Siirry pääsisältöön

S. J. Bennett: Windsorin solmu

Kuningatar ei piristynyt kuullessaan hiuksesta. Hän ei piristynyt siitä ollenkaan. Nuori mies oli kuollut – kaamealla tavalla – ikivanhassa palatsissa, jonka piti olla moderni linnoitus. Silti oli kulunut jo yli kaksikymmentäneljä tuntia, eikä kukaan tuntunut päässeen kärryille siitä, mitä oli tapahtunut. Se sai hänet tuntemaan olonsa hiukan turvattomaksi. Ei kuitenkaan sopinut antaa sellaista vaikutelmaa, että olisi hermostunut ja järkyttynyt, joten hän jatkoi viikon edetessä töitään kuten tavallisesti, nyökäten tuikeasti aina kun Rozie tai Sir Simon välitti tiedon, että tutkinta polkee paikallaan.

S. J. Bennett: Windsorin solmu
WSOY 2021
alkuteos The Windsor Knot 2020
suomentanut Kaisa Haatanen
349 sivua


Windsorin solmun asetelma on kutkuttava: dekkari sijoittuu Windsorin linnaan ja rikoksia ratkoo kukas muu kuin itse kuningatar Elisabet II. Hänen majesteettinsa tutkimuksia -sarjan avausosassa linnasta löytyy ruumis. Illalliskutsujen jälkeen yksi vieraista löytyy kuolleena, mikä on ravistelevaa: tarkoin vartioituun linnaan on päässyt joku pahoin aikein ja vieläpä toteuttanut aikeensa.

Tilanne on arkaluonteinen, eikä tutkimusryhmä halua häiritä hänen majesteettinsa mielenrauhaa. Niinpä kaikkea ei kuningattarelle kerrota, mutta tälläpä on keinonsa hankkia tarvittavat tiedot käsiinsä. Lopulta kuningatar onkin se, joka tietää eniten ja hoksaa parhaiten. Toisin kuin monet muut, hän ei jumitu tiettyyn tutkintalinjaan vaan pitää silmänsä ja korvansa auki. Samalla kuningatar vetelee lankoja kulisseissa sillä tavoin, että moni ei ymmärrä, kuinka ratkaisevassa asemassa hän on rikosta selvitellessä.

Rikoksen taustalla epäillään olevan kansainvälisiä voimia, onhan vainajalla ollut yhteyksiä Venäjälle. Teoksessa tuodaan esille ajankohtaista politiikkaa varsin rohkeasti, mikä on kiinnostavaa. Kiinnostava on kaiken kaikkiaan koko Hänen majesteettinsa tutkimuksia -sarjan avausosa, niin raikkaasti ja samalla todentuntuisesti siinä käsitellään kuningashuonetta ja kuningattaren toimia. Kuningattaren ja prinssi Philipin (rest in peace) sananvaihto on lämmintä ja paikoin suorastaan koomista.

Windsorin solmu on tervetullut ja raikas tuulahdus dekkarikenttään, ja innolla odotankin sarjan seuraavaa osaa. Se ilmestyy englanniksi vielä tämän vuoden puolella. Tämän avausosan suomennokseen oli jäänyt joitakin hieman hämmentäviä epäselvyyksiä, mutta juoni vetää hyvin ja kuningatar on päähenkilönä kertakaikkisen kiehtova.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Tämä olisi kiva lukea! Tosi hauska idea panna Elisabet tutkimaan rikoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä tykkäsin ideasta, ja minusta se on toteutettu hyvin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o