Siirry pääsisältöön

Nelli Hietala: Maailmanlopun kahvila

Nyt kun asiaa tarkemmin ajatteli, Aurelia malttoi tuskin odottaa, että pääsisi erakoitumaan tätinsä valtavaan kartanoon. Mitä vähemmän hänen tarvitsi ajatella muiden ihmisten perheitä, poikaystäviä, lapsia, työpaikkoja, remontteja, puutarhoja, ravintolaillallisia ja lomamatkoja, sen parempi. Henni-serkku oli kunnostanut kartanon länsisiiven itseään varten. Aurelia asettuisi sinne. Mahdollisimman kauas koko maailmasta. Toivon mukaan paikasta ei löytyisi sen paremmin wifiä kuin 5G:täkään. 

Nelli Hietala: Maailmanlopun kahvila
Karisto 2021
197 sivua
äänikirjan lukija Maiju Saarinen
kesto 6 t 43 min

Nelli Hietalan romaani Maailmanlopun kahvila on viihteellinen romaani, jonka päähenkilö on hieman alle nelikymppinen Aurelia. Hän on työtön sinkku, joka matkaa Anni-tätinsä luokse syrjäseudulle, koska muutakaan tekemistä ei ole. Aurelia kuvittelee päätyvänsä auttelemaan raihnaista tätiään, mutta todellisuus onkin vähän toisenlainen.

Aurelia haluaisi elämältään enemmän kuin mitä sillä on ollut tähän saakka tarjota. Toivelistan kärjessä on oma lapsi, ja kun sopivaa puolisoa ei tunnu löytyvän, on Aurelia valmis hankkimaan lapsen yksin. Hän metsästää otollisia hetkiä, mutta samaan aikaan pitäisi vielä löytyy sopiva hedelmöittäjä. Tädin kartanolla majailevasta remonttiporukasta voisi ehkä löytää jonkun sopivan – vai voisiko?

Lisääntymispohdintojen ohella Aurelian mieltä kutkuttaa kartanon historia kummituksineen. Erityisesti Aureliaa kiehtoo kartanon entisen puutarhurin nuorena kuollut vaimo, joka tuntuu vihjailevan Aurelialle jotain. Vihjeitä nainen tulkitsee mielellään, sillä jonkinlainen henkisyys ja tarot-kortit ovat olennainen osa arkea muutenkin.

Kepeään menoon liittyy myös vakavampaa pohdintaa. Sinkkunaisen lapsihaaveet ja eräänlainen kokemus siitä, että elämä ei ole mennyt aivan toiveiden mukaan, pohdituttavat. Samoin mieleen jää kritiikki sitä kohtaan, miten maaseutua ihannoidaan mutta elämisen mahdollisuudet maalla kaventuvat koko ajan.

Maailmanlopun kahvila on viihdyttävää kesälukemista. Hietalan kädenjälki on lennokasta ja Aurelian hahmo on kiinnostava. Tarina jää sillä tavalla sopivasti avoimeksi, etten voi olla pohtimatta, josko Aurelian tarina saisi jossain kohtaa jatkoa.

Maailmanlopun kahvilasta muualla: Kirjavinkit, Kasoittain kirjoja ja Kirjakaapin avain.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...