista naisista kertovan kirjan. Pitääkin kurkistella e-kirjasta kuvia, sillä harmittelin, että jäin niistä paitsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä hieno. Aion palata kuvien pariin vielä paremmalla ajalla. Painetussa versiossa ne taitavat päästä parhaiten oikeuksiinsa.

      Poista
  3. Olen alkanut pitää tietokirjoista, joissa kirjoittaja on ajatuksineen avoimesti läsnä. Esittelemäsi teos vaikuttaa juuri sellaiselta.

    Kiitos osallistumisestasi naistenviikkohaasteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista tässä kyllä on, samoin tilaa haastateltavien ajatuksille. Hyvä kokonaisuus.
      Kiitos naistenviikkohaasteen emännöimisestä tänäkin kesänä!

      Poista
  4. Tämän kirjan lukeminen toi todella hyvän olon. Ja kaipuun metsään!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy