Siirry pääsisältöön

Ocean Vuong: Lyhyt maallinen loistomme

Se kun yritin opettaa sinua lukemaan niin kuin rouva Callahan opetti minua, huulet korvasi vieressä ja käsi kädessä, sanat liikkuivat yhteisten varjojemme alla. Mutta sellainen ratkaisu (poika opettaa äitiään) käänsi järjestyksen päälaelleen, samoin kuin identiteettimme, jotka olivat uudessa maassa jo entuudestaan hatarat ja hauraat.

Ocean Vuong: Lyhyt maallinen loistomme
(S&S 2021)
alkuteos On Earth we're Briefly Gorgeous 2019
suomentanut Tero Valkonen
kansi Jussi Karjalainen
268 sivua

Joskus sitä kohtaa kirjan, joka vaikuttaa niin, että sanat tuntuvat olevan kateissa. Ocean Vuongin Lyhyt maallinen loistomme on sellainen. Se on hämmentävä ja mietteliääksi jättävä, raaka ja kaunis, fragmentaarinen ja ehyt.

Romaani on autofiktiivinen ja se on samalla kirje kirjailijan äidille. Paradoksaalista on, että äiti ei osaa lukea, ja poika kirjoittaakin: "Kerron sinulle kaiken mitä et koskaan saa tietää." Ja niin hän tekeekin. Hän kertoo sellaista, mitä ei yleensä äidille kerrota, ja hän avaa maailmansa kaikessa raadollisuudessaan nähtäväksi. Teos on intiimi ja samalla järisyttävän avoin.

Kun panimme ensimmäisen kerran, emme panneet ollenkaan. Uskallan kertoa sen jälkeisistä tapahtumista vain siksi, ettei tämä kirje todennäköisesti löydä luoksesi – kertominen on mahdollista juuri siksi, että tuntuu mahdottomalta ajatella sinun voivan joskus lukea tätä.

Minäkertoja – pikkukoiraksi kutsuttu – on taustaltaan vietnamilainen. Äiti on syntynyt vietnamilaisen äidin ja amerikkalaisen isän suhteesta, ja kun poika on pikkulapsi, muuttaa hän perheineen Vietnamista Yhdysvaltoihin. Siellä hän on erillinen ja vieras, ja elämä äidin ja isoäidin kanssa on jotain aivan muuta kuin amerikkalaista unelmaa. Sodan ja historian traumat vainoavat perheen naisia, ja poika on yhteiskunnan ja naisten keskellä välittäjä, joka yrittää luovia eteenpäin samalla, kun äiti raataa pienellä palkalla kynsihoitolassa monien muiden aasialaisnaisten tavoin. 

Perhe yrittää amerikkalaistua samalla, kun kotona ovat tärkeitä omat tavat ja perinteet. Koulutusta vaille jääneet naiset ovat väistämättä ulkopuolisia, mutta ulkopuolisuutta kokee myös pikkukoira, joka etsii itseään.

Käänteen pojan elämään tuo työ tupakkapellolla. Siellä hän kohtaa Trevorin, ensirakkautensa. Trevor on amerikkalaisempi kuin pikkukoira, mutta hänelläkin on haasteensa. Nuorukaisille maailma ei ole mahdollisuuksia täynnä eikä amerikkalainen unelma näytä olevan käden ulottuvilla. Lyhyt maallinen loistomme piirtääkin eteen sekä rakkauden että murheen sekä kurjuuden, joka syntyy siitä, kun jää sivuun ja osattomaksi.

Lyhyt maallinen loistomme on kirvelevä ja upea. Paikoin sen lukeminen hengästyttää niin, että kirja täytyy panna sivuun odottamaan. Se kuitenkin jää häiritsemään mieltä tavalla, joka ei jätä rauhaan, ja houkuttaa palaamaan äärelleen.

Romaani on kieleltään kiehtova ja vaihteleva. Tero Valkosen hieno suomennostyö tekee kunniaa runolliselle teokselle, joka on kerta kaikkiaan elämys.

En oikein tiedä mitä yritän sanoa. Tarkoitan varmaan, että joskus en tiedä keitä tai mitä me olemme. Joinain päivinä tunnen itseni ihmiseksi, toisina pikemminkin ääneksi. Kosketan maailmaa en suinkaan itsenäni vaan kaikuna siitä, kuka olin. Joko kuulet minua? Pystytkö lukemaan minua?

Vuongin romaanista ovat kirjoittaneet myös ainakin Mari, Omppu ja Tiina.

Kommentit

  1. Tämä kirja on ehdottomasti lukulistalla! Toivottavasti olisi kirjastossa paikalla mahdollisimman pian.

    VastaaPoista
  2. Minulla on tämä ei-kiireellisellä lukulistalla. Fragmentaalisuus ehkä hieman arveluttaa, preferoin yleensä jokseenkin selkeitä kokonaisuuksia. Tosin kyseessä lienee nyt epäluuloinen ennakkoasenteeni (niistä on yllättävän vaikea joskus päästä!), sillä olen lukenut useita "mosaiikkimaisia" teoksia, joista olen pitänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tunteen :) Fragmentaarisuus ainakin minun kohdallani tökkii yleensä silloin, jos tuntuu, että mitään koossapitävää voimaa ei oikein löydy. Joskus niin käy, mutta tässä Vuongin romaanissa on minusta sellaista intensiivisyyttä, että kokonaisuus pysyy hyvin koossa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok