Siirry pääsisältöön

S. J. Bennett: Windsorin solmu

Kuningatar ei piristynyt kuullessaan hiuksesta. Hän ei piristynyt siitä ollenkaan. Nuori mies oli kuollut – kaamealla tavalla – ikivanhassa palatsissa, jonka piti olla moderni linnoitus. Silti oli kulunut jo yli kaksikymmentäneljä tuntia, eikä kukaan tuntunut päässeen kärryille siitä, mitä oli tapahtunut. Se sai hänet tuntemaan olonsa hiukan turvattomaksi. Ei kuitenkaan sopinut antaa sellaista vaikutelmaa, että olisi hermostunut ja järkyttynyt, joten hän jatkoi viikon edetessä töitään kuten tavallisesti, nyökäten tuikeasti aina kun Rozie tai Sir Simon välitti tiedon, että tutkinta polkee paikallaan.

S. J. Bennett: Windsorin solmu
WSOY 2021
alkuteos The Windsor Knot 2020
suomentanut Kaisa Haatanen
349 sivua


Windsorin solmun asetelma on kutkuttava: dekkari sijoittuu Windsorin linnaan ja rikoksia ratkoo kukas muu kuin itse kuningatar Elisabet II. Hänen majesteettinsa tutkimuksia -sarjan avausosassa linnasta löytyy ruumis. Illalliskutsujen jälkeen yksi vieraista löytyy kuolleena, mikä on ravistelevaa: tarkoin vartioituun linnaan on päässyt joku pahoin aikein ja vieläpä toteuttanut aikeensa.

Tilanne on arkaluonteinen, eikä tutkimusryhmä halua häiritä hänen majesteettinsa mielenrauhaa. Niinpä kaikkea ei kuningattarelle kerrota, mutta tälläpä on keinonsa hankkia tarvittavat tiedot käsiinsä. Lopulta kuningatar onkin se, joka tietää eniten ja hoksaa parhaiten. Toisin kuin monet muut, hän ei jumitu tiettyyn tutkintalinjaan vaan pitää silmänsä ja korvansa auki. Samalla kuningatar vetelee lankoja kulisseissa sillä tavoin, että moni ei ymmärrä, kuinka ratkaisevassa asemassa hän on rikosta selvitellessä.

Rikoksen taustalla epäillään olevan kansainvälisiä voimia, onhan vainajalla ollut yhteyksiä Venäjälle. Teoksessa tuodaan esille ajankohtaista politiikkaa varsin rohkeasti, mikä on kiinnostavaa. Kiinnostava on kaiken kaikkiaan koko Hänen majesteettinsa tutkimuksia -sarjan avausosa, niin raikkaasti ja samalla todentuntuisesti siinä käsitellään kuningashuonetta ja kuningattaren toimia. Kuningattaren ja prinssi Philipin (rest in peace) sananvaihto on lämmintä ja paikoin suorastaan koomista.

Windsorin solmu on tervetullut ja raikas tuulahdus dekkarikenttään, ja innolla odotankin sarjan seuraavaa osaa. Se ilmestyy englanniksi vielä tämän vuoden puolella. Tämän avausosan suomennokseen oli jäänyt joitakin hieman hämmentäviä epäselvyyksiä, mutta juoni vetää hyvin ja kuningatar on päähenkilönä kertakaikkisen kiehtova.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Tämä olisi kiva lukea! Tosi hauska idea panna Elisabet tutkimaan rikoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä tykkäsin ideasta, ja minusta se on toteutettu hyvin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Kirjabloggaajien klassikkohaaste: koonti

Logo: Niina T.   Kirjabloggaajien klassikkohaaste on edennyt kolmanteentoista toteutuskertaan, ja tällä kertaa mukaan ilmoittautui 26 kirjablogia.  Nyt pyydän teitä osallistujia kertomaan kommenteissa, mistä haastepostauksenne löytää. Postauksen voi mainiosti ajastaa heinäkuun viimeiselle päivälle ja linkin ilmoittaa tähän etukäteen. Kokoan kaikki linkit tähän postaukseen, jotta ne ovat myöhemminkin helposti löydettävissä. Somejulkaisuissa voi käyttää tunnistetta #klassikkohaaste. Seuraavaa klassikkohaastetta luotsaa Kartanon kruunaamaton lukija -blogin Elegia . Se onkin sitten järjestyksessään jo neljästoista klassikkohaaste. Toivottavasti haaste on tuonut mukanaan antoisia lukuelämyksiä! Kirjabloggaajien klassikkohaasteen 13. osaan osallistuneet: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä / Marile – Katherine Mansfield: Puutarhakutsut Amatöörihumanisti / Riina – Dhammapada Ankin kirjablogi / Anki – Leo Tolstoi: Anna Karenina Donna Mobilen kirjat / Leena Laurila – Albert Camus: Sivullinen Jotaki