Siirry pääsisältöön

Anna-Leena Härkönen: Rikospaikka

Hän vajosi kasaan kuin puhjennut kumipallo. Huono vertaus. Hän vajosi kasaan. Ei sanonut enää mitään. Vain ulisi. Hänestä ei tullut verta, mikä tuntui kummalliselta. Mutta veitsi oli veressä. 

Anna-Leena Härkönen: Rikospaikka
Otava 2021
224 sivua

Anna-Leena Härkösen romaanin Rikospaikka päähenkilö on Irina, armeijaikäisen Tatun äiti ja sinkku. Irina on myös rikollinen: epilogimaisessa aloitusluvussa Irina istuu lukitun sellin laverilla. Hän on iskenyt puukolla ystävättärensä puolisoa ja odottaa yksinäisyydessä seurauksia.

Aloituksesta siirrytään siihen, mitä tapahtui aiemmin. Olennainen kysymys toki on, miksi Irina tarttui puukkoon tarkoituksenaan haavoittaa toista ihmistä. Mutta oliko teko tarkoituksellinen? Vai ehkä vahinko? Mitä rikoksesta seuraa? Entä saako lukija vastauksia kysymyksiinsä?

Rikospaikka on jotenkin hämmentävä romaani. Se on jossain määrin luotaantyöntävä: kukaan romaanin henkilöistä ei varsinaisesti herätä sympatiaa, ei varsinkaan Irina itse. Irinalle ja hänen ystävilleen tuntuu olevan tärkeää se, miltä näyttää, ja Irinan sivaltavat ajatukset kanssakulkijoista ovat paikoin aika hätkähdyttäviä. Pitkäaikaiset ystävyyssuhteet eivät oikein lämmitä nekään, sillä Irina kokee ajautuvansa kerta toisensa jälkeen tukihenkilöksi tilanteissa, joissa ei tahtoisi olla. Hänen neuvonsa ovat lopulta suorastaan yksioikoisia ja jyrkkiä.

Toisaalta kerronta on kyllä tuttua Härköstä. Lyhyet virkkeet ja iskevä dialogi toimivat; huumori on kirpeää, paikoin kovinkin mustaa. Romaani ottaa kärkevästi kantaa nykyhetken ilmiöihin, eivätkä kannanotot aina ole siloiteltuja. Ei ehkä tarvitsekaan olla? Syvälle ei oikein minkään teeman käsittelyssä mennä, mutta kepeää ja helposti etenevää kesälukemista kaipaavalle Rikospaikka lienee ihan kelpo vaihtoehto.

Härkösen romaanista muualla: Kirjakaapin avain, Tuijata. Kulttuuripohdintoja ja Kaksi sivullista.

Helmet 2021: 23. Kirja, jota luet ulkona.

Kommentit

  1. Tämä on saanut aika ristiriitaisen vastaanoton. Itse olen pitänyt tosi paljon niistä Härkösen kirjoista, jotka olen tähän mennessä lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin samaa. Minäkin olen pitänyt Härkösen aiemmista teoksista mutta tästä jäi vähän laimea olo.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok