Siirry pääsisältöön

Niina Mero: Englantilainen romanssi

"En tiedä, millaiseksi olin Markin vanhemmat kuvitellut, mutta jostain syystä mielikuvani aatelisrouvasta oli ollut lähempänä Hyacinth Bucketia kuin Granthamin leskikreivitärtä. Kävi ilmi, että jälkimmäinen olisi ollut huomattavasti todenmukaisempi esikuva, sillä lady Chattenham näytti yhtä happamalta kuin puolukkaa mansikaksi luullut pikkuvauva."

Niina Mero: Englantilainen romanssi
Gummerus 2018
383 sivua

Mukavaa ja leppoisaa lomalukemista tarjosi talvilomalla Niina Meron esikoisteos Englantilainen romanssi. Vaikka romantiikka alkuun minua hieman vieroksutti, halusin antaa mahdollisuuden tarinalle, johon nivoutuvat englantilainen kartanomiljöö ja kirjallisuus. Onneksi annoin tarinalle mahdollisuuden!

Tarinan päähenkilö on Nora, joka on omanlaisensa sankaritar. Tatuoitu ja maihareissa saapasteleva romantiikkakielteinen nainen tutkii englantilaista romantiikkaa eikä oikein aina saa läheisiään ymmärtämään, mikä järki on vastustaa romantiikkaa mutta samalla tutkia sitä. Pointti onkin siinä, että romantiikan arkikäsitys ei vastaa kirjallisuuden aikakautta, johon Nora on vihkiytynyt.

Nora ihailee Englantia kotoaan käsin mutta ei rohkene matkustaa maahan todellisuudessa, koska pelkää todellisuuden olevan huomattavasti unelmia karumpi. Pahaksi onneksi sisko Heli on kuitenkin toteuttanut unelmiaan ja päätynyt kihloihin englantilaisen aatelismiehen kanssa. Helin ja Markin häät lähestyvät, ja morsian haluaa sisarensa paikalle. Vastaan hangoitteleva Nora ei lopulta voi kieltäytyä vaan jättää kissansa ystävänsä hoiviin ja matkustaa Oxfordin liepeille auttamaan sisartaan.

Pelkästä auttamisesta tosin ei voi puhua, sillä tahtomattaan Nora onnistuu myös mylläämään perinteikkään aateliskartanon ilmapiiriä ja pöyhimään esiin salaisuuksia, joista sisarkaan ei ole tietoinen. Alta aikayksikön selviääkin, että Markin vanhempi veli on kadonnut jäljettömiin vuosia sitten. Nora on vakuuttunut, että katoamisessa on jotain salaperäistä, ja hän ryhtyy tutkimaan asiaa. Samaan aikaan ajatuksia myllertää yksi jos toinenkin englantilaismies.

Asetelma tarinassa on toki tuttu: reipasotteinen naisihminen tuulettaa jäykkiä rutiineja ja veisaa viis luokkaeroista. Romantiikkaakin Englantilaisesta romanssista löytyy, mutta ei onneksi siinä määrin kuin etukäteen pelkäsin. Niina Mero saa mainiosti ujutettua englantilaisen romanssin sekaan salapoliisityötä, jännitystä ja englantilaisen kirjallisuuden historiaa niin, ettei kokonaisuudesta muotoudu liian höttöistä hattaraa muttei toisaalta myöskään yltiöälyllistä kikkailua.

Englantilainen romanssi on viihdyttävä ja paikoin naurun hörähdyksiä kirvoittava tarina. Kepeää lukemista etsivälle mutta vaaleanpunaista hattaraa kaihtavalle romaani on kelpo valinta! Erityisesti tarinaa täytyy suositella englantilaisesta kartanomiljööstä kiinnostuneelle – kartano puutarhoineen on helppo nähdä mielessä, kun kirjan pariin uppoutuu.

Kirjasta ovat sanansa sanoneet myös ainakin Tuija ja Laura.

Keski-kirjastojen lukuhaasteessa Englantilainen romanssi asettuu kohtaan 24, Kirja, jossa matkustetaan, ja Helmet-haasteessa kohtaan 2, Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä.

Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on