Siirry pääsisältöön

Anna-Leena Härkönen: Rikospaikka

Hän vajosi kasaan kuin puhjennut kumipallo. Huono vertaus. Hän vajosi kasaan. Ei sanonut enää mitään. Vain ulisi. Hänestä ei tullut verta, mikä tuntui kummalliselta. Mutta veitsi oli veressä. 

Anna-Leena Härkönen: Rikospaikka
Otava 2021
224 sivua

Anna-Leena Härkösen romaanin Rikospaikka päähenkilö on Irina, armeijaikäisen Tatun äiti ja sinkku. Irina on myös rikollinen: epilogimaisessa aloitusluvussa Irina istuu lukitun sellin laverilla. Hän on iskenyt puukolla ystävättärensä puolisoa ja odottaa yksinäisyydessä seurauksia.

Aloituksesta siirrytään siihen, mitä tapahtui aiemmin. Olennainen kysymys toki on, miksi Irina tarttui puukkoon tarkoituksenaan haavoittaa toista ihmistä. Mutta oliko teko tarkoituksellinen? Vai ehkä vahinko? Mitä rikoksesta seuraa? Entä saako lukija vastauksia kysymyksiinsä?

Rikospaikka on jotenkin hämmentävä romaani. Se on jossain määrin luotaantyöntävä: kukaan romaanin henkilöistä ei varsinaisesti herätä sympatiaa, ei varsinkaan Irina itse. Irinalle ja hänen ystävilleen tuntuu olevan tärkeää se, miltä näyttää, ja Irinan sivaltavat ajatukset kanssakulkijoista ovat paikoin aika hätkähdyttäviä. Pitkäaikaiset ystävyyssuhteet eivät oikein lämmitä nekään, sillä Irina kokee ajautuvansa kerta toisensa jälkeen tukihenkilöksi tilanteissa, joissa ei tahtoisi olla. Hänen neuvonsa ovat lopulta suorastaan yksioikoisia ja jyrkkiä.

Toisaalta kerronta on kyllä tuttua Härköstä. Lyhyet virkkeet ja iskevä dialogi toimivat; huumori on kirpeää, paikoin kovinkin mustaa. Romaani ottaa kärkevästi kantaa nykyhetken ilmiöihin, eivätkä kannanotot aina ole siloiteltuja. Ei ehkä tarvitsekaan olla? Syvälle ei oikein minkään teeman käsittelyssä mennä, mutta kepeää ja helposti etenevää kesälukemista kaipaavalle Rikospaikka lienee ihan kelpo vaihtoehto.

Härkösen romaanista muualla: Kirjakaapin avain, Tuijata. Kulttuuripohdintoja ja Kaksi sivullista.

Helmet 2021: 23. Kirja, jota luet ulkona.

Kommentit

  1. Tämä on saanut aika ristiriitaisen vastaanoton. Itse olen pitänyt tosi paljon niistä Härkösen kirjoista, jotka olen tähän mennessä lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin samaa. Minäkin olen pitänyt Härkösen aiemmista teoksista mutta tästä jäi vähän laimea olo.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Kirjabloggaajien klassikkohaaste: koonti

Logo: Niina T.   Kirjabloggaajien klassikkohaaste on edennyt kolmanteentoista toteutuskertaan, ja tällä kertaa mukaan ilmoittautui 26 kirjablogia.  Nyt pyydän teitä osallistujia kertomaan kommenteissa, mistä haastepostauksenne löytää. Postauksen voi mainiosti ajastaa heinäkuun viimeiselle päivälle ja linkin ilmoittaa tähän etukäteen. Kokoan kaikki linkit tähän postaukseen, jotta ne ovat myöhemminkin helposti löydettävissä. Somejulkaisuissa voi käyttää tunnistetta #klassikkohaaste. Seuraavaa klassikkohaastetta luotsaa Kartanon kruunaamaton lukija -blogin Elegia . Se onkin sitten järjestyksessään jo neljästoista klassikkohaaste. Toivottavasti haaste on tuonut mukanaan antoisia lukuelämyksiä! Kirjabloggaajien klassikkohaasteen 13. osaan osallistuneet: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä / Marile – Katherine Mansfield: Puutarhakutsut Amatöörihumanisti / Riina – Dhammapada Ankin kirjablogi / Anki – Leo Tolstoi: Anna Karenina Donna Mobilen kirjat / Leena Laurila – Albert Camus: Sivullinen Jotaki