Siirry pääsisältöön

Anna-Leena Härkönen: Rikospaikka

Hän vajosi kasaan kuin puhjennut kumipallo. Huono vertaus. Hän vajosi kasaan. Ei sanonut enää mitään. Vain ulisi. Hänestä ei tullut verta, mikä tuntui kummalliselta. Mutta veitsi oli veressä. 

Anna-Leena Härkönen: Rikospaikka
Otava 2021
224 sivua

Anna-Leena Härkösen romaanin Rikospaikka päähenkilö on Irina, armeijaikäisen Tatun äiti ja sinkku. Irina on myös rikollinen: epilogimaisessa aloitusluvussa Irina istuu lukitun sellin laverilla. Hän on iskenyt puukolla ystävättärensä puolisoa ja odottaa yksinäisyydessä seurauksia.

Aloituksesta siirrytään siihen, mitä tapahtui aiemmin. Olennainen kysymys toki on, miksi Irina tarttui puukkoon tarkoituksenaan haavoittaa toista ihmistä. Mutta oliko teko tarkoituksellinen? Vai ehkä vahinko? Mitä rikoksesta seuraa? Entä saako lukija vastauksia kysymyksiinsä?

Rikospaikka on jotenkin hämmentävä romaani. Se on jossain määrin luotaantyöntävä: kukaan romaanin henkilöistä ei varsinaisesti herätä sympatiaa, ei varsinkaan Irina itse. Irinalle ja hänen ystävilleen tuntuu olevan tärkeää se, miltä näyttää, ja Irinan sivaltavat ajatukset kanssakulkijoista ovat paikoin aika hätkähdyttäviä. Pitkäaikaiset ystävyyssuhteet eivät oikein lämmitä nekään, sillä Irina kokee ajautuvansa kerta toisensa jälkeen tukihenkilöksi tilanteissa, joissa ei tahtoisi olla. Hänen neuvonsa ovat lopulta suorastaan yksioikoisia ja jyrkkiä.

Toisaalta kerronta on kyllä tuttua Härköstä. Lyhyet virkkeet ja iskevä dialogi toimivat; huumori on kirpeää, paikoin kovinkin mustaa. Romaani ottaa kärkevästi kantaa nykyhetken ilmiöihin, eivätkä kannanotot aina ole siloiteltuja. Ei ehkä tarvitsekaan olla? Syvälle ei oikein minkään teeman käsittelyssä mennä, mutta kepeää ja helposti etenevää kesälukemista kaipaavalle Rikospaikka lienee ihan kelpo vaihtoehto.

Härkösen romaanista muualla: Kirjakaapin avain, Tuijata. Kulttuuripohdintoja ja Kaksi sivullista.

Helmet 2021: 23. Kirja, jota luet ulkona.

Kommentit

  1. Tämä on saanut aika ristiriitaisen vastaanoton. Itse olen pitänyt tosi paljon niistä Härkösen kirjoista, jotka olen tähän mennessä lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin samaa. Minäkin olen pitänyt Härkösen aiemmista teoksista mutta tästä jäi vähän laimea olo.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Gianni Solla: Ystävyyden oppimäärä

Alkuvuosina yritin säilyttää sen vahvan tunteen, joka oli liittänyt minut Nicolasiin ja Teresaan. He olivat minulle nyt vielä välttämättömämpiä kuin silloin, koska he määrittivät, millainen halusin olla, syyn, miksi olin lähtenyt, ja ainoan syyn, miksi voisin palata. On piikkejä, jotka tekevät kipeää vasta silloin, kun niitä yrittää vetää ulos lihasta. Minun tapauksessani piikillä oli nuo kaksi nimeä. Gianni Solla: Ystävyyden oppimäärä Otava 2024 alkuteos Il ladro di quaderni  2023 suomentanut Helinä Kangas 248 sivua Ystävyyden oppimäärä on kertomus siitä, miten oppimattomasta sikopaimenesta tulee maineikas koomikko, jonka monologit viihdyttävät ihmisiä. Kaikki alkaa vuodesta 1942, kun pieneen Tora e Piccillin kylään Italiaan saapuu Mussolinin käskystä joukko juutalaisia peltotöihin. Heidän joukossaan on Nicolas, kaunis nuorukainen, jonka pahoinpitelyn osallistuu ontuva sikatilan poika Davide, romaanin minäkertoja.  Vaikka nuorukaisten välit eivät ole alkuun kovin lupaavat, he...