Siirry pääsisältöön

Nelli Hietala: Maailmanlopun kahvila

Nyt kun asiaa tarkemmin ajatteli, Aurelia malttoi tuskin odottaa, että pääsisi erakoitumaan tätinsä valtavaan kartanoon. Mitä vähemmän hänen tarvitsi ajatella muiden ihmisten perheitä, poikaystäviä, lapsia, työpaikkoja, remontteja, puutarhoja, ravintolaillallisia ja lomamatkoja, sen parempi. Henni-serkku oli kunnostanut kartanon länsisiiven itseään varten. Aurelia asettuisi sinne. Mahdollisimman kauas koko maailmasta. Toivon mukaan paikasta ei löytyisi sen paremmin wifiä kuin 5G:täkään. 

Nelli Hietala: Maailmanlopun kahvila
Karisto 2021
197 sivua
äänikirjan lukija Maiju Saarinen
kesto 6 t 43 min

Nelli Hietalan romaani Maailmanlopun kahvila on viihteellinen romaani, jonka päähenkilö on hieman alle nelikymppinen Aurelia. Hän on työtön sinkku, joka matkaa Anni-tätinsä luokse syrjäseudulle, koska muutakaan tekemistä ei ole. Aurelia kuvittelee päätyvänsä auttelemaan raihnaista tätiään, mutta todellisuus onkin vähän toisenlainen.

Aurelia haluaisi elämältään enemmän kuin mitä sillä on ollut tähän saakka tarjota. Toivelistan kärjessä on oma lapsi, ja kun sopivaa puolisoa ei tunnu löytyvän, on Aurelia valmis hankkimaan lapsen yksin. Hän metsästää otollisia hetkiä, mutta samaan aikaan pitäisi vielä löytyy sopiva hedelmöittäjä. Tädin kartanolla majailevasta remonttiporukasta voisi ehkä löytää jonkun sopivan – vai voisiko?

Lisääntymispohdintojen ohella Aurelian mieltä kutkuttaa kartanon historia kummituksineen. Erityisesti Aureliaa kiehtoo kartanon entisen puutarhurin nuorena kuollut vaimo, joka tuntuu vihjailevan Aurelialle jotain. Vihjeitä nainen tulkitsee mielellään, sillä jonkinlainen henkisyys ja tarot-kortit ovat olennainen osa arkea muutenkin.

Kepeään menoon liittyy myös vakavampaa pohdintaa. Sinkkunaisen lapsihaaveet ja eräänlainen kokemus siitä, että elämä ei ole mennyt aivan toiveiden mukaan, pohdituttavat. Samoin mieleen jää kritiikki sitä kohtaan, miten maaseutua ihannoidaan mutta elämisen mahdollisuudet maalla kaventuvat koko ajan.

Maailmanlopun kahvila on viihdyttävää kesälukemista. Hietalan kädenjälki on lennokasta ja Aurelian hahmo on kiinnostava. Tarina jää sillä tavalla sopivasti avoimeksi, etten voi olla pohtimatta, josko Aurelian tarina saisi jossain kohtaa jatkoa.

Maailmanlopun kahvilasta muualla: Kirjavinkit, Kasoittain kirjoja ja Kirjakaapin avain.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Kirjabloggaajien klassikkohaaste: koonti

Logo: Niina T.   Kirjabloggaajien klassikkohaaste on edennyt kolmanteentoista toteutuskertaan, ja tällä kertaa mukaan ilmoittautui 26 kirjablogia.  Nyt pyydän teitä osallistujia kertomaan kommenteissa, mistä haastepostauksenne löytää. Postauksen voi mainiosti ajastaa heinäkuun viimeiselle päivälle ja linkin ilmoittaa tähän etukäteen. Kokoan kaikki linkit tähän postaukseen, jotta ne ovat myöhemminkin helposti löydettävissä. Somejulkaisuissa voi käyttää tunnistetta #klassikkohaaste. Seuraavaa klassikkohaastetta luotsaa Kartanon kruunaamaton lukija -blogin Elegia . Se onkin sitten järjestyksessään jo neljästoista klassikkohaaste. Toivottavasti haaste on tuonut mukanaan antoisia lukuelämyksiä! Kirjabloggaajien klassikkohaasteen 13. osaan osallistuneet: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä / Marile – Katherine Mansfield: Puutarhakutsut Amatöörihumanisti / Riina – Dhammapada Ankin kirjablogi / Anki – Leo Tolstoi: Anna Karenina Donna Mobilen kirjat / Leena Laurila – Albert Camus: Sivullinen Jotaki