Siirry pääsisältöön

Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet

Anna minun valmistaa kaikki sinua varten, Sol: rakentaa näyttämö ja avata esirippu, jotta voit ajatuksissasi asettua viereeni ja olla kanssani tässä hetkessä. Sanoit kerran, että kirjoittaminen on matkaamista äärettömien etäisyyksien taakse. Näillä sanoilla siirrän sinut luokseni ajan ja paikan poikki. 

Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet
Teos 2020
äänikirjan lukija Elina Varjomäki
kesto 11 t 38 min

Kuunpäivän kirjeet oli kuuntelussani samaan aikaan, kun uutisissa raportoitiin Kanadan hirmuhelteistä ja Kyproksen maastopaloista, jotka ovat seurausta helleaallosta. Suomessa kesäkuu 2021 oli mittaushistorian lämpimin, ja nyt, kun tätä tekstiä kirjoitan, on elohopea pyörinyt päiväkausia kolmenkymmenen asteen tuntumassa. Hellepäiviä on ollut peräkkäin jo lähes kolme viikkoa. 

Vaikka lapsuuden kesinä paistoi aina aurinko, tällaista ei ollut. Lämmöstä ja valosta nauttimisen keskelle hiipii väkisin varjoja ja huolta: Kuinka paljon ilmastonmuutos vaikuttaa säähämme? Minkälaisessa ilmastossa elämme kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Entä minkälainen maapallomme on sadan vuoden kuluttua?

Yhdenlaisen skenaarion esittää Emmi Itärannan romaani Kuunpäivän kirjeet, joka sijoittuu 2100-luvulle ja esittää maailman hyvin toisenlaisena kuin sen nyt tunnemme. Avaruusmatkailu on arkipäivää, planeetat ovat vierailukohteita siinä, missä nykyään eri maat ja maanosat. Matkanteko tosin kestää planeettojen välillä kauan.

Elämisen edellytykset Maassa ovat heikentyneet niin, että sinne ovat jääneet lähinnä ne, joilla ei ole vaihtoehtoja. Jotka pääsevät pois, lähtevät pois. Moni suuntaa Marsiin, siellä kun voi tarinan nykyhetkessä kehittyneen teknologian ansiosta elää. Uudet planeetat eivät kuitenkaan vie pois menneisyyttä: moni potee ikävää Maahan, vaikkei siellä olisi koskaan asunutkaan.

Maassa on aikanaan asunut Lumi Salo, romaanin päähenkilö. Hän on parantaja, jonka taidot vievät häntä matkoille avaruudessa samaan aikaan, kun vanhemmat ovat joutuneet jäämään Maahan. Sinne Lumikin tosin kaipaa, ja samaan aikaan hän kaipaa puolisoaan Sol Uriartea, jolle hän kirjoittaa viestejä kertoakseen, mitä kaikkea tapahtuu tämän ollessa pois. Kun Lumi on henkinen ja kulkee sielueläin mukanaan, perustaa Sol uskonsa tieteeseen ja tutkimukseen.

Sol tosiaan on poissa, jossain. Eikä kukaan tunnu tietävän, missä. Kun Lumi selvittää puolisonsa kohtaloa, selvittää hän samalla menneisyyttä, josta hän on tiennyt vähemmän kuin on uskonut. Missä kaikessa Sol on ollut mukana? Mikä yhteys Solilla oli Vivianiin, joka opasti Lumin parantajaksi? Mikä on salaperäinen ympäristöjärjestö, jota terroristiseksi syytetään?

Kuunpäivän kirjeet on alakuloinen, osin lohdutonkin kuvaus siitä, mihin saatamme olla matkalla. Siihen sisältyy ajatus, että ratkaisut eivät ole yksinkertaisia ja että hyväkin tarkoitus saattaa johtaa väärään suuntaan. Eikä ihminen ole paljon virheistään oppinut.

En tiedä, miksi yllätyin. Tuholaiset ovat liftanneet ihmisten mukana uusille saarille ja mantereille siitä lähtien, kun opimme ylittämään sellaisia etäisyyksiä. Miksi avaruus olisi poikkeus? Jätämme jälkiä kaikkialle, minne menemme. Supermarketin logolla varustetun muovikassin meren syvänteeseen, puoliksi mutaan hautautuneen virvoitusjuomatölkin korkealle vuorelle, kaatopaikallisen ongelmajätettä kuun luunvalkoisen tomun keskelle.

Romaani tuo tarkkanäköisesti esille tämänhetkisiä haasteita sijoitettuna reilun sadan vuoden päähän. Sen sivuilta rakentuu tulevaisuus, joka on hyvinkin kuviteltavissa oleva ja ehkä siksi niin pelottava. Ja juuri siksi jokaisen pitäisi Kuunpäivän kirjeet lukea: se osoittaa yhden mahdollisen suunnan, jos emme aktiivisesti pyri muuttamaan maailmaa. Se muistuttaa, että emme ole irrallamme luonnosta vaan osa sitä, ja vaikuttava tarina jättää lukijaan jälkensä.

Emmi Itäranta on jälleen luonut teokseensa maailman, joka toimii yksityiskohtiaan myöten. Tarinan tummasävyisyydestä huolimatta kerronnassa on ilmavuutta ja kauneutta, joka lohduttaa. 

Kuunpäivän kirjeistä muualla: Kirjakko ruispellossa, KirjamiesOksan hyllyltäKirjapöllön huhuiluja, Kirjavinkit ja Paljon melua kirjoista.

Helmet 2021: 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä.

Kommentit

  1. Itäranta on vielä kokematta, mutta haluaisin lukea ainakin Teemestarin kirjan. Tämäkin vähän kiinnostaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tutustua. Pidin kovasti Kudottujen kujien kaupungista.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok