Kuningatar ei piristynyt kuullessaan hiuksesta. Hän ei piristynyt siitä ollenkaan. Nuori mies oli kuollut – kaamealla tavalla – ikivanhassa palatsissa, jonka piti olla moderni linnoitus. Silti oli kulunut jo yli kaksikymmentäneljä tuntia, eikä kukaan tuntunut päässeen kärryille siitä, mitä oli tapahtunut. Se sai hänet tuntemaan olonsa hiukan turvattomaksi. Ei kuitenkaan sopinut antaa sellaista vaikutelmaa, että olisi hermostunut ja järkyttynyt, joten hän jatkoi viikon edetessä töitään kuten tavallisesti, nyökäten tuikeasti aina kun Rozie tai Sir Simon välitti tiedon, että tutkinta polkee paikallaan.
Windsorin solmun asetelma on kutkuttava: dekkari sijoittuu Windsorin linnaan ja rikoksia ratkoo kukas muu kuin itse kuningatar Elisabet II. Hänen majesteettinsa tutkimuksia -sarjan avausosassa linnasta löytyy ruumis. Illalliskutsujen jälkeen yksi vieraista löytyy kuolleena, mikä on ravistelevaa: tarkoin vartioituun linnaan on päässyt joku pahoin aikein ja vieläpä toteuttanut aikeensa.
Tilanne on arkaluonteinen, eikä tutkimusryhmä halua häiritä hänen majesteettinsa mielenrauhaa. Niinpä kaikkea ei kuningattarelle kerrota, mutta tälläpä on keinonsa hankkia tarvittavat tiedot käsiinsä. Lopulta kuningatar onkin se, joka tietää eniten ja hoksaa parhaiten. Toisin kuin monet muut, hän ei jumitu tiettyyn tutkintalinjaan vaan pitää silmänsä ja korvansa auki. Samalla kuningatar vetelee lankoja kulisseissa sillä tavoin, että moni ei ymmärrä, kuinka ratkaisevassa asemassa hän on rikosta selvitellessä.
Rikoksen taustalla epäillään olevan kansainvälisiä voimia, onhan vainajalla ollut yhteyksiä Venäjälle. Teoksessa tuodaan esille ajankohtaista politiikkaa varsin rohkeasti, mikä on kiinnostavaa. Kiinnostava on kaiken kaikkiaan koko Hänen majesteettinsa tutkimuksia -sarjan avausosa, niin raikkaasti ja samalla todentuntuisesti siinä käsitellään kuningashuonetta ja kuningattaren toimia. Kuningattaren ja prinssi Philipin (rest in peace) sananvaihto on lämmintä ja paikoin suorastaan koomista.
Windsorin solmu on tervetullut ja raikas tuulahdus dekkarikenttään, ja innolla odotankin sarjan seuraavaa osaa. Se ilmestyy englanniksi vielä tämän vuoden puolella. Tämän avausosan suomennokseen oli jäänyt joitakin hieman hämmentäviä epäselvyyksiä, mutta juoni vetää hyvin ja kuningatar on päähenkilönä kertakaikkisen kiehtova.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Tämä olisi kiva lukea! Tosi hauska idea panna Elisabet tutkimaan rikoksia.
VastaaPoistaMinä kyllä tykkäsin ideasta, ja minusta se on toteutettu hyvin.
Poista