Siirry pääsisältöön

Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet

Anna minun valmistaa kaikki sinua varten, Sol: rakentaa näyttämö ja avata esirippu, jotta voit ajatuksissasi asettua viereeni ja olla kanssani tässä hetkessä. Sanoit kerran, että kirjoittaminen on matkaamista äärettömien etäisyyksien taakse. Näillä sanoilla siirrän sinut luokseni ajan ja paikan poikki. 

Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet
Teos 2020
äänikirjan lukija Elina Varjomäki
kesto 11 t 38 min

Kuunpäivän kirjeet oli kuuntelussani samaan aikaan, kun uutisissa raportoitiin Kanadan hirmuhelteistä ja Kyproksen maastopaloista, jotka ovat seurausta helleaallosta. Suomessa kesäkuu 2021 oli mittaushistorian lämpimin, ja nyt, kun tätä tekstiä kirjoitan, on elohopea pyörinyt päiväkausia kolmenkymmenen asteen tuntumassa. Hellepäiviä on ollut peräkkäin jo lähes kolme viikkoa. 

Vaikka lapsuuden kesinä paistoi aina aurinko, tällaista ei ollut. Lämmöstä ja valosta nauttimisen keskelle hiipii väkisin varjoja ja huolta: Kuinka paljon ilmastonmuutos vaikuttaa säähämme? Minkälaisessa ilmastossa elämme kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Entä minkälainen maapallomme on sadan vuoden kuluttua?

Yhdenlaisen skenaarion esittää Emmi Itärannan romaani Kuunpäivän kirjeet, joka sijoittuu 2100-luvulle ja esittää maailman hyvin toisenlaisena kuin sen nyt tunnemme. Avaruusmatkailu on arkipäivää, planeetat ovat vierailukohteita siinä, missä nykyään eri maat ja maanosat. Matkanteko tosin kestää planeettojen välillä kauan.

Elämisen edellytykset Maassa ovat heikentyneet niin, että sinne ovat jääneet lähinnä ne, joilla ei ole vaihtoehtoja. Jotka pääsevät pois, lähtevät pois. Moni suuntaa Marsiin, siellä kun voi tarinan nykyhetkessä kehittyneen teknologian ansiosta elää. Uudet planeetat eivät kuitenkaan vie pois menneisyyttä: moni potee ikävää Maahan, vaikkei siellä olisi koskaan asunutkaan.

Maassa on aikanaan asunut Lumi Salo, romaanin päähenkilö. Hän on parantaja, jonka taidot vievät häntä matkoille avaruudessa samaan aikaan, kun vanhemmat ovat joutuneet jäämään Maahan. Sinne Lumikin tosin kaipaa, ja samaan aikaan hän kaipaa puolisoaan Sol Uriartea, jolle hän kirjoittaa viestejä kertoakseen, mitä kaikkea tapahtuu tämän ollessa pois. Kun Lumi on henkinen ja kulkee sielueläin mukanaan, perustaa Sol uskonsa tieteeseen ja tutkimukseen.

Sol tosiaan on poissa, jossain. Eikä kukaan tunnu tietävän, missä. Kun Lumi selvittää puolisonsa kohtaloa, selvittää hän samalla menneisyyttä, josta hän on tiennyt vähemmän kuin on uskonut. Missä kaikessa Sol on ollut mukana? Mikä yhteys Solilla oli Vivianiin, joka opasti Lumin parantajaksi? Mikä on salaperäinen ympäristöjärjestö, jota terroristiseksi syytetään?

Kuunpäivän kirjeet on alakuloinen, osin lohdutonkin kuvaus siitä, mihin saatamme olla matkalla. Siihen sisältyy ajatus, että ratkaisut eivät ole yksinkertaisia ja että hyväkin tarkoitus saattaa johtaa väärään suuntaan. Eikä ihminen ole paljon virheistään oppinut.

En tiedä, miksi yllätyin. Tuholaiset ovat liftanneet ihmisten mukana uusille saarille ja mantereille siitä lähtien, kun opimme ylittämään sellaisia etäisyyksiä. Miksi avaruus olisi poikkeus? Jätämme jälkiä kaikkialle, minne menemme. Supermarketin logolla varustetun muovikassin meren syvänteeseen, puoliksi mutaan hautautuneen virvoitusjuomatölkin korkealle vuorelle, kaatopaikallisen ongelmajätettä kuun luunvalkoisen tomun keskelle.

Romaani tuo tarkkanäköisesti esille tämänhetkisiä haasteita sijoitettuna reilun sadan vuoden päähän. Sen sivuilta rakentuu tulevaisuus, joka on hyvinkin kuviteltavissa oleva ja ehkä siksi niin pelottava. Ja juuri siksi jokaisen pitäisi Kuunpäivän kirjeet lukea: se osoittaa yhden mahdollisen suunnan, jos emme aktiivisesti pyri muuttamaan maailmaa. Se muistuttaa, että emme ole irrallamme luonnosta vaan osa sitä, ja vaikuttava tarina jättää lukijaan jälkensä.

Emmi Itäranta on jälleen luonut teokseensa maailman, joka toimii yksityiskohtiaan myöten. Tarinan tummasävyisyydestä huolimatta kerronnassa on ilmavuutta ja kauneutta, joka lohduttaa. 

Kuunpäivän kirjeistä muualla: Kirjakko ruispellossa, KirjamiesOksan hyllyltäKirjapöllön huhuiluja, Kirjavinkit ja Paljon melua kirjoista.

Helmet 2021: 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä.

Kommentit

  1. Itäranta on vielä kokematta, mutta haluaisin lukea ainakin Teemestarin kirjan. Tämäkin vähän kiinnostaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tutustua. Pidin kovasti Kudottujen kujien kaupungista.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Kirjabloggaajien klassikkohaaste: koonti

Logo: Niina T.   Kirjabloggaajien klassikkohaaste on edennyt kolmanteentoista toteutuskertaan, ja tällä kertaa mukaan ilmoittautui 26 kirjablogia.  Nyt pyydän teitä osallistujia kertomaan kommenteissa, mistä haastepostauksenne löytää. Postauksen voi mainiosti ajastaa heinäkuun viimeiselle päivälle ja linkin ilmoittaa tähän etukäteen. Kokoan kaikki linkit tähän postaukseen, jotta ne ovat myöhemminkin helposti löydettävissä. Somejulkaisuissa voi käyttää tunnistetta #klassikkohaaste. Seuraavaa klassikkohaastetta luotsaa Kartanon kruunaamaton lukija -blogin Elegia . Se onkin sitten järjestyksessään jo neljästoista klassikkohaaste. Toivottavasti haaste on tuonut mukanaan antoisia lukuelämyksiä! Kirjabloggaajien klassikkohaasteen 13. osaan osallistuneet: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä / Marile – Katherine Mansfield: Puutarhakutsut Amatöörihumanisti / Riina – Dhammapada Ankin kirjablogi / Anki – Leo Tolstoi: Anna Karenina Donna Mobilen kirjat / Leena Laurila – Albert Camus: Sivullinen Jotaki